kuinka monella punttimimmillä on punttaava mies?

[Taskuamatsoni]

Tuokin on muuten tavallaan totta tuo ulkonäön korostuminen, paitsi että minua ei haittaa vinkuheinäisyys pätkääkään, ylimääräinen sitäkin enemmän.

Heh, itse en taas voi "sietää" ruipelokätisiä vinkuheiniä, mutta ylimääräistä saa kyllä jossain määrin olla (jos vaan on sitä lihastakin :jahas: ). Omaa avokkia olen tässä onnistuneesti bulkannut ja mukavemmaltahan tuo nyt paksumpana näyttää. :D Me ei kyllä mitään terveysfasisteja olla ainakaan, oikeita puritististen punttimimmien painajaisia :D Kermaa lorutellaan ruokaan jos toiseenkin ja jotain herkkuja mässätään harva se päivä :D

Se kaksinaismoralismi myös ihmetyttää tuon KEVYTruokathreadin lisäksi, että täällä tuota paljon syömistä korostetaan ja laihuutta jossain määrin dissataan ja kehotetaan hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, mutta sitten jossain kuvathreadissa hehkutetaan sitä enemmän mitä rasvattomampi on, ja jotain pieniä selluliittejä ja läskimakkaroita haukutaan jossain muissa (ei palstan henkilöihin liittyvissä) threadeissa.

 

[HeatN]

Se kaksinaismoralismi myös ihmetyttää tuon KEVYTruokathreadin lisäksi, että täällä tuota paljon syömistä korostetaan ja laihuutta jossain määrin dissataan ja kehotetaan hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, mutta sitten jossain kuvathreadissa hehkutetaan sitä enemmän mitä rasvattomampi on, ja jotain pieniä selluliittejä ja läskimakkaroita haukutaan jossain muissa (ei palstan henkilöihin liittyvissä) threadeissa.

Heh, totta. En tiedä itse olenko syyllistynyt moiseen -toivoisin että en, mutta oletettavasti kyllä, mutta tämä liittyy myös täällä vallalla oleviin, niin erilaisiin haluihin, elämäntilanteisiin ja toiveisiin. Yksi on kisadieetillä ja ei syö kun seitiä ja parsaa, toinen pyrkii normaalipainoon ja haluaa säilyttää/saada lihaksia, kolmas parantuu syömishäiriöstä, neljäs haluaa vain urheilullisemman elämän, viides ei tiedä mitä haluaa ja kuudes haluaa sen mitä ensimmäinenkin :D Okei kärjistettyä mutta osittain totta. Myö kaikkihan ollaan täällä erilaisia, erinäköisiä ja -kokoisia. Kysymyksiä ja neuvoja saa ja pitääkin heittää mutta joskus vaastaukset voivat tulla myös toisenlaisen, eri tilannetta elävän suusta.

Ja tunnustan minäkin, että joskus häpesin sitä, että todellakin syön oikeaa sokeria (en makeutusaineita) ja lorauttelen KUOHUkermaa ruokiin ja leivon voista, vehnäjauhoista ja sokerista. Ehkäpä, ja tätä minunkin tulisi enempi miettiä ja ottaa oppia, ei kannattaisi suuresti stressata syömisistään ja miettiä mitä milloinkin pitäisi lisätä/parantaa/muokata/puhdistaa jne. vaan miettiä miltä tuntuu, miten treeni kulkee, kuuluuko minulle tänään hyvää ja kuuluuko mun lähipiirille hyvää. Ja sitä, että Mitä Minä Oikeasti Haluan? Ei sitä, mitä joku jossakin keksustelussa haluaa tai sanoo. Kuuluissa järjen ja aivojen käyttöä ei kannata unohtaa kyllä niitäkin pitää pitää kuosissa voitelemalla (siis käyttämällä!).

Sori, meni pahasti ja paljon aiheen vierestä, mutta samaa on funtsittu täälläkin ja myös syyllistytty "kaksinaismoralismiin", ainakin jossain määrin.

 

[salama]

Mun mies kyllä punttaa mut on silti heikommas kunnos kuin itse olen. Aloitettiin kyllä treenaaminenkin samaa aikaa yhteisenä harrastuksena...:dance:

 

[Tindra]

Siihen ulkonäköpuoleen vielä: kyllä siltikin jokainen punttimimmi voi kai allekirjoittaa faktan, että baarista löytyvä potentiaalinen "tarjonta" on tipahtanut lähelle nollaa treenaamisen ja kauneusihanteiden muuttumisen myötä... Ei vain kiinnosta, kun kaikki ovat kaljamahaisia vinkuheiniä.:D

Lol, tää on niin totta. Just viime kerralla sain kuulla, kuinka mulla on "aika maskuliiniset kädet...":jahas:. No varmaan johonki vinkuheinään verrattuna onkin:D.

Itellä ei nyt minkäänlaista miestä ole, mutta kyllä sen jo ihan treffeillä huomasi, että ihan eri maailmoissa eletään kun toinen osapuoli oli ei-urheileva. Yksi tai useampi urheiluharrastus on niin kokonaisvaltainen elämäntapa, että vaikea olis kuvitella elävänsä jonkun toiselta planeetalta olevan sohvaperunan kanssa. Eli lajilla ei väliä, mutta liikunnallisia harrastuksia pitää olla ja elämäntavat sen mukaiset (ei nyt sentään mikään munkki kuitenkaan tarvi olla:D).

 

[shiba]

Heh, itse en taas voi "sietää" ruipelokätisiä vinkuheiniä, mutta ylimääräistä saa kyllä jossain määrin olla (jos vaan on sitä lihastakin :jahas: ).

Aika ideaalinen tilanne. Kaikille löytyy ottaja:piis::haart:

 

[angelo]

Eli lajilla ei väliä, mutta liikunnallisia harrastuksia pitää olla ja elämäntavat sen mukaiset (ei nyt sentään mikään munkki kuitenkaan tarvi olla:D).

Mä oon samaa mieltä!!! Oma mies ohjasi mut aktiivisemman saliharrastuksen pariin ja hänen kauttaan löysin nykyisten elämäntapojeni salat Miekkonen on nyt pitänyt väliä punttailusta, mikä ei minua sinänsä kiinnosta, koska hän on muuten niin liikunnallinen. En pystyisi enää elämään minkään sohvaperunan kanssa - eheei tulisi mitään :D Nykyinen kumppani toimii hyvänä motivaattorina silloinkin kun itsellä ei meinaisi inspiraatio riittää liikuntaan.

 

[kata]

On se tärkeää, että mies on liikunnallinen ja ymmärtä mun harrastuksen. Sitäpaitsi ei kukaan liikunnasta kiinostumaton edes jaksa kuunella päivästä toiseen höpinöitä ruuasta ja treeneistä. Ja tarvii siinä vähän ymmärrystä miksi joka peilille pitää posettaa ja paras kohteliaisuus liittyy lihasten kasvamiseen :D Puhumattakaan tehtävästä olla puuskuttavan, irvistelevän tytön varmistajana... Taitais olla ainakin tän tytön markkinat aika heikoilla likuntaa arvostamattomien keskuudessa. Ei sillä, eniten kiinnostaakin söpöt punttimiehet jotka jaksaa puhua päivät pitkät ravinto- ja treenijutuista.

 

[anninu]

Poikkeus vahvistaa säännön. Mun mies ei punttaa. Joskus on salilla käynyt, mutta ei enää sen jälkeen kun on loukannut kätensä yli vuosi sitten eikä se oo enää kunnossa. Eikä silloin ennenkään mikään kova punttaaja ollut.

Ollaan seurusteltu 6vuotta ja itse olen hurahtanut salipuuhiin vasta 1½vuotta sitten.....joten enpä oo ukkoa lähtenyt vaihtaan sen takia että itellä on uus harrastus ;)

Miunkaan ukko ei käy salilla. Seurusteltu ollaan reilut 4 vuotta ja mie kanssa alkanut käymään salilla vasta reilu vuosi sitten. Elämäntavat on aika erilaiset, mutta hyvin tässä toimeen tullaan

 

[Evangeline]

Hephep! Kyllähän täälläkin tuo ukkeli salittaa ja täytyy sanoa, että vaikka en ennen pitänytkään sitä varsinaisena "kriteerinä" miehelle niin en enään voisi kuvitella hairahtuvani pantapäiseen surffitukka poikaan jonka kädet on yhtä paksut kuin salibandymaila. Kun lihan makuun pääsee niin..:whip:
Mutta ennen kaikkeahan tuo elämäntapa on niin iso ja merkittävä osa omaa parisuhdettani, että en haluaisi siitä osasta luopua! Täytyypäs vielä manita, että vaikka molemmat olemmekin raudan perään niin käymme eri saleilla. Jotenkin olemme halunneet pitää lystin "omana" ja "yhteisenä" juttuna. Illalla sitten voi jakaa kuulumiset, että mitenkäs ne puntit tänään kolisi! Näin meillä!

 

[adora]

Mä oon samaa mieltä!!! Oma mies ohjasi mut aktiivisemman saliharrastuksen pariin ja hänen kauttaan löysin nykyisten elämäntapojeni salat Miekkonen on nyt pitänyt väliä punttailusta, mikä ei minua sinänsä kiinnosta, koska hän on muuten niin liikunnallinen.

Sama juttu mulla Tärkeetä on se, että toinen on liikunnallinen (oli se sitten salia tai jotain muuta) ja ymmärtää ravinto- ja treenihöpötykset. Ja superplussaa on se, että voi kysyä toiselta neuvoja ja vinkkejä ruuan ja treenin suhteen :D

 

[Paukku79]

Täältäkin löytyy punttaavan miehen kainalo. Hänellä on jo kauan ollut puntti elämäntapana, niinkuin mullakin, ollaan molemmat ennen toistemme tapaamista käyty salilla jo vuosia. Kultsi kyllä luotsasi oikeaan suuntaan saliharjoittelussa ja ruokapuolessa/lisäravinteissa. Eri asia sitten jaksanko aina tuota ruokapuolta toteuttaa niin tarkasti kuin hän...

Mutta en vois kyllä enää kuvitella olevani yhdessä minkään sohvaperunan kanssa, ei varmaan hermo kestäis, kun itsekin melkeen joka ilta salilla viihdyn.

 

[sandra-]

Punttaava mies löytyy täältäki Sillon kun alettiin seurustelemaan, kävin itekin vaan satunnaisesti salilla mut innostuin vähitellen yhä enemmän ja onnistuin saamaan ukonki mukaan Urheilutaustaa on molemmilla ja se on oikeesti tärkeä juttu. Meillä tuo urheilu on semmonen yhteinen harrastus ja elämäntapa. Ja pakko myöntää et ukon ulkonäkö on muuttunu vielä paremmaksi puntin myötä ;) Pois en vaihtais<3

 

[Lulu]

Punttava mies myös tämän mimmin kainalossa. Kovasti jaksaa kannustaa ja tsempata. Yhdessä on harrastettu, mutta nyt toukokuussa syntynyt prinsessa pakottaa meidät eri aikaan nosteleen rautaa...

 

[maarika]

Meillä mies sai kanssa mut salille aikoinaan...siitä on tosin jo vuosia aikaa. Kumpikin liikutaan, miehen jo töiden puolesta pitää olla kunnossa ja saakin punttailla työaikana. Minä sitten käyn liikkumassa silloin, kun mies on kotona. Jonkun kun pitää katsella pikkuisen perään kotona

 

[fitnoora]

Olen nyt käynyt aktiivisesti salilla parisen vuotta ja kun saliharjoittelua aloittelein, seurustelin ihan normaalin miehenkanssa. Jo muutaman kuukauden jälkeen aloin huomaamaan mitä on se, kun täälläkin on kiroiteltu että se elämäntapa. Ei siitä vaan tullut mitään, itse koitin pitää ruokavaliota niin toinen söi mitä sattuu ja purnasi mun ns: ruualla leikkimisestä, sitten tuli se MIKS taas pitää salille mennä yms valittamista. Vaikka miehestä todella pidin, niin se arjen pyörittäminen oli todella vaikeaa kun toiselta ei saa mitään tukea tai kannustusta siihen mikä on itsestä tärkeää ja että saliharrastuksesta oli tullut intohimo ja elämäntapa. melkein vuoden jaksoin sitten suhde tuli tiensä päähän. Mun millestä se oli mahdoton yhtälö. Nyt kainalossa mies joka tukee ja ymmärtää samat harrastukset intohimot ja elämäntavat. Arki on helpompaa toki välillä ylä ja alamäkiä

 

[Gillyanne]

Pieni selitys tuohon aikaisempaan postiini: mainitsemani "terveysfasisteilu" oli todellakin siis vitsi eli läppä eli huumoria, aika kaukana on moinen tästä perheestä, vaikka perusterveellisiä elämäntapoja noudatammekin

 

[KateS]

Mun mies ei varsinaisesti käy salilla, vaikka vartalosta vois toisin päätellä. Ei ole pelkoa että olisin vahvempi. Itse en hoikista miehistä perusta. Kiva tietysti että mies on kireä, mutta mulle riittäisi että oma kulta on miehen kokoinen.
Meillä on kyllä täällä kotona vähän kuin pieni sali, mutta itse haluan päästä välillä oikealle salille. Siksi onkin hyvä että lastenhoitaja löytyy omasta takaa. Eikä tartte kiistellä kumman vuoro olikaan treenata. Vaikka välillä olis kiva kun salilla olis oma varmistaja.
Ruoasta: Pidetään muutenkin aika erilaisista mauista, joten väkisinkin meillä on tarjolla usein muutama vaihtoehto ruoaksi. Lapsille on laitettava terveellistä ruokaa kuitenkin.

Kai moni meistä hakee rinnalleen jollain lailla samanlaiset arvot omaavaa ihmistä oli kyse sitten yhteisestä harrastuksesta tai jostain muusta.

 

[Dharmi]

Kyllä meitin mies on kanssa salilla kävijä. Aina kun ehditään käydään kyllä ihan yhdessä ja välillä raivostuttaa jos haluaisikin ostaa jotain herkkua ja toinen ei tosiaan haluakaan ja sitten ei halua yksinkään syödä :D meillä toimii ainakin toistemme ruodussa pitäminen jotenkin hassusti automaattisesti =)

Mies on entinen koripalloilija joten kroppa on urheilullinen ollut jo ennen salitreenejä, ja mikäs siinä kun se vaan paranee Kivahan se on kun toinen punttaa mutta itselle ei olisi ongelmia vaikkei punttaisikaan, kun nytkin syödään pääosin omat safkat siltikin ja treenataankin usein eri aikaan niin ei se niin konkretisoidu.

 

[viivi86]

Itselläni mieshistoria on ollut aika tavisvoittoista ja pidin isoja miehiä omituisen näköisinä:lol2:Tosin en tajunnut tuosta lajista itsekään silloin mitään.MUTTA...exäni jälkeen joka jostain kumman syystä oli salilla käyvä möykky,joka ei kyllä ikinä suhteeni aikana ollut silmään mikään komistus(rakastui sisimpään ensin)hän sai myöskin minut hurahtamaan saliin ja yhdessä reenailtiinkin.No anyway,nyt suhteen jälkeen huomaan että ei kyl mitkään kukkakepit(ei pahalla ketään kohtaan) enää yksinkertaisesti miellytä silmää eikä tunnu kivalta käsien välis:DLiittyy siihen suurelti myös elämän tavat,ymmärrystä tähän touhuun kummankin osalta.

Sitä omaa körmyä odotellessa;)

 

[Sohveli]

Pakko avautua tänne....
on ollut niin surkea olo, että alkaa jo vaikuttamaan omiin treeneihin. Mulle puntti on kaikista rakkain harrastus ja onpahan kisaaminenkin haaveissa joskus muutaman (kymmenen?) vuoden päästä :whip: sillon kun alettiin avokin kanssa seurustelemaan, tein hänelle salitreenin ja usein lähdettiin yhdessä salille ja lenkeille! nyt hän on alkanut kisaamaan potkunyrkkeilyssä, missä kyllä olen täysillä tukijoukoissa, sillä hän oikeasti on ihan loistava siinä!
muttamutta. kahden kuukauden aikana hän on tiputtanut 8 (!!!!) kiloa, joten arvaatte kait että lihasta on lähtenyt pääosin. tietenkin olen puuttunut, ja riitaa on tullut kun hän sanoo että haluaa nyt alkuun kilpailla 75-kiloisissa, eikä suoraan johonkin fullcaontacktiin-sinänsä ymmärrettävää. pituutta on kuiteskin 186cm. mä inhoan kun nahka roikkuu ja käsivarret ovat ohuemmat kuin mulla, samoin paino alkaa oleen samaa luokkaa ja itse olen kuitenkin NAINEN ja 175cm. ei siinä itseään enää naiseksi tunne. mua ahdistaa, ällöttää ja inhottaa tää tilanne. muutenkin on ollut pidempään jo vähän on-off- meininkiä, välillä tunnen olevani tosi rakastunut ja onnellinen, ja kyllä mä häntä rakastankin. jotenkin vaan tämä kun on niin huolissaan ja toinen käyttäytyykin kummasti, niin ei tunnu ainakaan lisäävän sitä rakkauden tunnetta. tuntuu vaikealta, kun eilen illalla viimeks katsoin kun avokki tuli makkariin pelkät bokserit jalassa..... nahka roikkuu, yläkropassa ei enää mitää ryhtiä....:itku:
olen yrittänyt saada hänet tajuamaan tilanteen, että lihaksista kantsis pitää tiukasti kii. mutta oikeasti, jos mun pieni tumppu (33cm) on PAKSUMPI KUIN MIEHENI HAUIS niin kyllä suru tulee puseroon. mua kauhistuttaa tää tilanne. mies syö vähemmänkin kuin minä. sitten kun mennäviikolla "keskusteltiin" aiheesta, niin eilen sitten veti levyllisen keksisuklaata :jahas:
pelkään että tää etenee jonkun sortin syömishäiriöksi, kun se kerran mulle mainitsi, että 71- kilosiin vois kans kokeilla :wtf: että ensin nyt pinnistää vielä kolme kiloa siihen 75kg- rajapyykkiin ja sitten vielä ne neljä, mitäs sitten? 65-kilosiin???
mä en tiedä mitä tehdä :itku: