Kyllä mun mielestä suomessa tuo onnellisuuden tavoittelu onnistuu suhteellisen hyvin. Korkea veroaste ja kaikki kallista mutta mun mielestä se on plussaa että kun oon menossa lähisiwaan niin mua ei ryöstetä tai ammuta koska jollain muulla ei mee niin hyvin.
Oman eläkkeen säästäminen onnistuu täälläkin sijoittamalla ja olemalla järkevä rahankäytön kanssa.
Dopeyllä on pointtia, mutta jotenkin tuo sama mantra monessa ketjussa tuo sellasen fiiliksen että et olisi hirveän onnellinen jenkeissä, ja yrität todistella itsellesi muuton järkevyyttä? Tämä siis vain oma mielikuvani vuosien lukukokemuksella ^^
Onnellisuus on kyllä jännä käsite. Ehkä joillekkin se muutto kannattaa jos se raha on se juttu mitä tavottelee. Mä oon onnellinen jos menen elokuviin ja mun ei tarvii pelkää että joku suolaa kaikki katsojat jollain aseella ja illalla saan olla rauhassa omassa talossani.
Kyllä niitä paikkoja maailmassa riittää, joissa ei henkensä puolesta tarvitse pelätä. Itsekin voisin yrittää nauttia tuosta turvallisesta elokuvissa käynnissä Suomessa, mutta kun se äänestyslippu tuli aikoinaan otettua ja lähdettyä, niin tuon lisäksi pystyn nyt nauttimaan paljon muustakin. Aika yksinkertaisista asioista itsekin nautin, enkä sinänsä ole rahan perään, mutta olisihan se hienoa, jos talous olisi turvattu jo jonkin verran ennen sitä hetkeä, kun pumppu tilttaa ja suku jakaa omaisuuden. Jos vaikka voisi hetken aikaa katsella maailmaa ilman työssäkäyntivelvoitetta.
Suomi on yksi maailman parhaita paikkoja elää, jos haluaa minimoida suorittamisen. Vaikka ei tekisi työkseen mitään, niin siltikin voi nauttia sellaisesta elintasosta, mihin monet eivät pääse edes kovalla työllä. Pienillä ansiollakin tulonsiirtojen saajapuolella ollessa Suomi on hieno paikka. Pian tuon tulorajan jälkeen alkaakin progressio syömään suorittamisen hedelmät ja vitutus lisääntymään sitä mukaa, kuin progressiivion ruuvi kiristää vannetta pääsi ympärillä. Eikä ongelma ole pelkästään siinä, että systeemi vie rahasi ja haluaa päättää puolestasi rahojesi käytöstä, mutta Suomessa on myös riittämiin kaikenlaista muuta sääntelyä, jota ihmisen, joka yrittää itse tehdä oikeita valintoja elämässään, on hyvin hankala hyväksyä.
Itselleni ainoat asiat joita Suomesta kaipaan ovat harvaan asutun maan luonto ja rakkaat ystäväni. Toisinaan tulee myös haikailtua kaiken sen vapaa-ajan perään, joka on suotu työskentelevälle suomalaiselle. Toisaalta tuohon vapaa-ajan paljouteen liitttyvä onnensa ohi nukkuvan maan ilmapiiri on ahdistava. Suomen hyvinvoinnin alasajoa on myös raskasta seurata.
Maailmalla jostain syystä pidetään suomalaisista. Suomeen on helppo palata sen jälkeen, kun tasajakoon Suomea vähemmän uskovissa maissa on saanut hoidettua pakkansa kuntoon. Siinä tilanteessa, kun loppusijoituspaikkaa valitaan, voi tosin Suomi jäädä mitalisijojen ulkopuolelle. Ne muutamat hienot yöttömän yön kesäviikot voi käydä nautiskelemassa Suomessa vaikka asuisikin muualla. Itse suosittelen lähtemään maailmalle. Koen ulkomailla asumisen antavan paljon uutta sisältöä elämään. Eri systeemien alla eläminen antaa sellaista näkökulmaa asioihin, jota ei youtuben videoita katsomalla saa. Jos siinä samalla sattuu löytämään miellyttävän kumppanin elämäänsä ja hoitamaan taloutensa kuntoon, niin ei sekään varsinaisesti miinusta ole.
