Olen työskennellyt sekä koulunkäyntiavustajana, että opettajana ja nähnyt molempien ammattiryhmien lukuisien immeisten työskentelyä läheltä.
Avustajille tärkein asia: et ole opettaja, joten älä suostu ikinä tekemään opettajan ydintyötä, eli suunnittelemaan opetusta. Voit tuurata lyhytaikaisesti opettajia, JOS ope on tehnyt sinulle millintarkan opetussuunnitelman ja ohjeistuksen ja toimittanut kaiken tarvittavan materiaalin, jonka käyttö on myös tarkasti ohjeistettu. Vaikka pystyisitkin olemaan oikeasti opettaja (eli myös tekemään sen open työn tärkeimmän osa, eli opetuksen suunnittelun), niin älä ole. Siitä työstä sinun pitäisi saada noin 700-1000€/kk korkeampi palkka. Saatko? Ok, älä siis tee sitä työtä, ole rennosti vaan pöljä avustaja. Muista vaatia opettajalta kunnollinen opetussuunnitelma ja materiaalit. Suunnitelman pitää olla niin selkeä ja yksityiskohtainen, että periaatteessa voitaisiin repäistä melkein kuka tahansa kadulta opea tuuraamaan ja homma toimisi vähintään kohtalaisesti. Jos näin ei ole, on opettaja laiskotellut (jep, niinkin tapahtuu ihan liian usein).
Myös tärkeää on, kuten missä tahansa duunissa, ettei laiskottele. Jos opekaan ei ole laiskotellut (eli on tehnyt em. asiat sulle ja oppilaille), niin älä sinäkään. Patista oppilaat opiskelemaan open toimittamien suunnitelmien ja materiaalien mukaan. Jos et näin tee, et tee työtäsi, vaan laiskottelet.
Muista olla aikuinen. Täten sinun ei pidä olla oppilaiden kaveri eikä Se Älyttömän Kuuli Tyyppi, vaan joskus ikävä ja veemäinen, patistaa, möykätä ja uhkailla. Joskus vitsailu ja rentoilu on paikallaan, mieluiten niin usein kuin mahdollista, muttei aina. Pitää kyetä myös olemaan tiukka ja jämpti, erityisesti, jos ope ei siihen pysty (sellaisia opettajiakin piisaa). Vaikka olisit oikeasti syvällä sisimmässäsi kuinka huithapeli ja rentoilija, niin oppilaiden suhteen joudut vaikka väen väkisin olemaan välillä tiukkapipo ja aito aikuinen.
Muista aina ja ikuisesti, että olet töissä ja työsi ydin on auttaa oppilaita oppimaan lisää. Jos tietyn asteinen kaveeraminen ja rentoilu selvästi auttaa tuota tavoitetta, niin hyvä. Jos ajoittainen tiukkapipoilu ja patistaminen auttaa sitä, niin toteuta sekin, vaikkei se kivaa olisikaan.
Kaiken huippu oli erään kerran avustajana, kun noin 30min varoitusajalla pyydettiin tuuraamaan uskonnon tunnille (olisin toki voinut kieltäytyä). Meikä on ikäni ollut umpiateisti ja sitten pitäisi uskontoa opettaa tostnoin suitsait. Noh, koska multa ei mitään odotettu ja ope oli laiskotellut oman duuninsa (se opetuksen suunnittelu) suhteen täysillä, en mäkään ressannut. Näinpä sitten jutustelin vaan rennosti niitä & näitä nykymaailman poliittisesta tilanteesta ensin (pohjana sanomalehdet, joita luokassa oli, niitä oli jokaisella oppilaalla yksi käsissään), josta edettiin Islamiin. Islamin uskon (joka kuitenkin on yksi maailmanuskonnoista, joten kyllä siitä on hyvä peruskoulussa edes alkeet käydä läpi) perusteet sillä tunnilla kerittiin käydä läpi kumminkin, joten ehkä se ei ihan hukkaan mennyt. Ehkä joku oppilas oppi hieman yhden maailmanuskonnon perusteista. Joka tapauksessa jäi toi ja aika moni muukin vastaava tapaus kaivelemaan, eli opettajien laiskottelu ydintehtävänsä suhteen. Ei näin!
Näyttäisi siltä, että tavallisissa peruskouluissa avustajien asema on aika huono ja heitä on ihan liian vähän. Erilaiset erityiskoulut ovat sitten eri asia, mutta tavallisten kuntien tavallisissa peruskouluissa avustajat näyttäisivät olevan lähes aina pätkätyöläisiä, eivät vakituisia ja ovat ensimmäisten säästökohteiden joukossa, eli saamassa potkut. Tämä on surkeaa ja väärin erityisesti avustajia tarvitsevien oppilaiden kannalta, mutta siltä se näyttäisi mun kokemuksen perusteella.
Mutta kaikenkaikkiaan duuni oli rentoa ja perusteiltaan aika helppoa. Palkkakaan ei sitten päätä huimannut, mutta niinhän se tuppaa olemaan, jos työssä ei kovin paljoa vastuuta eikä valtaa ole. Ja vaikka nuoriso ja lapset joskus lapioivat ns. paskaa niskaan urakalla, niin kyllä sieltä niitä iloisiakin hetkiä ja juttuja irtoaa usein ja paljon, eli kovasti plussan puolelle siinä jää useimmiten mielestäni. Ikinä sitä ei totu siihen oppimisen ihmeen näkemiseen, se on aina yhtä hienoa. Kun nuori ensin pysähtyy miettimään, sitten hoksaa/älyää ja ilahtuu ja innostuu asiasta, niin se on aina hieno hetki.
Siihen voi avustajanakin vaikuttaa, joskus opea enemmän.
mutta kokeilenpa silti... Eli onko punttimimmien joukossa koulunkäyntiavustajia? Varsinkin niitä jotka työskentelevät ylä-asteella? Minulla ei koulutusta jne mutta nyt lähden kartuttamaan työkokemusta kyseisestä työstä, josta myöhemmin ammattiin valmistuminen oppisopimuksella... Olisin halunnut vielä näin kokemattomana ala-asteelle mutta sain paikan vain ylä-asteelta... Kertokaa kokemuksia, niin hyviä kuin huonoja! Ja hieman työnkuvastanne ( olen käsittänyt että avustajilla hyvinkin suuret erot työnkuvissa...)esim. jotkut MELKEIN jopa opettajina toimivat ja jotkut taas vain opettajien juoksupoikina.... Kaikki kokemukset ja tunteet ja tiedot otetaan vastaan, kiitos!!!
"miten minä selvitin sen ja sen tilanteen tai kuinka kerroin tarinoita äikäntunnilla, liikkatunneista puhumattakaan".
