Tuo nyt oli lähinnä keskustelunohjaus siihen suuntaan, että katsotaan vähän muuallekin kun omaan tilinauhaan.
Pakkiksella elämän tarkoitus näyttää yleensä rakentuvan pankkitilin saldon varaan sillä ajatuksella, että kaikki mitä ihminen on elämässään saavuttanut on täysin hänen omista ansoistaan kiinni. Meikäläinen on duunarivanhempien lapsi, joka kävi teknisen korkeakoulun ja työllistyi sitten tähän epäreilusti verotettuun keskiluokkaan. Kun näistä lähtökohdista havahtuu kolmekymppisenä pohtimaan maailman menoa niin äkkiä saattaa näyttää siltä, että kaikkialla muualla olisi asiat paremmin. Aasiassa on kaikki halvempaa, aurinko paistaa ja naiset kilpailee länkkärin suosiosta. Euroopassa on enemmän duunia ja elämä on myös halvempaa, koska bemarit maksaa puolet siitä mitä Suomessa. Saksan veroprosentin voi laskea netissä ja se voi olla pieni pettymys veroista narisevalle sinkkumiehelle, mutta varmaan jossain muussa asiassa siellä säästää, koska Suomi on niin kallis. Jenkeissä saa VÄHINTÄÄN TUPLASTI palkkaa Suomeen verrattuna ja verotus tietty asiallista. No siellä on sitten kalliimmat vuokrat, sairasvakuutukset , yliopistot jne, mutta lomailla ei tarvitse niin paljoa, joten siihen ei rahaa kulu samalla tavalla. Kaikkialla muualla on tietysti enemmän ja parempia töitä, joita onnistuu saamaan, jos voittaa kilpailussa, jossa on enemmän ja parempia hakijoita. Esim. NHL:ssä on paremmat liksat, kuin SM-ligassa, joten jääkiekko kannattaa paremmin jenkeissä.
Jos omista lähtökohdistaan katsoo hieman taaksepäin niin tuntuu melko selvältä, että olisin sen maan
keskiluokkaa, johon satun syntymään. Tämän jälkeen voidaan pohtia paljonko palkkaa ja pillua saa keskiluokkainen aasialainen mies omassa ympäristössään? Entä muutettuaan ulkomaille? Ei ei, en usko, että haluaisin syntyä Aasiaan. Miltä sitten näyttäisi elämä jos asuisin keskiluokkaisena jantterina Saksassa tai Amerikassa? Ajaisin aamulla töihin ja illalla kotiin. Ekassa maassa Bemarilla ja tokassa Dodgella. Illalla harrastaisin bodausta maasta riippumata, koska pankkitilin saldon ohella elämäni tarkoitus on kasvattaa lihassolukkoa. Perhettä en tietenkään missään hommaisi, koska se häritsee varallisuuden kertymistä. Viikonloppuisin näpräisin Tinderiä ja joisin olutta. Saksassa mallasolutta ja Jenkeissä maissiolutta. Maissiolutkin toimii, kun on kuuma ilmasto. Jos kävisi flaksi niin paaluttaisin Saksassa turkkilaista ja jenkeissä lattaria. Molemmat ihan fine. Sitten eräänä päivänä jäisin eläkkeelle ja minulla olisi miljoonia tilillä. Saksassa solmisin villapaidan hihoistaan selkään roikkumaan ja alkaisin kierrellä ympäri maailmaa pällistelemässä raunioita. Jenkeissä muuttaisin Floridaan golfaamaan ja välillä risteilisin pitkin maailman meriä kuolemaa odotellen. Eräänä päivänä kuolisin. Sitten lihassolukkoni hajoaisi atomeiksi ja bitit pankkien servereillä muuttaisivat varaustaan perintöoikeudellisten sopimusten ohjaamina. Tässä kohtaa ei enää olisi eroa sillä missä maaperässä mätänen.
Jos katsotaan eteenpäin ja minulla olisi lapsia niin lapset oletettavasti kiinnittyisivät edelleen sen maan keskiluokkaan, jossa olen lapset kasvattanut. Tällöin minua alkaa kiinostaa millainen on lasteni kotimaan keskiluokan tulevaisuus. Itse uskon siihen, että automaatio tulee syömään nykyisen keskiluokan duunit ennenkuin lapset olisivat työelämässä. Yhteiskunnan varallisuus keskittyy omistavalle luokalle enkä rehellisesti sanottuna osaisi tehdä siirtymää siihen luokkaan asuisinpa missä tahansa. Yksi mahdollinen evästys lapsilleni olisi tunnistaa ne duunit, jotka tulevaisuudessa ovat arvostettuja ja painostaa lapsia niihin hommiin riippumatta siitä mistä lapset ovat itse kiinnostuneet. Äänestäisin tietysti myös Trumpia yms. tyyppejä, jotka aikovat pysäyttää pelottavan kehityskulun. Jos lapseni olisivat tarpeeksi nöyriä, terveita ja päteviä pärjätäkseen niin elämä olisi ihanaa. Jos he epäonnistuisivat koventuvassa kilpailussa niin... Mitäs täällä työttömistä ja muusta paskasakista sanotaankaan? Muiden lapset saisivat toki vajota puutteeseen niiden muurien takana, jotka omistava luokka lakeijoineen joutuu pystyttämään suojautuakseen epätoivoisilta köyhiltä. Vaihtoehtoisesti sitten voitaisiin rakentaa kansalaispalkan tapainen systeemi, joka pyrkii jakamaan kaikille riittävän toimeentulon riippumatta siitä miten hyödylliseksi omistava luokka näiden ihmisten elämän kokee. Tämä mahdollistaisi lapsilleni enemmän vaihtoehtoja, joiden puitteissa elää hyvää elämää. Mikäli he valitsisivat kovan rahan hommat niin uran palkkakertymä olisi tällöin pienempi, kuin kovassa kapitalismissa. Tämä on nähdäkseni kohtuullinen hinta siitä, että elämässä olisi olemassa muitakin mahdollisuuksia, kuin omistavan luokan määrittelemät vaihtoehdot. Pakkiksella minua usein ihmetyttää se, että foorumin massikeisareista harva taitaa omistaa tuotantovälineitä, mutta usko omiin potentiaalisiin rikkauksiin on silti kova, koska nöyryyttä, terveyttä ja pätevyyttä löytyy.
Itse olen Martin Fordin kanssa samoilla linjoilla tulevaisuudesta:
http://www.hs.fi/tiede/art-2000005188145.html
Tämän takia pidän Suomea hyvänä paikkana kasvattaa lapsia. Miinuspuolena on sitten se, että ajelen töihin vanhalla tojotalla.
