kuinka monella punttimimmillä on punttaava mies?

[Ultimecia]

Luulisin, että salilla käymistä enemmän vaikuttaa a) se, että on jotain omia harrastuksia ( = ymmärtää jotain ajankäytöstä) ja b) on kiinnostunut noudattamaan samanlaista ruokavaliota. Elämä on helpottunut ehkä 300% kun ei tarvitse tehdä kaksia ruokia/hakea omia safkoja aina yksin itse kun toinen ei tajua niistä mitään jne. Pienissä määrin toki toimii (allergiat jne.), mutta en kyllä suosittele kenellekään.

Niin, oma mies ei punttaa mutta on tässä taukoa mullakin takana. Tuskin tulee ongelmia kun taas salille palaan.

 

[Jonna1983]

Mä löysin omani salilta, kuinkas muutenkaan :D Ollaan molemmat intohimoisia ja erittäin motivoituneita treenaajia. Treenataan yhdessä ja suunnitellaan treenit yhdessä. Kotona on mukava puida treeni -ja ruokajuttuja yhdessä läpi. En vois parempaa miestä olla :haart: Kai me ollaan jonkun mielestä "vähän" outoja :lol2: Ei voi mitään, en vaihtais miestä enkä tätä elämäntapaa mihinkään.

 

[yep!]

Miestä ei ole. Saas nähdä löydänkö koskaan, sillä kriteerit on tiukat.. Yksi on juuri se, etten koskaan voisi mennä naimisiin itseäni fyysisesti heikomman miehen kanssa. Tämä myös miehen itsensä takia. Sillä Kaverimiehienkin miehistä itsetuntoa kolhii se, että olen vahvempi tai lähes yhtä vahva, vaikka olen tälläinen pieni rimpula. :( Nyt olen yrittänyt opetella pitämään vähän pienempää suuta, mutta pakkohan sitä on jollekin hehkuttaa jos tekee esim. uusia maksimiennätyksiä.

 

[Pukkunen]

Oma mies treenaa myös salilla ja on hauska käydä yhdessä aamuaerobisella ja salilla. Ruokailutkin on helppo suunnitella kun syödään samanlaisia ruokia eikä toinen vaadi ruokiin esim. kermaa. Itse olen aina liikkunut ja seurustelua helpottaa kyllä huimasti se, että myös puoliso liikkuu. En tiedä onko sillä nyt väliä mitä urheilua sitä harrastaa kunhan kummatkin harrastaa

Odotankin juuri kultaani kotiin töistä niin päästää sitten lähtemään salille

 

[HeatN]

Mun poikaystävä myös treenaa salilla ja käydäänkin usein yhdessä treenaamassa. Hänellä saliharrastus ei ole mikään henki ja elämä-juttu vaan enemmänkin omaksi ilokseen käy punttia nostamassa :D Yhdessä myös lenkkeillään. Ruokapuolen suhteen minä olen se joka marmattaa terveellisyydestä (hyvässä mielessä ja rajoissa kumminkin). Poikaystävä syö onneksi yleensä laittamaani ruokaa tai koulussa lounaan, muutoin sitten sitä mitä haluaa.

 

[Amaryllis]

Mullakin on punttaava mies, tosin tällä hetkellä vain teoriassa loukkaantumisten takia. Se on kumminkin juuri hän, joka on minulle vapailla painoilla treenaamisen salat opettanut ja tekee edelleen mulle ohjelmat. Mulla on kyllä ollut ikävä yhdessä treenaamista, mutta sujuupa se yksinkin.

Mun mielestä btw kulinaristiset nautinnot ja punttis eivät sulje toisiaan pois. En tajua vieläkään sitä kaksinaismoralismia että "kyllä sun pitää syödä paljon ja laadukkaasti että lihas kasvaa" mutta toisaalta mimmien puolen yks suosituimmista ketjuista on lemppariKEVYTherkkusi. :wtf:

 

[Mma Mzzi]

Juu minulla mies alko käymään kuntosalilla ja olen lähtenyt kaveriks. nostelen levyjä tangolle ja autan viimeisissä toistoissa jne. Onhan se kiva että on yhteinen harrastus ja on jotenki sydäntä lämmittävä että on pidetty punttikaveri :haart: , kun joskus kun ei pääse sen kanssa se on ihan pettynyt kun pitää yksin mennä. Ja on vielä kehunut että oon parempi punttikaveri kun jotkus sen kavereista. En ole läheskään niin intohimoinen kuntoilija kun mies mutta yritän pysyä kärryillä ja opin kokoajan lisää.

 

[shrimp]

Ei munkaan ukko treenaa, ja se jos joku aiheuttaa polemiikkia suhteellisen usein, sillä se ei jaksa kuunnella mua koskaa ja pelkää et kasvan liian isoks! :eyerolling:

 

[PikkuPaholainen]

Mun äijä opetti mut salille, se on aina reenannu - välil enemmä, välil vähemmä..innostuu enemmä noista hojohojo ja paini-hommist nykyään!
Ei se oikei mun kaa jaksa salil enää käydä mut osaa kyllä neuvoo jos tarttee, se on hyvä!
Tsemppaa sit mua ja patistaa salille jos meinaa laiskottaa...

 

[i*da]

tuli tässä vaan mielee..oon reenaillu tässä jo jonkin aikaa..ja muistan aikaa jolloin olin naimisissa mieheni kanssa joka ei reenannut itse, häntä ei myöskään kiinnostanut moinen hikoilu salilla. Itse hän oli syntynyt voimakkaana, ja oli tyytyväinen voimiinsa. Tuli ero, haluttii vähä eri juttui. Löytyi mies uusi hän oli aluksi oma valmentajani, sit nää meni rakastuu
huomasin oman motivaationi kasvaneen niin paljon, reenit alko kulkee aivan eri tavalla. On joku joka kannustaa siinä missä sitä eniten tarvitset

 

[i*da]

ja hei..me punttaavat tyttöset ollaan tosi kriittisii omasta kehosta, jokseenkin sitä silmää miellyttää jos kumppanikin on hyvässä kunnossa..ja mun juttu ainakin on se, että mun mies on mua reippaasti voimakkaampi ;)

 

[-T]

Kyllä yhessä ukon kanssa käydään salilla yhessä ja molemmat treenaa todellakin tosissaan. Yhteinen elämäntapa, yhteinen harrastus ja mukavaa sitten jutella tästä yhteisestä jutusta..
Salilla mekin tavattiin. Tai tarkemmin otten koulussa, mutta päätettiin josko vasiten lähettäis joku kerta yhessä salille ja sielläkös rakkaus sitten roihahti! :D

Ei mulle kuitenkaan tärkeintä ole se, että mies treenaa vaan moni muu asia menee senkin edelle. On kuitenki tosi huippua, että voidaan harrastaa yhessä jotain mistä molemmat tykkää ja muutenkin on niin kiva, että ukko pitää itestään huolta. Jotenkin se kaikki mistä tämä alkoi ja mitä tehdään yhessä niin punttaus ja sen mukana tuoma elämäntapa tavallaan "kuuluu" meidän suhteeseen. Jos mies joutuis syystä tai toisesta lopettamaan punttailun kokonaan niin sitten tilanne muuttuisi, mutta ei tämä suhde mihinkään sellaiseen kaatuisi jos toinen ei haluaisikaan käydä salilla. Se vain on niin ihanaa suunnitella yhessä treenejä ja syömisiä ja kun salilla on oma varmistajakin mukana niin *huokaus*:haart:
Sitä tärkeämpää että mies ite käy salilla on se, että hän hyväksyy sen että minä täysiä tahon tuota harrastaa. Mies tosin joskus ite sano (jotenkuten tätä tarkoittaen, ehkä aavistuksen eri sanoilla) että: "sitä mukavampaa vaan kun sinäkin käyt salilla".

Mie oon vissiin kai vähän rakkauspuuskassani vaihteeksi.

