Kuinka into lopahtaa

[DOMS man]

Itse kullakin on ainakin treeniuransa alussa varmasti kokemuksia innon lopahtamisesta. Harva varmaan on treenannut vuosia kovaa säännöllisesti aivan ensimmäisestä salikerrasta lähtien.

Kuinka tuo innon lopahtaminen on omalla kohdallanne tapahtunut. Onko salillakäynti vain yhtäkkiä loppunut vai ovatko ensiksi pudonneet ohjelmasta raskaat liikkeet, kuten jalkakyykky ja lopuksi on tehty vain penkkipunnerrusta kunnes ei enää sitäkään.

No, itse kävin ensimmäistä kertaa salilla 20-vuotiaana eikä totaalista innon lopahtamista koskaan sattunut, mutta usein tuli treenatuksi epäsäännöllisesti vain yläruumista. Lisäksi jos ohjelmassa oli alussa kuntopyöräilyä, niin se ohjelma lipsui ensiksi varmasti juuri siitä. Tekosyy miksei treenannut kunnolla oli aina opiskelustressi.

Lisäksi oli jaksoja joilla kävin kyllä säännöllisesti salilla, ja tein kaikki ohjelmaan merkityt liikkeet, mutta en viitsinyt yrittää kasvattaa sarjapainoja, vaan tein kerrasta toiseen samoilla painoilla. Usein pyrin myös tekemään 15 toistoa joka ei
ole paras massan ja voiman kasvatuksen kannalta.

---------------------------------------------------------------

Viime aikoina opiskelun päättymisen jälkeen olen kuitenkin saanut treenatuksi säännöllisesti kunnollisella 4-jakoisella massaohjelmalla ja saanutkin kehitystä aikaan.

 

[Timba79]

No nyt on menty kohta kolme vuotta säännöllisesti ja sitä ennen oli eri pituisia epäsäännöllisiä punttireenejä. Ja alussa tuli tehtyä just tota, että kun ei "jaksanut" niin jäi jalkareeni välistä, tai selkäreeni, eli ne raskaammat. Sitten kun tuli vähän järkeä/tietoa mukaan tähän touhuun niin kasvoi se motivaatio tehdä myös noi tärkeämmät lihasryhmät ja nyt on jo hyvän matkaa menty niin, että oottaa sitä seuraavaa reenikertaa ja pistää vaan vituttamaan jos tulee ylimäärästä taukoa! Että kait toi ihan tavallista on melkein jokaselle...

 

[emex]

Salilla käynnin aloitin oikeastaan intin jälkeen ja silloin tuli käytyä aktiivisemmin parisen vuotta. Sitten kolmisen vuotta semmoista puolitehoista haahuilua, kun innostus lopahti. Nyt on taas motivaatio löytynyt ja treeni kulkee.

Nousujohteinen treeni luiskahtaa kavalan helposti paikallaan junnaamiseksi. Jossain vaiheessa sitä alkaakin tyytymään vain ennätystensä sivuamiseen, eikä viitsi yrittääkään rikkoa niitä. Varsinkin, jos treenikaverille käy samoin...

Ja jos treeni ei kulje, parempi pitää vaikka parin viikon täystauko, kuin alkaa pikkasen keventelemään ohjelmaa.

 

[jpm]

Harvemmin kyllä into loppuu. Tässä on nyt tullut vähän alta 5v kolisteltua noiden painojen kanssa ja ei ole kuin yksi pidempi tauko, se johtui intistä. Muuten intoa piisaa aina vaan ja jos tuntuu että tökkii, niin on kaverit jotka pitää huolen motivoinnista. :D
En edes muista koska ois treeni jäänyt väliin sen vuoksi "ettei jaksa" salille. Viime viikolla piti kylläkin aloittaa kevyt viikko viikkoa liian aikaisin, koska oli niin kiirettä koulussa ja muuten, että alkoi yöunet kärsiä. Ensi viikolla taas 110 lasissa. :evil:

 

[JustinCre]

Nyt tökkii ja pahasti! Polvi kipee :itku: Ja muutenki ei into oikee riitä, mutta tauon jälkee täytyy kokeilla alottaa treenit mieluisalla lihasryhmällä...

 

[Warheart]

Kesän jälkeen vaikutti syöminen ja treenaaminen vaikeammalta, kun ei ollut niin paljoa aikaa ja pari muuta juttua haittasi aika pahasti. Treenasin silti, mutta ei siinä ollut ikinä mitään kunnon meininkiä ja tätä jatkui aika kauan. Sitä sitten sairastui ja lopetti salin siksi aikaa. Sitten kun oli taas terve ei salille kaivannut takasin ollenkaan ja siitä tuli tuommoinen tauko minkä aikana kaikki tulokset sitten menetettiin.

Eilen kävin taas pikkusen totuttelemassa. Jalatkin on nyt ihan törkeän kipeät, kun tein pari sarjaa kyykkyä ja tissit mukavasti arat, kun tein yhden sarjan penkkiä. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun kyykyssä tein feilureen asti. Onneksi oli kaveri mukana.

 

[Kime76]

Omalla kohdallani ei motivaatio ole varsinaisesti lopahtanut. Mutta aiemmin ei ollut treenien primäriteetti kohdallaan ja luistamista tapahtui. Töissä piti joustaa ja poika jousti, pajalla oltiin jopa 28 tuntia yhtä soittoa ja 300 tuntia kuussa. Siinä jäi sitten reenit väliin, syöminen oli heikkoa ja levätä ei ehtinyt. Kehitys otti taka-askelia. No huomasin, että työnteolla saa vain tikkuja perseeseen ja priorisoin reenit ykköseksi. Näin on menty puolitoista vuotta. Ensi vuonna pitää henkensä pitimiksi taas töitä suunnitella, toivon että mopo ei taas karkaa käsistä.

 

[Art Vandalay]

joo-o, kai se tästä kohta lopahtaa, ku taas 2 treeniä putkeen menny päin persettä. Monta kuukautta menny niin että melkeen joka viikko joku treeni on menny perseelleen. Yleensä selkä ja jalka treeni.

Mitenhän treenin sais kulkemaan? :(

 

[Net Virgin]

Käyn töissä ja opiskelen jatkuvasti. Treenaaminen kuitenkin on sellainen henkireikä, ettei sitä voi jättää pois. En jaksaisi jatkuvasti mennä kuutta päivää viikossa aamusta iltaan.

Pari leikkausta on sopivasti katkonut treenaamista. Olen saanut riittävästi levätä välillä, välillä tosin liiankin kanssa, ja ompa taas kiva kun tauon jälkeen pääsee vähän kurittamaan itseään.

Jostakin se motivaatio aina löytyy, jos ei muusta niin ainakin unirytmi pysyy tasaisena ja onhan siellä jossain se haave siellä lavalla käynnistäkin.

:thumbs:

 

[Tonza]

Originally posted by DOMS man

Kuinka tuo innon lopahtaminen on omalla kohdallanne tapahtunut...

Loukkaantumisen tai sairastumisen jälkeen kun heti palatessa treenin pariin sairastuu/loukkaantuu uudestaan, vaikka ottaa varovaisesti ja keskittyy tekemään maltillisesti ja järkevästi -se on myrkkyä mun motivaatiolleni!

Itellä on vieläkin päällä surkein jaksoni ikinä... treenattua ei ole tullut kuin jos ties koska, varmaan viime vuonna ja nolointa on, ettei enää edes hirveästi ole hävettänyt ja vituttanut treenien missaaminen. :(
No, tekosyitä toki on ollut.. Saapa taas ensi viikolla kokeilla yhtä uutta alkua kun viikonloppuna saa vietyä yhden kuukausien projektin loppuun ja aikaa tulee olemaan taas enemmän.

 

[Irish Knight]

Nyt on ollut n.5kk taukoa loukkaantumisten takia ja hyva kun alussa ei hyppinyt seinille jos ei paassyt urheilemaan, mutta nyt huomaa ottavansa asiat rauhallisemmin ja tietylla tapaa into on lopahtunut, koska hulluksihan sita tulee jos koko ajan miettii treenia ja kuitenkaan ei voi treenata. Toisaalta motivaatio ja asenne on terveella tavalla kasvanut eli muokkautunut "vittu kun en paase treenaamaan" asenteesta "sitten kunhan olen terve, niin..." asenteeseen...tyo on toinen mika voi kausittaisesti vieda intoa, ainaskin mulla eli jos painaa pitkaa paivaa niin ei vaan yksinkertaisesti halua kayttaa sita vahaa vapaa-aikaa punttiin (siis 4krt vko plus lihashuollot) varsinkin kun kavereille ja parisuhteelle pitaisi myos jaada aikaa. Onneksi tuollaiset tilanteet ovat vain tilapaisia...

 

[soulsick]

5kk..no huhhuh..ite oon sairastanu 1kk ja tuntuu jo kyllä siltä että pää ei kestä. alkasin olla jo siinä kunnossa että voisin suunnistaa salille, mutta ei riitä motivaatio.

 

[Irish Knight]

Originally posted by soulsick
5kk..no huhhuh..ite oon sairastanu 1kk ja tuntuu jo kyllä siltä että pää ei kestä. alkasin olla jo siinä kunnossa että voisin suunnistaa salille, mutta ei riitä motivaatio.

no ekat 2-4vkoa siina oli vaikeinta mutta ei sita enaa jaksa paivasta toiseen surkutella ja hajota kun ei paase salille. Ottaa mieluummin positiivisen asenteen eli sitten kun....

 

[Stailivirhe]

Intissä loppui motivaatio heti alokasaikana. Ei yksinkertasesti huvittanu iltaisin mennä enää kaiken sykkimisen jälkeen salille, vaan sodeen ostamaan pullaa ja suklaata. Sitä taukoa kestikin sitte se koko 362.

Toinen oli viime kesänä kun jäi treenit pariks viikoks sen +30asteen helteen takia. Meidän salilla on muutenkin niin paska ilmastointi ja kesällä ne pitää vielä ulko-ovea auki ettei ilmastointi edes kunnolla tehoa.
No ei se salin vika ollu, omien korvien välissähän se on jos ei ole intoa mutta helle veti kyllä aika veltoks kaikin puolin.. paitsi sepaluksen tienoilla ku naiset oli melko vähissä vaatteissa siinä lämpötilassa.

 

[v-selkä76]

Treenivihko motivaation perusta!

Itse aloitin treenaamisen 12-vuotiaana. 16-vuotiaana aloin merkata kaikki treenit ylös painot, toistot ja treenin keston. Into ei vielä 28-vuotiaanakaan ole sammunut ja paljon on kiittäminen treenipäiväkirjoja. Vaikka jossain liikkeessä ei ennätyksiä syntyisi vuoteen, niin harjoitusliikkeiden kirjo on suuri. Itse oon iloinen ennätyksestä kuin ennätyksestä, vaikka se sit olisi tavallinen rannekääntö tai jalanojennus sarja. Olis tosi ikävää treenata, jos ei olis omasta kehityksestä muuta kuin harmaa muistikuva:"Taisin tehdä elämäni kovimman noston."
Niin lyhyillä palautuksilla ei kukaan treenaa, ettei ois aikaa merkitä toistoja kiloja ja treeniin kuluneita minuutteja ylös. Sitäpaitsi miten helvetissä sitä tietää minkälainen treeni tepsii, jos ei edistyttyään voi katsoa päiväkirjasta miten usein treenasi, minkälaisilla liikkeillä, toistoilla ja tehoilla (tehty työ/aika).

 

[Prof]

Loukkaantumisen tai sairastumisen jälkeen kun heti palatessa treenin pariin sairastuu/loukkaantuu uudestaan, vaikka ottaa varovaisesti ja keskittyy tekemään maltillisesti ja järkevästi -se on myrkkyä mun motivaatiolleni!

Itellä on vieläkin päällä surkein jaksoni ikinä... treenattua ei ole tullut kuin jos ties koska, varmaan viime vuonna ja nolointa on, ettei enää edes hirveästi ole hävettänyt ja vituttanut treenien missaaminen. :(
No, tekosyitä toki on ollut.. Saapa taas ensi viikolla kokeilla yhtä uutta alkua kun viikonloppuna saa vietyä yhden kuukausien projektin loppuun ja aikaa tulee olemaan taas enemmän.

mulla on niin täysin sama juttu kun tonzalla... pistää välil miettii että minkä takii tekee tätä, mutta tähän menessä olen aina päätynyt jatkamaan toivottavasti näin tapahtuu jatkossakin.. onneksi on pakkotoisto tukena

 

[Bizz]

Vuosikausia treeniä alla, eikä ikinä muuten lopahtais into, MUTTA...sitten tulee joku pieni loukkaantuminen tai jokin muu sairaus. Jos toi hoituu alta pois viikossa, niin kaikki on vielä ihan ok, mutta jos taukoa tulee se maaginen kaks viikkoa, niin se on siinä sitten. Sen jälkeen on ihan törkeeeeeeeeeen vaikeeta taas raahautua salille. Joka kerta TIEDÄN, että kun sen ekan kerran taas reenaan pääsee, kaikki alkaa taas luistamaan kuin rasvattu. Mutta tiedän myös, että tulokset on taas romahtaneet ihan sikana, ja pienillä painoilla reenaus ottaa aivoon. Plus että sen tietää jo valmiiksi, että ekojen treenien jälkeen ei oikeen pysty tekeen ihan mitään kun sitä on sitten niiii-iiiin jumissa joka paikka.

Onneks noita ei sitten satu kuin kerran pari vuodessa...mutta se on kyllä kerran pari liikaa :evil:

 

[Tonza]

mulla on niin täysin sama juttu kun tonzalla... pistää välil miettii että minkä takii tekee tätä, mutta tähän menessä olen aina päätynyt jatkamaan toivottavasti näin tapahtuu jatkossakin.. onneksi on pakkotoisto tukena

Joo, tätä palstan tukea tarvitaan, pystyy vielä ajattelemaan "niin kuin silloin ennen" kun treenasi ahkerammin, muiden juttujen lukeminen helpottaa asennoitumista comebackiin...

Saapa taas ensi viikolla kokeilla yhtä uutta alkua kun viikonloppuna saa vietyä yhden kuukausien projektin loppuun ja aikaa tulee olemaan taas enemmän.

Projektista kotiin tuomisina valmennettavalle sm-kultaa ja toisellekin valmennettavalle hieno sijoitus. (laji ei liity punttaukseen)
Nyt olenkin viimeisen viikon sisään saanut neljä kertaa treenattua. Ehkä se vielä tästä.
Kun vaan pysyisi ehjänä... :whip:

 

[D.Yates]

Tuossa vuosia sitten hajosi pää salin ainaiseen ruuhkaan, mitään treeniä ei saanut tehdä rauhassa vaan aina oli jonottamista ja muuta. Ei pitäisi valittaa, oli ilmainen sali No siinä kävi niin, että treenin skippaaminen helpottui jatkuvasti ja lopulta oppi niin laiskaksi, että salille lähtöön tuli kynnys. Viitisen vuotta siinä tulikin sitten pidettyä taukoa. Nyt on jonkinmoista intoakin, tosin tämä heikkous hävettää suunnattomasti. Iso mies, eikä jaksa mitään.