Maidon juomisen lisäksi hyvä vaihtoehto on ottaa protujauhoa ja sheikkeri kouluun mukaan. Enkä halua kuulla mitään "Noku ne muut niinq sit piruilee Niistä Jauhoista plaaplaa..." -kitinöitä. Kasvattakaa sitä itseluottamustanne, niin ei tarvitse välittää toisten panetteluista.
Hyvä keino vähentää nirsouttaan ruoan suhteen on tosiaankin muuttaa omilleen ja sekä laittaa että maksaa itse kaikki ruokansa. Ja jos asuu vanhempiensa luona vielä, niin laittaa silti kaiken ruoan, jopa muille kuin itselleen. Kun näkee mikä vaiva siinä on ja minkä verran siihen menee rahaa, niin olen varma, että kummasti rupeaa arvostamaan valmiiksi tehtyä, vanhempien veroilla kustannettua kouluruokaakin, vaikkei se mitään kurmeeta oisikaan.
Yläasteella otimme ison kasan näkkäriä ja muutaman voi- tai margariininapin sekä tietenkin maitoa n. puoli litraa ruoan kyytipojaksi. Pelkkä ruoka-annos riitti lähinnä alkupaloiksi, mutta noilla lisukkeilla alkoi kalorimäärä olla jo sitä luokkaa, että pärjäsi koulupäivän loppuun asti. Ai että hakea lisää ruokaa? Ei ikinä kerennyt, ruokailuajat olivat jo silloin 1980-luvulla niin lyhyet. :(
Mua ärsytti aika lailla intissä se ainainen kitinä potuista ja muustakin ruoasta. Kaiken törkeintä oli, kun jotkut mortit menivät möläyttämään jostain ruoasta keittolan täteille siinä ruokaa lautaselle saadessaan, että "Hyi vittu, mitä paskaa taas!". Ei jumalauta, kun nytkin verenpaine nousee, kun sitä muistelee. :curs: Öykkäsin alikeisarina aika lujaa asiasta ja päätin huutamisen toteamukseen "Enintään saa sanoa aseveljelleen pöydässä tai ruokalan ulkopuolella niin hiljaisella äänellä, ettei kukaan ruokalan työntekijä VARMASTI kuule, että onpa pahaa ruokaa, mutta KUKAAN ei sano "Hyi vittu mitä paskaa!" missään eikä ikinä, koska ruoka kertakaikkiaan EI OLE PASKAA!!!". Mulle opetettiin hyvin tiukasti pienestä pitäen kunnioittamaan kaikkea ruokaa ja taottiin kaaliin, että koskaanmissäänikinä et poika sano mitään ruokaa paskaksi ja mielestäni vanhempani olivat tässä asiassa täysin oikeassa. Aion toimia tulevaisuudessa samoin, jos/kun minulla lapsia on. Puhdas juomavesi ja jokapäiväinen ruoka on ateistillekin pyhä asia.