 

[elayane]

Mä olen lähes aina seurustellut/tapaillut punttaavien miesten kanssa. Syynä ei varmaan enempää eikä vähempää kuin oma miesmaku, joka nyt sattuu olemaan aikas pahasti kallellaan tuonne lihaksikkaisiin miehiin päin... joskus seurustelin miehen kanssa joka ei meidän tavatessa käynyt salilla, mutta ylläriylläri, 1.5 vuoden päästä kun erottiin, oli ko. hlökin jo aikas pahasti koukussa saliin! Se vaan on niin hienoa, kun on oma kultsi joka ymmärtää salin päälle ja jonka kanssa saa jauhaa saliasioita ja kaikkea siihen liittyvää

 

[Sanniina]

Olen poikkeus - todellakin! Poikakaverini ei punttaa, eikä harrasta muutenkaan mitään liikuntaa :wtf:. Siihen nähden kroppa on (toistaiseksi) ihan hyvä. Pakko myöntää, että kyllä mua miellyttää miehet, jotka tykkää urheilla ja jotka huolehtivat hieman siitä mitä syövät. Mutta ei se ainakaan valintahetkellä vaikuttanut. Tämä mies ei salille astu, vaikka jotain muuta toivottavasti alkaakin joskus harrastamaan. Itsekään en nyt mitenkään älyttömän vakavissani tän punttailun suhteen ole ja syön aivan liikaa herkkuja ja roskaa. Mutta olisi se helpompaa että toinenkin harrastais liikuntaa!

En tiedä olenko poikkeus siinäkin mielessä, että en kuolaa lihaskimppujen perään mitenkään erityisesti. Monet seikat vaikuttavat siihen, onko henkilö miellyttävä vai ei. Tosin työpaikallani on eräs poika, joka harrastaa salia ja kuolaan aivan liikaa hänen peräänsä (lisäksi söpö ulkonäkö ja mukava luonne).

 

[eyd]

"Mun mielestä btw kulinaristiset nautinnot ja punttis eivät sulje toisiaan pois. En tajua vieläkään sitä kaksinaismoralismia että "kyllä sun pitää syödä paljon ja laadukkaasti että lihas kasvaa" mutta toisaalta mimmien puolen yks suosituimmista ketjuista on lemppariKEVYTherkkusi."
- samaa mieltä. tottahan toki on, että pitää syödä paljon ja terveellistä sapuskaa jotta se haba kasvaisi mutta saahan (ja pitää!) sitä myös herkutella, kunnolla.

täältä löytyy myös punttaava mies kainalosta (tai minä hänen kainalostaan). hän se minut sinne salille alunperin houkuttelikin kun alettiin seurustelemaan viisi vuotta sitten. en tiedä kumpi meistä on enemmän tosissaan, taidetaan olla molemmat aika urheiluhulluja. hän pelaa korista, punttaa ja juoksee. minä käyn salilla ja lenkkeilen (monessa eri muodossa).
ruuan suhteen minä olen enemmän herkkujen perään ja hän jarruttelee. minä taas tiedän enemmän ruokavalioista jne. joten se olen yleensä minä joka päättää mitä syödään ja miten paljon, ukko tekee kiltisti perässä ;)

täytyy tähän vielä sanoa, että myöskään minä en kuolaa lihaksikkaiden miestän perään vaikka oma äijä semmoinen onkin. tottakai isoja lihaksia ja kiinteää kroppaa on kiva kattella, mutta olen enemmän japsityttöjä.

 

[shiba]

tärkeämpää tässä kuviossa on silti samanlainen elämäntapa.

Siihen ulkonäköpuoleen vielä: kyllä siltikin jokainen punttimimmi voi kai allekirjoittaa faktan, että baarista löytyvä potentiaalinen "tarjonta" on tipahtanut lähelle nollaa treenaamisen ja kauneusihanteiden muuttumisen myötä... Ei vain kiinnosta, kun kaikki ovat kaljamahaisia vinkuheiniä.:D

No, mullahan ei miestä ole (eikä naistakaan sen puoleen), mutta tavallaan allekirjoitan omissa kriteereissäni tuon elämäntavan. En ainakaan itse alkaisi kokkaamaan kaksia eri ruokia kun toiselle ei kelpaa se "mättö" mitä itse taas syön.

Asiaan liittyy myös se fakta että EN JAKSA alkaa tappelemaan jonkun asiasta tietämättömän kanssa siitä, sisältääkö palkkari hormooneja ja onko lihaksikkaat naiset kauniita vai ei :jahas: Noiden asioiden pitää olla itsestäänselviä
Mä kyllä haluan että joku huomautta selän leviämisestä -ihailevaan äänensävyyn;)

Tuokin on muuten tavallaan totta tuo ulkonäön korostuminen, paitsi että minua ei haittaa vinkuheinäisyys pätkääkään, ylimääräinen sitäkin enemmän. Tosin mulla nyt tuo miesmaku on niin outo muutenkin että eipä niitä kiinnostavia baareista löytyisikään, treenasin tai en. Rumankaunis ja ilmeikkyys viehättää

 

[hulda]

No ei oo mullakaan punttaavaa miestä mutta ihana mies silti.:haart: Iso ja vahva ja osaa kaiken :dance: (no, okei ei ehkä ihan kaikkee...;))! Oon aina vaan, vuodesta toiseen siihen tyytyväinen. Se jaksaa osallistua & eläytyä kun mittailen onko hauikseni kasvanu tai kun tilitän miten treenit meni tai mietin syömisiäni.
Mun mielest on hyvä että meillä on omia harrastuksia kun niitä yhteisiäkin löytyy. Tosin ollaan töissä yhdessä, että sikäli tilanne on erilainen kun pareilla, jotka viettää vaan vapaat yhdessä. Mieheni tykkää istua baareissa, syö sellasta shittiä mitä mä en suuhuni laittais, on lihansyöjä (itse oon kasvis-kalasyöjä) ja ties mitä mutmut ihana mies, joka kunnioittaa mun valintoja kuten minäkin hänen.

 

[vaniljarahka]

Mun mies ei punttaa. No, en tiedä 'punttaanko' itsekään kovin tosissani , mutta kuitenkin. Harrastaa kyllä muuten liikuntaa, että ei ollenkaan mikään sohvaperuna ole. Ja varmasti on mua vahvempi ;-)

Eli liikutaan erikseen omilla tahoillamme 3 (joskus 4) kertaa viikossa, miehellä usein talvikaudella myös pelimatkoja, että aika kiireistä on joskus (lisäksi lasten harrastukset..), mutta kumpikin ymmärtää miten tärkeää se toiselle on se oma liikuntaharrastus, joten sikäli se toimii.

Vähän olen salillekin houkutellut mutta eipähän tuo taitaisi omien treenien lisäksi enää ehtiäkään, ehkä sitten myöhemmin, on vähän lupaillutkin

 

[vaniljarahka]

Pitää vielä lisätä, että pikkuhiljaa mies on oppinut lastaamaan ostoskärryyn aina rahkaa ja raejuustoa mulle , ja hiukan myös muuttanut omaa syömistään samaan suuntaan, eli raejuustoa kuluu! Syö kyllä minun laittamiani ruokia, eli ei vaadi kermakastikkeita, vaikka niitä mielellään syökin , salattipuolella vielä aika paljon opittavaa kyllä olis , lämpimiä kasviksia on alkanut syömään enemmän, kun olen alkanut niitä laittaa enemmän jne.

 

[Gillyanne]

Oon tullut samaan lopputulokseen,vaikka ulkonäköseikkojakaan ei kannata toki väheksyä. Tarkoitan tällä siis sitä, että tottakai lihaksikkaat miehet miellyttävät silmää, mutta tärkeämpää tässä kuviossa on silti samanlainen elämäntapa. Homma ei vaan voi toimia, jos toinen haluaa maata sohvalla sipsipussin kanssa ja ihmettelee, että "miks sun pitää taas sinne salille mennä." Ei, vaikka mies olisi muuten kuinka perfect tahansa.

Amen ja piste. Nimim. kokemusta on - eräs existäni ei nimittäin hyväksynyt punttitouhuja lainkaan, enkä liiottele yhtään jos väitän, että tämä oli yksi pääsyitä suhdetta repineisiin rumiin riitoihin ja jopa suhteen kariutumiseen.

Nykyinen aviomieshän löytyikin sitten täältä Pakkikselta, ja yhdessä treenataan (ja terveysfasisteillaan) :D :haart: