Koti-isä, totta vai tarua?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja harde20
  • Aloitettu Aloitettu
Mun mielestä lapsella pitää olla oikeus tarhapaikkaan vaikka molemmat vanhemmat olisivat kotona. Se on myös lapsen etu, että saa olla muiden lasten seurassa ja on ohjattua toimintaa mitä kotona ei välttämättä lapselle olisi.

Tosta olen myös samaa mieltä. Olisi hyvä jossain vaiheessa olla enemmän muidenkin lasten kanssa, eli ei koko lapsuutta kotona. Mutta eikös se esikoulu ole "pakollinen"? Ei ihan ummikkoja suoraan kouluun?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mun mielestä lapsella pitää olla oikeus tarhapaikkaan vaikka molemmat vanhemmat olisivat kotona. Se on myös lapsen etu, että saa olla muiden lasten seurassa ja on ohjattua toimintaa mitä kotona ei välttämättä lapselle olisi.

Paskapuhetta sanon minä.Lapsille on olemassa vaikka mitä ohjattuja kerhoja ja harrastuksia jo pienestä alkaen.
Kyllä minulla ainakin olisi huono omatunto,jos lapsia turhan takia hoitoon kiikuttaisin.Kyllä kotikasvatus on tosi hyvä juttu.Mutta kannattaa kuljettaa lapsia kuitenkin nuissa ohjatuissa kerhoissa.Esim.Seurakunnan kerhot ovat tosi hyviä.Kun poikani meni ensimmäiselle luokalle,niin opettaja ihmetteli,että miten poikani on niin rauhallinen ja sosiaalinen muihin poikiin verrattuna?Itse uskoisin tämän olevan juuri tuon "tarhattomuuden" ansiota.
 
No sehän nyt on ihan itsestä kiinni, jaksaako persettään raahata muksun kanssa eri aktiviteetteihin, muskareihin, avoimiin päiväkotiin jne, missä tämä saa sitten sitä kontaktia muihin lapsiin.

Eikä olisi kovin järkevää antaa sellaiselle lapselle hoitopaikkaa, jonka toinen tai jopa molemmat vanhemmat ovat kotona, kun jonot pahimmillaan yli puoli vuotta. Minkä takia sellainen lapsi edes pitäisi viedä hoitoon?
 
Eikä olisi kovin järkevää antaa sellaiselle lapselle hoitopaikkaa, jonka toinen tai jopa molemmat vanhemmat ovat kotona, kun jonot pahimmillaan yli puoli vuotta. Minkä takia sellainen lapsi edes pitäisi viedä hoitoon?
Niinpä.Surullista ja säälittävää on katsoa vierestä,kun itseasiassa kaksikin tuttavaperhettä harrastaa tuota lasten hoitoon viemistä,vaikka saattavat olla molemmat kotona.
Miksi niitä lapsia pitää "tehdä",jos niiden kans ei halua viettää aikaa?
 
No sehän nyt on ihan itsestä kiinni, jaksaako persettään raahata muksun kanssa eri aktiviteetteihin, muskareihin, avoimiin päiväkotiin jne, missä tämä saa sitten sitä kontaktia muihin lapsiin.

Eikä olisi kovin järkevää antaa sellaiselle lapselle hoitopaikkaa, jonka toinen tai jopa molemmat vanhemmat ovat kotona, kun jonot pahimmillaan yli puoli vuotta. Minkä takia sellainen lapsi edes pitäisi viedä hoitoon?

Esimerkiksi siksi, että työtön voi aktiivisesti hakea töitä (soitella firmoihin, laatia työhakemuksia ja käydä haastatteluissa). Ei siinä kerkeä jossain aktiviteeteissä juosta yhtään sen enempää kuin, jos olisi töissä.

Ja eihän se nyt sen lapsen vika ole, jos vanhemmat ovat työttömiä, jos edes vanhempienkaan.
 
Niinpä.Surullista ja säälittävää on katsoa vierestä,kun itseasiassa kaksikin tuttavaperhettä harrastaa tuota lasten hoitoon viemistä,vaikka saattavat olla molemmat kotona.
Miksi niitä lapsia pitää "tehdä",jos niiden kans ei halua viettää aikaa?

Eikö se ole ihan hyvä että lapsia viedään hoitoon välillä? Molempien kannalta lapsen ja vanhempien. Lapsi oppii tutustumaan uusiin/eri ihmisiin ja uusiin tilanteisiin, oli se sitten tarhassa tai sukulaisilla. Tietty se sitten on eri asia, jos lapsi viedään hoitoon ja unohdetaan se sinne viikoksi.
En usko että se on siitä kiinni, että ei haluais viettää lapsensa kanssa aikaa. Ehkä ennemminki siitä että kaikki ei välttämättä jaksa olla lasten kanssa 24/7 ja esim.1hoitopäivä tuo taas uutta puhtia.

Musta on tosi hienoa että miehetkin haluais koti-isäksi hoitamaan lapsiansa. Tuttavapiirissäni tämä on tietty harvinaista, paitsi yksi ystäväni halusi viettää poikansa ja vaimonsa kanssa laatu-aikaa KOKO isyysloman :) Kun yleensä sitä kuulee et isyysloma on ryyppyloma tms.aikaa jota ei vietetä lapsen kanssa/koko perheen kanssa.
 
Eikö se ole ihan hyvä että lapsia viedään hoitoon välillä? Molempien kannalta lapsen ja vanhempien. Lapsi oppii tutustumaan uusiin/eri ihmisiin ja uusiin tilanteisiin, oli se sitten tarhassa tai sukulaisilla.
Tottahan lapsia välillä voi viedä hoitoon vaikka vaan viettääkseen puolison kanssa omaa aikaa. Arvelisin kuitenkin Musta Leski taisi tarkoittaa tapausta, jossa lapset ovat suunnilleen enemmän hoidossa kuin vanhempiensa kanssa ja se on minustakin sangen perseestä. Omakohtaista kokemusta tällaisesta on kummityttöni perheen kohdalta. Heillä lapset ovat varmaan ison osan lapsuuttaan viettäneet enemmän isovanhempien kuin omien vanhempiensa kanssa, ilman että vanhemmilla olisi ollut mitään varsinaista syytä viedä heitä mummulaan jatkuvasti.
 
Esimerkiksi siksi, että työtön voi aktiivisesti hakea töitä (soitella firmoihin, laatia työhakemuksia ja käydä haastatteluissa). Ei siinä kerkeä jossain aktiviteeteissä juosta yhtään sen enempää kuin, jos olisi töissä.

Ja eihän se nyt sen lapsen vika ole, jos vanhemmat ovat työttömiä, jos edes vanhempienkaan.

Kyllä täytyy olla aika saamaton ihminen jos ei pysty puhelimessa puhumaan tai kirjoittamaan/postittamaan työhakemusta jos lapsi on kotona. Vielä jos molemmat ovat kotona, niin toinen jää kotiin lapsen kanssa sillä välin kun toinen käy haastattelussa. Näin se ainakin meillä toimi. Tiedä sitten. Mutta omalta kohdaltani loppuu nyt tää off-topic.
 
Nyky yhteiskunnassa minua vituttaa kun jauhetaan koko ajan suu vaahdossa koulutuksesta ja unohdetaan kaikki pehmeät arvot ja sitten ihmetellään miksi lapset ampuvat aseella koulussa toisensa hengiltä...
 
Paskapuhetta sanon minä.Lapsille on olemassa vaikka mitä ohjattuja kerhoja ja harrastuksia jo pienestä alkaen.

Itse asiassa ei välttämättä hirveästi ole. Tietyissä osin Länsi-Helsingissä lasten harrastusmahdollisuudet on todella surkeat. Pienille lapsille täällä ei ole juuri mitään. Ollaan etsitty siskon lapsille jotain akrobatia/tanssi/tenavajumppapaikkaa kohtuuhintaan, mutta järkevän matkan varrella sellaista ei ole. Yksi tanssikerho löytyi, mutta se kaatuu siihen, että siellä on käynyt kolme lasta, joten tällä viikolla on neljäs ja viimeinen kerta.

Työkaverini kuskaa lapsiaan harrastamaan toiselle puolelle kaupunkia usein, koska hänen lapsensa harrastus järjestetään joskus Itä-Helsingissä, jonne on matkaa tunti per suunta julkisilla.

Mitä päivähoitopaikkoihin tulee niin hoidossa oleminen on lapsen kehityksen kannalta edullista. Se nimittäin kehittää mm. sosiaalisia ja kielellisiä taitoja. En itse suhtaudu puolipäivähoitoon hirveän kriittisesti. Se kun on vähän tapauskohtaista, mikä on lapsen paras. Jos esimerkiksi kotona oleva vanhempi on työttömyyden takia masentunut niin päivähoitopaikka lapselle tekee ihan hyvää. Tai niin kuin joku sanoikin, töiden etsiminen käy toisinaan työstä.

Koti on erittäin hyvä paikka lapselle, jos lapsi saa kotoa kaiken tarvitsemansa. Joskus lapselle on parempi olla myös päivähoidossa kotihoidon lisäksi.

Ja minäkin ihmettelen sitä, miksi jotkut tekee lapsia.

Ja mitä tulee oikeaan aiheeseen niin on todella hienoa, että miehet haluavat jäädä lastensa kanssa kotiin.
 
Itse asiassa ei välttämättä hirveästi ole. Tietyissä osin Länsi-Helsingissä lasten harrastusmahdollisuudet on todella surkeat. Pienille lapsille täällä ei ole juuri mitään.

Tuo on kyllä huono juttu.Luulisi edes seurakunnan järjestävän päiväkerhoja lapsille.Nuo seurakunnan kerhot ovat kyllä hyvä korvike,jos lasta ei tarte hoitoon kuskata.Kokemusta on 3vuotiaiden päiväkerhosta alkaen.Tai itseasiassa jo perhekerhosta...Ei siellä kuitenkaan mitään uskontoa tuputeta väkisin,vaika ei kait sekään mikään huono juttu olisi:)
 
Itse kallistuisin sille kannalle, että hoito ensisijaisesti suunnattaisiin työssäkäyvien lapsille. Joo, voi olla ihan kiva juttu (vanhemmille ja lapsille), että lapset ovat päivät tarhassa ja vanhemmat viettävät vapaa-aikaa keskenään. Kuitenkin päivähoidon perusajatus/lähtökohta ei ole kasvatuksellinen. Kun lapset 7-vuotiaina menevät kouluun, niin kyllä siinä ehtii hyvin sosiaalista kanssakäymistä oppimaan ja voin omakohtaisesti kertoa, että en itse ainakaan missään sosiaalisessa tyhjiössä lapsuuttani viettänyt, vaikka en hoidossa ollutkaan. Päivähoitohan on Suomessa sosiaalinen etuus, jolla parannetaan naisten mahdollisuuksia (ja miksei miestenkin) olla työelämässä. Kun hoitopaikat ovat vähissä ja sosiaali- ja terveyssektorin rahat vähissä, niin on hiukan erikoista, että rahat riittävät kotona olevien lasten hoitoon yhteiskunnan varoin.
 
Kyllä se on ihan positiivista kun on iskä kotona.
Tosi pelle meininki ja kaikki ihan sekaisin.:hyper: pyykit sekaisin, törkyvuori kaatuu niskaan eikä ehi mitään. Vaimo kiittää. Kotona olet etkä mitään tee...

Mut on noista tullut ihan normaaleja itsetoimivia yksilöitä enkä ole niitten psyykettä tai fysiikkaa tietääkseni pilannut. Kukaan ei ole vinoon kattonu kun rattaita työntelen.

Leikkipuistossa voi tehdä kontaktia kotiäippöihin...:dance2:

On siinä paljon hyviä puolia...on niitä enemmän.
Pidettävä puolensa että joskus on omaa aikaa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom