Kovavauhtiset lyhyet lenkit harjoittelumuotona

[Munakas]

Muutama sananen aerobisesta peruskunnosta.
Jos en nyt aivan ulapalla ole niin aerobinen peruskuntoharjoittelu laajentaa verisuonistoa, erityisesti hiussuonistoa ja vahvistaa/kasvattaa sydäntä. Vahvempi sydän pystyy pumppaamaan enemmän verta elimistöön mikä nopeuttaa palautumista sekä harjoittelun jälkeen että harjoiteltaessa esim. sarjojen välillä.
Mitä laajempi verisuonisto sitä nopeammin myös kuona-aineita poistuu elimistöstä ja happea sekä ravinteita kulkeutuu lihaksiin, eikös näin? Hyvä juttu siis lihaskasvun kannalta.
Kun elimistö pystyy pumppaamaan runsaasti verta lihaksiin, tämä parantaa myös lihasten pumppia. Pumppihan on oleellinen osa lihaskasvua --> veren pakkautuessa lihakseen se tavallaan venyttää lihaskudosta isommaksi?

Tärkeä seikka on myös maitohaponpoistokyky mikä on tärkeää myös voimaharjoittelijalle. Eikös maitohappo juuri heikennä mm. lihassupistusta ja hermotusta eli ts. heikentää voimantuottoa?

edit. ja tarkoitus ei ole tulla tänne kinastelemaan, vaan halusin tuoda esille muutamia ajatuksia, joista voimme keskustella (riitelemättä mieluusti)

 

[Fuhrer]

Laitan tännekin, on niin hieno kuva!

Tässä on kaikille kenen mielestä tasavauhtiset pitkät lenkit ovat hyvä idea ja haluavat käyttää mieluummin aikaa lihaskudoksen tuhoamiseen kuin kasvattamiseen.

 

[Munakas]

Dwain Chambers´hän se siinä lenkillä Holménin kanssa!
Sori OT :D

 

[Mikko_84]

Toi tummempi kaveri on käyttänyt reeneissään urheilussa kiellettyjä aineita apuna ja muutenkin täysin tyhmää verrata kuvan urheilijoita keskenään...

 

[Fuhrer]

Toi tummempi kaveri on käyttänyt reeneissään urheilussa kiellettyjä aineita apuna ja muutenkin täysin tyhmää verrata kuvan urheilijoita keskenään...

Kerrotko vielä että miksi on tyhmää verrata eri urheilulajien edustajia keskenään?
Sen pitäisi olla sanomattakin selvää että keho muokkaantuu sen mukaan mitä siltä vaaditaan. Ja kun vertaillaan eri urheilijoiden kroppia keskenään niin on helppo muodostaa käsitys siitä mitä tapahtuu lihasmassalle harjoittelutyylin seurauksena.

 

[Deleted member 70276]

Kerrotko vielä että miksi on tyhmää verrata eri urheilulajien edustajia keskenään?
Sen pitäisi olla sanomattakin selvää että keho muokkaantuu sen mukaan mitä siltä vaaditaan. Ja kun vertaillaan eri urheilijoiden kroppia keskenään niin on helppo muodostaa käsitys siitä mitä tapahtuu lihasmassalle harjoittelutyylin seurauksena.

Onko tosiaan näin että kehonrakentaja ei saisi tehdä ollenkaan pidempiä lenkkejä jos kuitenkin ottaa tämän huomioon syömisissä ja syö sitten enemmän? Vai tuhoutuuko lihaskudos jo lenkin aikana ? :D

 

[flamm]

Laitan tännekin, on niin hieno kuva!

Tässä on kaikille kenen mielestä tasavauhtiset pitkät lenkit ovat hyvä idea ja haluavat käyttää mieluummin aikaa lihaskudoksen tuhoamiseen kuin kasvattamiseen.

Toisaalta mikään ei estä tekemästä punttia ja juoksemasta pitkiä matkoja. Esim. Catra Corbett, helevetin kova ultrajuoksija joka crossfittaa. Tykkää vissiin eniten 100 mailin matkasta ja mitä olen blogiaan lukenut niin saattaa juosta useamman sellaisen kisan kuukauden aikana. Muttei kai niinkään kovasti tulostavoitteellisesti voitosta kisaten, kuin juoksemisen riemusta ja koettelemuksesta tai jotain.
http://bp3.blogger.com/_pV6qiByixbo/SFQTrhPv6uI/AAAAAAAACgY/EfTWHKKiJew/s1600-h/june2008+122.jpg
Voi olla että kuvalinkki ei toimi, joten...
http://trailgirl.blogspot.com/2008/06/live-live-love-life.html
Ja tuossa vielä kuva siitä millainen oli ennen crossfittiä:
http://trailgirl.blogspot.com/2008/01/i-believe-every-phase-i-have-went.html

Ja mitä tuohon pikajuoksijan vs. kestävyysjuoksijan kroppa juttuun tulee, niin esteettisyydeltään tuo lihaksikkaampi on parempi, mutta sitä että kumman kroppa on terveempi, ei voi kuvasta päätellä, eli siis sitä että kumpi sairastaa tai vammautuu useammin tai on jotain pysyviä vaivoja tai kipuja yms..

 

[Fuhrer]

Muutama seikka;

-lihasmassa suojelee aivoja alzheimerin taudilta
-lihasmassa ja voima suojelee myös niveliä tehokkaamin
-ihmisten ikääntyessä 2b-lihassolut alkavat hävitä, voiman ja räjähtävyyden treenaaminen auttaa ylläpitämään näitä soluja jotka ovat elintärkeitä mm. tasapainon hallinnassa.
-esim melojilla ja pitkän matkan hiihtäjillä on eniten alzheimeria koska heidän harjoittelu tuottaa niin paljon kortisolia joka vaikuttaa aivojen "vanhenemiseen"

Onko tosiaan näin että kehonrakentaja ei saisi tehdä ollenkaan pidempiä lenkkejä jos kuitenkin ottaa tämän huomioon syömisissä ja syö sitten enemmän? Vai tuhoutuuko lihaskudos jo lenkin aikana ?

Suurin osa aerobisella treenillä menetetystä painosta on lihaskudosta.

 

[Munakas]

Mitäs mieltä Fuhrer on pyöräilystä kovalla intensiteetillä? Pienestä asti on tullut pyöräiltyä sinne tänne ja jotenkin tavaksi on jäänyt polkea aina maksimitehoilla.
Nykyisin tulee viikossa pyöräiltyä väkisinkin se 6-7 kertaa ja aina tulee poljettua niin nopeasti kuin vain mahdollista.

Onko tästä hyötyä/haittaa ja jos on niin minkähänlaista? Eli onko tuosta mitään hyötyä jos tempo on aina samanlaista, vai kannattaisiko joskus kokeilla esim. intervallityyppistä pyöräilyä? Ja miten näitä eri tyylisiä pyöräilytapoja olisi hyvä/kannattaisi syklitellä viikoittain?
Osaatko sanoa, voisiko pyöräilystä saada hyötyjä kuntosaliharjoitteluun, jalkojen osalta?

 

[laalaa]

Ihan mielenkiintoista settiä täällä. Kun tätä ketjua vähän selaili, niin tuli mieleen, että täällä kinastellaan ehkä kahdesta hieman eri asiasta. Eli jotkut sanovat, että aerobinen heikentää voimatasoja, toiset taas sanovat, että jos on hyvä peruskunto, niin se auttaa pidemmällä tähtäimellä myös voimaharjoittelussa.

Maalaisjärjellä ajateltuna molemmat näkökulmat ovat oikeita. Jokainen, joka on tehnyt sekä punttia että aerobista tietää, että liika aerobinen syö tehoja voimaharjoittelusta. Toisaalta yhtä helppo on ymmärtää, että hyväkuntoinen ihminen palautuu kovista voimatreeneistä nopeammin kuin huonokuntoinen. Kyse taitaakin olla ennen kaikkea harjoittelun jaksottamisesta. Ja siitä, mitkä ovat loppujen lopuksi omat tavoitteet. Tuskin moni treenaa samaan aikaan maratonille ja voimanostokisoihin, näin esimerkiksi. Toisaalta maratoonarinkin treeniin voi sisältyä jonkin verran punttia, ja voimanostaja saattaisi hyötyä kevyestä ja kohtuudella tehdystä pyöräilystä, uimisesta, kävelystä, hölkkäämisestä, tms.

Vielä yksi juttu. Itse en kyllä usko, että yksi 45 minuutin lenkki viikossa voisi "pilata" voimaharjoittelua. Tai jos pilaa, niin on kyllä niin huono peruskunto, että lenkkeilyä (tai jotain muuta vastaavaa) kannattaa huomattavasti lisätä eikä vähentää.

 

[tumpelo6]

Ja pari tuli mieleen vielä;

-juoksussa on vain yksi vektori, eteenpäin
-em. kohonneet kortisolitasot heikentävät testosteronin tuotantoa joka taas vaikeuttaa lihaskudoksen lisäämistä
-lisämunuaisen krooninen uupuminenkin on mahdollista
-aerobinen harjoittelu lisää oksidatiivista stressiä joka voi nopeuttaa vanhenemista
-mitä enemmän teet alakropalla aerobista työtä sitä enemmän vertikaali hyppy heikkenee, eli sitä hitaampi RFD (rate of force development) sinulle tulee
-Ja mitä hitaampi RFD sinulla on, sitä huonompi olet urheilijana

E:

Niinkuin näet, en teilannut PK-harjoittelua, kyseenalaistin vain sen hyöty/haittasuhteen lajeissa missä siinä kehitettyjä ominaisuuksia ei tarvita.

Millaista harjoittelua suosittelet jalkapalloilijalle, esim. sarjakaudella ja sarjakauden jälkeen, jolloin pelejä ja harjoituksia ei ole.?

 

[Mikko_84]

Sekä kestävyys että voimaharjoittelulla on tutkimusten perusteella paljon erilaisia positiivisia vaikutuksia terveyteen. Kuvien perusteella ihmisten terveyttä ei voi päätellä ja vertaaminen on turhaa (tätä tarkoitin).

Terveyden kannalta on varmasti hyödyllintä harjoitella sekä voimaa että kestävyyttä. Tietysti kilpaurheilijan tulee harjoitella urheilulajinsa kannalta optimaalisesti ja kaikki eivät voi harjoitella samalla tavalla.

Ja RFD tuskin ennustaa kaikkissa lajeissa pärjäämisen mahdollisuutta. Tämmöistä tutkimusta en ole ainakaan löytänyt/lukenut.

 

[Fuhrer]

Sekä kestävyys että voimaharjoittelulla on tutkimusten perusteella paljon erilaisia positiivisia vaikutuksia terveyteen. Kuvien perusteella ihmisten terveyttä ei voi päätellä ja vertaaminen on turhaa (tätä tarkoitin).

Terveyden kannalta on varmasti hyödyllintä harjoitella sekä voimaa että kestävyyttä. Tietysti kilpaurheilijan tulee harjoitella urheilulajinsa kannalta optimaalisesti ja kaikki eivät voi harjoitella samalla tavalla.

Ja RFD tuskin ennustaa kaikkissa lajeissa pärjäämisen mahdollisuutta. Tämmöistä tutkimusta en ole ainakaan löytänyt/lukenut.

Suurin osa lajeista nyt sattuu olemaan niin että se kuka tuottaa eniten voimaa lyhyimmässä ajassa voittaa.
Esimerkiksi hyppy- ja juoksulajit.

Otetaan vaikka 100m juoksijat;
Milloin on mahdollista tuottaa voimaa kovaa juostessa? Silloin kun jalka osuu maahan siirrät voimaa jalan kautta maahan. Mitä nopeammin tämä voimantuotto ja siirto tapahtuu, sitä nopeammin liikut eteenpäin.
EMG-mittauksissa tutkittiin golffareita, syöttäjiä ja juoksijoita, kaikilla huipputasolla olevilla oli lähes tietokonetarkka voimantuoton ajoitus, juoksijat esim olivat todella rentoina silloin kun jalka EI ollut maassa. Ja syykin on erittäin looginen, supistuneilla lihaksilla et voi juosta kauhean kovaa. Yrittäkää vaikka.

Ja sama golffissa, kun swingi lähtee niin tapahtuu nopea supistus jossa tuotetaan se voima mikä siirtyy mailan kautta palloon, ainoastaan swingin alussa ja lopussa tapahtuu todellisia lihassupistuksia. Ensin kiihdytys, sitten jarrutus.

Tottakai lajeissa on erilaisia vaatimuksia, mutta poislukien kestävyyslajit( vaikka maratoonaritkin treenaa maksimivoimaa) niin RFD määrittelee aika tehokkaasti sijoituksen.
Lätkä, fudis, jenkkifudis, baseball, kamppailulajit yms yms.
Jokaisella lajilla on erityishuomiota vaativia speksejä (esim jalkapallossa hyökkääjä tarvitsee enemmän kestovoimaa kuin jenkkifudiksen puolustaja) mutta peruslähtökohta on silti sama, tarvitset voimaa mahdollisimman nopeasti koska se on ainut keino olla nopeampi kuin vastustaja.

 

[Fuhrer]

Unohtu kirjottaa kokonaan vielä syy miten aerobinen vaikuttaa yllä olevaan.

Niinkuin aikaisemmin kirjoitin, niin mitä enemmän alakropalla tehdään aerobista työtä, sitä enemmän vertikaalihyppy kärsii, ja sitä enemmän nopeimmat ja vahvimmat solut mukautuvat adaptaationa tähän. Ja sitä heikommin nopea voimantuotto onnistuu.
Ja sitten kun mietitään että mikä on oleellisinta esimerkiksi voimalajeissa niin ei tarvitse olla biomekaniikan expertti ymmärtääkseen että se määrä mitä nopeita soluja saadaan mukaan mahdollisimman nopeasti määrää suoraan sen kuinka isoa kuormaa voimme liikuttaa ja kuinka kauan.

Lihassolujen energiankäyttö menee karkeasti seuraavasti;

1A oksidatiivinen
2A oksidatiivis-glykolyyttinen
2B glykolyyttinen

Ja, kun puhutaan vielä lihassolujen rekrytoinnista, kropan pitää ensin sytyttää kaikki muut lihassolut, vasta sen jälkeen 2B-solut aktivoituvat. Tästä voidaan päätellä että on vielä entistäkin tärkeämpää opettaa hermostolle niiden aktivointia.
Jälleen yksi syy minimoida aerobinen työ jos tarkoituksena on (varsinkin) voima.

 

[ruma-jussi]

Fuherer ei nuo yksittäiset pointsit jotka on kaiveltu sieltä täältä poista sitä tosiasiaa että pk-harjottelulla se kondis saatetaan siihen jamaan että pystytään myös niitä kovia treenejä tekemään riittävä määrä jotta pärjätään kilpailuissa. Joo ja voimareenissä se peruskunto haetaan voimaharjoitteilla muttei tasavauhtiset pk-lenkit keneltäkään pois ole kun ei pk-kaudella piikkailla eikä ole tarkoituskaan hakea sitä terävintä huippua.

On varmaan ihan hyvä ja mielenkiintoista lukea paljon tutkimuksia sun muuta mutta ei pidä unohtaa myöskään niitä perusasioita treenienkausista yms. ja ymmärtää että eri treeneillä on paikkansa ja kun rakentaa kunnon pohjan pääsee myös pidemmälle. Jos nyt jampat laitetaan juoksemaan niin selvähän on että loikka lyhenee mutta tottahan niin käy pk-kaudella, ihan luonnollista. Siitä sitte piikkaillaa jne ja päästään joskus eteenpäinkin.


En oikein ymmärrä miksi pitää pelotella että lihat sulavat jos ottaa lenkin tai pari viikkoon ja lihassolujakauma muuttuisi johonkin. joku nuori harrastelija lopettaa vielä aerobiset kokonaan ja tuloksena on näitä gasp paitaisia maltosäkkejä salit pullollaan.

 

[Fuhrer]

Nyt olikin kyse siitä että onko haittaa voimantuoton kehitykselle vai ei. Ja aerobisesta on haittaa.
Mutta, en todellakaan yritä edes väittää että pitäisi minimoida aktiivisuudet poislukien voimaharjoittelu.

Ja nämä "maltosäkit", kuinka helvetin vaikeaa on ymmärtää että se läski tehdään syömällä päin metsiä?
Koska muuten jokainen ihminen joka ei treenaa olisi ylipainoinen.
Ja mikään ei ole tyhmempää kuin yrittää ylitreenata huono ruokavalio.

Ja käytän tälläkin hetkellä viikossa aikaa 25-30h lukemiseen esimerkiksi biomekaniikkaa, kinesiologiaa, psykologiaa, voimaharjoittelun teoriaa, funktionaalista anatomiaa etc.
+valmennustöihin menevä aika josta kerään jatkuvasti dataa jokaisesta treenistä ja jokaisen toiston alaslaskunopeudesta lähtien.

muttei tasavauhtiset pk-lenkit keneltäkään pois ole kun ei pk-kaudella piikkailla eikä ole tarkoituskaan hakea sitä terävintä huippua.

Ja tuota en ymmärrä, tekisit tarkoituksella urheilijastasi hitaamman ennen on-seasonia esim just tasavauhtisilla lenkeillä?
Ja sitten joutuisit käyttämään aikaa että saisit voimantuoton takaisin entiseen tasoon, puhumattakaan kehityksestä?

Ei PK-kauden tarkoitus ole piikata, mutta en silti ymmärrä miksi urheilijasta pitäisi tehdä heikompi. Pk-kausi on kuitenkin hyvää aikaa tehdä perusvoimaa ja uutta poikkipinta-alaa jotta urheilija voi piikata entistä kovemmalle tasolle. (huomoiden tietenkin mahdolliset painoluokkaurheilijat)


En tosiaan väitä että näin ei voisi tehdä, mutta itse en vain näe järkeä siinä jos on mahdollista pitää kehityskäyrä ylöspäin.

 

[Munakas]

OT, mutta löytyisikö Fuhreriltä kommenttia tuolla ylempänä postaamaani pyöräilyaiheiseen kysymykseen?

 

[ruma-jussi]

Hyvä että luet ja opiskelet paljon jos kerran valmennustöitä teet. Ehkä ymmärsin väärin tietotasosi kun esitit lukuisia tyypillisiä yksittäisiä pointteja sieltä täältä kuten foorumeilla on usein tapana.

En pidä sitä minään ihmeenä että pk-kaudella voimantuotto saattaa laskea. Riippuu paljon urheilijasta ja millä tasolla hermoston työkyky on parhaimmillaan. Ja itse puhun kyllä painoluokkaurheilijoista koska painoluokat näihin lajeihin niin kiinteästi kuuluvat kilpailutasolla.

Riippuu tietenkin urheilijan lajista miten urheilijaa treenaa. Jos tavoitteena on painonnosto niin en itsekään pidä pk-lenkkeilyä kovin tähdellisenä painonnostokisoihin valmentautumisena. tällöin ideana on siis että urheilija itse haluaa myös lenkkeillä ja en pidä sitä minään kynnyksenä tavoitteiden saavuttamisena.

Miten itse treenaisit esimerkiksi kamppailu-urheilijoita? Harjoituksissa tehot ovat yleensä siellä pk-alueen yläpuolellä ja kisatilanteessa kaasuutuminen todennäköisempää kuin voimantuoton loppuminen. Onko järkeä enää lisätä vedoilla rasitusta ylimmillä sykealueilla? Mielestäni pk-harjoittelu on ainoa oikea vaihtoehto ainakin tässä tapauksessa.

 

[LillaLinda]

Laitan tännekin, on niin hieno kuva!

Tässä on kaikille kenen mielestä tasavauhtiset pitkät lenkit ovat hyvä idea ja haluavat käyttää mieluummin aikaa lihaskudoksen tuhoamiseen kuin kasvattamiseen.

Tuolla tummemmalla kaverilla on kyllä parempi ja urheilullisempi kroppa, ehdottomasti!

 

[Fuhrer]

Hyvä että luet ja opiskelet paljon jos kerran valmennustöitä teet. Ehkä ymmärsin väärin tietotasosi kun esitit lukuisia tyypillisiä yksittäisiä pointteja sieltä täältä kuten foorumeilla on usein tapana.

En pidä sitä minään ihmeenä että pk-kaudella voimantuotto saattaa laskea. Riippuu paljon urheilijasta ja millä tasolla hermoston työkyky on parhaimmillaan. Ja itse puhun kyllä painoluokkaurheilijoista koska painoluokat näihin lajeihin niin kiinteästi kuuluvat kilpailutasolla.

Riippuu tietenkin urheilijan lajista miten urheilijaa treenaa. Jos tavoitteena on painonnosto niin en itsekään pidä pk-lenkkeilyä kovin tähdellisenä painonnostokisoihin valmentautumisena. tällöin ideana on siis että urheilija itse haluaa myös lenkkeillä ja en pidä sitä minään kynnyksenä tavoitteiden saavuttamisena.

Miten itse treenaisit esimerkiksi kamppailu-urheilijoita? Harjoituksissa tehot ovat yleensä siellä pk-alueen yläpuolellä ja kisatilanteessa kaasuutuminen todennäköisempää kuin voimantuoton loppuminen. Onko järkeä enää lisätä vedoilla rasitusta ylimmillä sykealueilla? Mielestäni pk-harjoittelu on ainoa oikea vaihtoehto ainakin tässä tapauksessa.

Ensin, kiitos hyvin asiallisesta vastauksesta!

Sanotaan näin että jokaista urheilijaa pitää katsoa yksilönä, ja yksilön heikoimpien alueiden tasoittaminen pitää näkyä harjoitusohjelmasta.
Esimerkiksi lätkänpelaajilla ja voimanostajilla on usein lonkkanivelen sisärotaatio todella rajoittunutta, ja jos tätä ei korjata esim off-kaudella niin se altistaa herkemmin loukkaantumisille ja lisää lihasepätasapainoa. (lätkässä nivusen alueen revähdykset ovat aika yleisiä)

Kamppailu-urheilijat ovat todella erikoisia atleetteja, heidän lajinsa vaatii niin montaa eri voiman osa-aluetta että se asettaa todellakin valmennukselle lisähaasteita.
PK-harjoittelusta on tosiaankin hyötyä heidän tapauksessaan koska lajissa vaihtelevat niin monet eri energiantuottosysteemit. Esim. mattoon mennessä pitää olla reaktiivista voimaa kuin myös staattista voimaa ja maksimivoimaa. Jos haluat irti kimurasta niin se vaatii raakaa voimaa. Räjähtävyyttä vaatii myös esim kunnon juntta.
Samaan aikaan RFD:n tulee olla kunnossa koska esim pystyasennosta päähän potkaiseminen ei hitaasti suoritettuna tyrmää todennäköisesti ketään.

Kevin Randlemann on hyvä esimerkki kimmoisasta ja räjähtävästä kamppailijasta.

Ja kyllä, suuri osa treenistä menee melko kovilla sykealueilla ja hermostollinen rasitus on suurta. Siksi "haitari" pitää olla kunnossa, eli myös matalatehoista treeniä on pakko olla seassa.
Ehkäpä olisi fiksua ensin kartoittaa alueet jossa urheilija ei ole menestynyt niin hyvin (kunnon loppuminen, riittämättömät voimatasot, liikkuvuuspulat, vanhat loukkaantumiset etc) ja panostaa niihin kunnes urheilija alkaa olemaan lähempänä tasapainoista, ja sitten alkaa keskittymään kokonaisvaltaiseen treeniin niin huipputehoilla kuin matalailla tehoilla.

Kovat vedot jättäisin luultavasti pois kilpailujen lähestyessä, kuin myös kovan voimaharjoittelun, ja pääpaino olisi lajin harjoittelussa.
Ja psykologisesta näkökulmasta on paljon helpompaa antaa urheilija juosta ne muutamat lenkit jos sillä keinoin saadaan enemmän motivaatiota salin tai molskin puolelle.
Se on kuitenkin se oma pääkoppa mikä ratkaisee todella paljon kun matsiin mennään.

Lisäksi pitää ottaa huomioon treenin ulkopuolelta vaikuttavat stressitekijät kuten perhe, työ, parisuhteet yms yms.

Treenistä tuleva stressi on kuitenkin hermostolle samanlainen kuormitustekijä kuin kiireinen työpaikka. Ja kaikki hanat eivät voi olla auki koko aika tai CNS kuivahtaa kasaan alta aikayksikön ja silloin kehitystä ei ole luvassa.

En ole kamppailu-urheilijoita koskaan oikeastaan treenannut mitenkään syvällisesti, nämä ovat vain omasta näkökulmasta ja siitä miten LUULTAVASTI rupeaisin treenaamaan fighteria.

Mutta pääpointti on siinä että ensin etsitään heikot kohdat, tuodaan ne tasoihin vahvuuksien kanssa ja sitten mietitään jatkoa.


Munakas: älä mieti liikaa, vaihtele vaikka nopeuksia päivästä toiseen. Vaihtelu on kuitenkin se tärkein juttu myös pyöräilyssä.