Koti-isä, totta vai tarua?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja harde20
  • Aloitettu Aloitettu

harde20

Liittynyt
13.10.2002
Viestejä
1 762
Ikä
44
Kiinnostaisi tietää että onko pakkiksella muita koti-isiä vai olenko katoava luonnonvara, evoluution tieltä väistyvä "heikko" laji. Mitä mieltä olette kyseisestä lajista? Mitä esim. pakkislaiset ajattelevat kun näkevät meidät työntävän lapsiamme kaduilla tai valitsemassa oikeaa sosetta supermarketin hyllyltä kaurapuuron kyytipojaksi. Yleinen mielipide on että kuinka hienoa kun lapsi saa viettää aikaa isänsä kanssa mutta mitä ihmiset oikeasti AJATTELEVAT.Voiko isän kanssa kotona olleesta lapsesta tulla täysipainoinen, hyvän itseluottamuksen omaava yksilö vai onko hänet tuomittu epäonnistumaan heti elämän ensi metreiltä lähtien?
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Noin hätäiseen tuumattuna koti-isän kasvatista voi kasvaa vaikka minkälainen alfauros. Miesmallin puutetta tuskin ainakaan ilmenee. Toisaalta koti-isä jälleen hätäisesti ajateltuna ajaa itsensä ulos työmarkkinoilta mikäli ns. "oma ala" on kovasti kilpailtu.

Sopisi itselleni mainiosti koti-isän rooli.
 
Edit
 
Huomenta vain.

Olisin itsekin kiinnostunut olemaan ainakin vähän aikaa koti-isänä, tietäisi ainakin mihin yleensä naiset joutuu ja millaista hommaa se on. Varmasti molemmin puolin kasvattavaa ja opettavaa. ja raskastakin välillä.

Ja ajatuksena, jos jossain näkee koti-isän valitsevan niitä vellejä ja vaippoja, niin syvä kunnioitus ja kumarrus tulee täältä. Varmasti lapsesta tulee tasapainoinen yksilö. Vastahan viime viikolla oli puhetta noista isänmalleista nuorisolle ja lapsille, kun kouluissa/tarhoissa/hoitopaikoissa/kotona saadaan se naisenmalli, mutta miehenmallia ei mistään oikein. Ja tuon mukaan varsinkin tulevien miesten kasvatus menee pieleen, ja joskus todella pahasti.

Myös mieleen juolahtaa ajatus, että mistä ne rahat riittää miehen kotona olemiseen, mutta ei mielestäni rahalla mitattavissa tämä kokemus. Oma muksuni on hoidossa, mutta ainakin kerran viikossa arkipäivänä pidän tyttäreni itselläni. Leikitään, puuhastellaan, siivotaan ja muuta.

En ole siis koti-isä, mutta tahtoisin olla. Toivottavasti et ole katoava luonnonvara, vaan yhä kasvavaa suosiota ja hyväksyntää saava laji.
 
harde20 sanoi:
Voiko isän kanssa kotona olleesta lapsesta tulla täysipainoinen, hyvän itseluottamuksen omaava yksilö vai onko hänet tuomittu epäonnistumaan heti elämän ensi metreiltä lähtien?
Click to expand...

Pidän ainakin itseäni suht normaalina, vaikka oma isä oli 24/7 koti-isä. En asiaa ole aikaisemmin edes erityisesti miettynyt. Tai kyllähän mä sen tiesin, että faija oli aina kotona ja mutsi duunissa, mutta en sitä mitenkään erikoisena asiana ole pitänyt. Vaikka siihen aikaan se ei kai ihan yhtä yleistä ollut, kuin mitä nyt. Varmasti tuo on osa syy näin miehenä siihen, ettei ole peukalo aivan keskellä kämmentä.
 
Itse asuin isän kans kahdestaan siitä lähtien kun täytin 5v.Ja kait musta on tullu suht normaali:)

Ja itselläni on kans varsin poikkeuksellinen tilanne.Tai ainakin kaikki muut ihmettelee,että miten jaksan ja eihän lapset pärjää koulussa jos ne ei ole ikinä hoidossa olleet?

Eli minulla on nyt 8 ja 7vuotiaat lapset.Ne eivät ole olleet ikinä päivähoidossa.Monta vuotta ollaan emännän kans vuoroteltu töiden kans,että toinen on aina kotona lasten kans(molemmat käydään siis kokopvä vuorotöissä),ja toinen on töissä.Toki vapaapäiviä on vkossa se kaksi,mutta nekin menee aina ristiin ja rastiin:)
Ja koko ajan olen salilla käynyt säännöllisesti.Järjestelykysymys sekin.Ja lapsillakin on harrastuksia useampana iltana vkossa.

Ja päivääkään en tuosta ajasta vaihtaisi pois.Voin hyvällä omallatunnolla sanoa,että olen viettänyt aikaa lasteni kans enemmän kuin moni isä yhteensä.Ja mielestäni minulla on jotenkin erityinen isälapsi suhde molempiin lapsiin,vaikka itse sanonkin.

Nyt lapset ovat siis jo koulussa molemmat ja hyvin ovat pärjänneet.Edelleen vuorotellaan silti työvuorojen kans.Täytyyhän toisen olla laittamassa lapset kouluun ja toisen ottamassa vastaan.

Minua ärsytää suunnattomasti vanhemmat,jotka kuljettaa lapsia hoitoon,vaikka eivät edes töissä olisi:curs:Kyllä lapsuus on todella lyhyt.Siitä kannattaa isin ja äidin ottaa kaikki ilo irti,vaikka välillä väsyttäiskin.
 
Minua ärsytää suunnattomasti vanhemmat,jotka kuljettaa lapsia hoitoon,vaikka eivät edes töissä olisi
Click to expand...

Elin kyllä siinä uskossa, ettei niin voi tehdä. Päiväkotipaikkoja on niin rajoitetusti ainakin täällä vantaalla, et jos toinen jää työttömäksi, niin olikohan se kuukauden verran ku sai vielä pitää, siltä varalta et saa toisen työpaikan, ja sen jälkeen "joutuu ottamaan kotiin".
 
Damag3 sanoi:
Elin kyllä siinä uskossa, ettei niin voi tehdä. Päiväkotipaikkoja on niin rajoitetusti ainakin täällä vantaalla, et jos toinen jää työttömäksi, niin olikohan se kuukauden verran ku sai vielä pitää, siltä varalta et saa toisen työpaikan, ja sen jälkeen "joutuu ottamaan kotiin".
Click to expand...

Täällä kainuussa näköjään pystyy...Ikävä kyllä.
 
Todella mielenkiintoisia ja rohkaisevia vastauksia :) Itse olen ollut kotona pojan kanssa vasta noin 7kk kun avovaimo aloitti työt ja täytyy sanoa että mahtavaa no ollut, myönnän että aina välillä tulee pojalle korotettua hieman ääntä mutta kyllä siihen on aina painava syy ollut. Itse aina välillä miettii että tekeekö mitään oikein ja olisiko pojan sittenkin parempi päivähoidossa mutta jollain tapaa se kun oma isä lähti kun olin 5v on saanut minut vannomaan sen että kun oman lapsen saan niin olen sille kanssa läsnä koska lapsuus on todella lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki irti kuten aikaisempi kirjoittaja erinomaisesti sanoi. Parhaita hetkiä ovat yhteiset kävelyretket,hiekkakakkujen rakentamis/tuhoamistalkoot sekä kun poika nukahtaa sinun kainaloosi ja tuhisee siinä niin viattomana vailla aavistusta siitä mitä kaikkea pahaa maailmassa tapahtuu...
 
harde20 sanoi:
Todella mielenkiintoisia ja rohkaisevia vastauksia :) Itse olen ollut kotona pojan kanssa vasta noin 7kk kun avovaimo aloitti työt ja täytyy sanoa että mahtavaa no ollut, myönnän että aina välillä tulee pojalle korotettua hieman ääntä mutta kyllä siihen on aina painava syy ollut. Itse aina välillä miettii että tekeekö mitään oikein ja olisiko pojan sittenkin parempi päivähoidossa mutta jollain tapaa se kun oma isä lähti kun olin 5v on saanut minut vannomaan sen että kun oman lapsen saan niin olen sille kanssa läsnä koska lapsuus on todella lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki irti kuten aikaisempi kirjoittaja erinomaisesti sanoi. Parhaita hetkiä ovat yhteiset kävelyretket,hiekkakakkujen rakentamis/tuhoamistalkoot sekä kun poika nukahtaa sinun kainaloosi ja tuhisee siinä niin viattomana vailla aavistusta siitä mitä kaikkea pahaa maailmassa tapahtuu...
Click to expand...

Hyvä:thumbs:Kyllä pojan on parempi kotona kuin päivähoidossa.Ja tuleehan sitä ääntä korotettua välillä.Kuuluu asiaan tietyssä määrin.
 
Itse ainakin kunnioitan jos isä viettää paljon aikaa lapsen kanssa. Omat vanhempani erosivat kun olin 3v. Sen jälkeen mitä faijaa oon nähny niin aina kännipäissään se on ollu. Että oishan se ihan kiva ollu jos ois joku isähahmo nuoruudessa oikeasti ollut... keep up the good work :)
 
On hienoa, jos isä voi ja haluaa olla lasten kanssa kotona. Ainahan se ei ole esim. taloudellisesti mahdollista tai ehkä ei ole ole haluakaan. Hyvä, että jossain tapauksissa maltetaan pitää kaikkia niitä isyyslomia, mitkä ihan lakisääteisesti olis mahdollista pitää.

Ne muutamat oman tuttavapiirini miehet, jotka ovat lapsen/lasten kanssa kotona ovat kaikki olleet aluksi yllättyneitä siitä, miten työlästä se on, kun hoidat lapset, vaihdat vaipat, puet, peset, teet ruuan, hoidat tiskit ja pyykit, käyt kaupassa, ulkoilet lasten kanssa yms, niin se 8 tuntia on aika lyhyt aika, ja käy ihan työstä. Mutta se yleinen viesti on kyllä ollut se, että samalla se on varmasti elämän hienointa ja antoisinta aikaa.
:5:
 
Itse jäin tytön kanssa kotia, kun tytär oli 4kk ikäinen. Siitä seuraavat 13KK yhtä soittoa tytön kanssa kotona. Nytkin tyttären kanssa taas ensiviikko kahdestaan kun rouva menee herrojen stadiin viikoksi.


Pitää se kuitenkin omatkin pyykit pestä ja ruuat laittaa. Ei se minusta raskasta ole. Enkä tuota kyllä työhön vertaisi. Ainakin itsellä kotona olo on lastenleikkiä töissä käyntiin.

Mutta tuohon kyllä yhdyn että päivääkään en vaihtaisi pois. Kokoajan suunnittelen vuorotteluvapaalle jäämistä, jotta voisi olla tyttären kanssa.
 
Meillä on nyt viikon vanha poika kotona tuhisemassa ja hyvinkin voisin jäädä sen kanssa kotiin, mutta mutta... Niin haluaa jäädä vaimokin. Toinen asia on raha. Eli kun haaveissa on kuitenkin asioita (omissa ja vaimon), jotka edellyttävät vankkaa taloutta, niin pakko painaa pitkää päivää. Jos vaimo menisi töisin ja minä jäisin kotiin, niin haaveet jäisivät toteutumatta.

Tämä miesten kotiin jääminen on muuten mielenkiintoinen yhteiskunnallinenkin kysymys. Äiti kotona ja mies töissä -periaate on kovin syvään iskostunut asia. Näkyy esimerkiksi jo ammatinvalintaa tehdessä. Kuinka moni nainen selvittää koulutusta hankkiessaan ko. alan palkkatason ja tätä kautta mahdollisuuden tulevaisuudessa olla perheen ainoa työssäkäyvä? Itse ainakin automaattisesti tsekkasin tulevan ammattini todennäköiset palkkatasot ja se oli hyvin vahvasti vaikuttamassa koulutuspaikan valinnassa, ja jotenkin ajattelin sen parantavan mahdollisuukia huolehtia perheestä ja tarjota esim. lapsille määrättyjä virikkeitä, jotka eivät ilman kohtuullisia tuloja onnistu. Hyvin kärjistäen: moni nainen "pakottaa" miehen töihin, lastenhoidon sijaan, omalla ammatinvalinnallaan. Edellinen kommentti on tosiaan kärjistetty ja joku voi ottaa tuosta herneen nänään, mutta haluan korostaa, että kyse ei ole aina miehen tahdosta mennä töihin vaan miehen ja naisen yhdessä tekemistä valinnoista.
 
Jos sen verran lisäisi tähän, että molempien yhteinen päätös. Aika tiukilla välillä eletty. Tulikohan oltua liian jyrkkä sanainen.
 
Tämä tyttö nostaa hattua kaikille miehille, jotka haluavat ja ennenkaikkea voivat jäädä lasten kanssa kotiin. Vaikkei omia lapsia (valitettavasti) vielä olekaan niin kyllä niin paljon näkee ja kuulee siitä, kuinka lapset ei näe isukkejaan tarpeeksi. Kyllä se äiti on yleensä se, joka vanhempainilloissa käy ja osallistuu koulu- tahi tarhankäyntiin. Minusta on hienoa, että näitä normeja murretaan, koska lapselle on tärkeää oppia tuntemaan, luottamaan ja viettämään aikaa molempien vanhempien kanssa.

Olen pahoillani jos jostain tuntuu vieraalta, kun tällainen lapseton sinkku tänne tulee mielipiteitään huutelemaan, mutta itse lapsuuteni lähinnä äidin kanssa viettäneenä kokemusta löytyy. Läheltä myös siskoni kahden pienen tytön kasvua seuranneena, joka toinen viikonloppu isänsä luona "lomailemassa" käymässä ja veljeni uraa rakentaessa (lääkäri, erikoistuu juuri, joten liikaa kotona ei olla), jolla kolme pientä poikaa. Kaikkia muita vaihtoehtoja siis on tullut seurattua ja koettua, joten toivottavasti sitten joskus omat toivotut pienokaiset saavat nauttia isänsä seurasta ja lämmöstä enemmän:)
 
Itse olin esikoistyttären synnyttyä puolitoista enimmäistä vuotta koti-isänä, äitiysloman ajan tietysti yhdessä avovaimoni kanssa. Äitiysloman loputtua oli selvää, että avovaimo meni takaisin töihin, kun hänellä kerran työpaikka oli ja itse jäin siis työttömänä tytön kanssa kotiin. Pidemmänkin aikaa olisin viihtynyt, mutta tuossa vaiheessa työkkäri alkoi pukkaamaan mua kursseille ja tyttö oli siinä vaiheessa "pakko" laittaa päivähoitoon.

Kyllähän siinä oma työnsä ja raskaat aikansa oli koti-isyydessäkin, mutta näin kymmenen vuotta jälkikäteen en sekuntiakaan vaihtaisi tuosta ajasta pois. Ja vielä tänäkin päivänä side isän ja tyttären välillä on pysynyt todella hyvänä ja tietysti se tuntuu myös isästä erityisen hyvältä. Jos vaan taloudelliset seikat mahdollistavat, suosittelen ehdottomasti koti-isyyttä kaikille isille, ainakin joksikin aikaa. Ensinnäkin siksi, että oppivat arvostamaan naisia ja miten raskasta se voi olla "pelkkä" lastenhoitokin ja toisekseen siksi, että siinä kyllä suhde lapseen hyvin todennäköisesti rakentuu paljon paremmaksi ja kiinteämmäksi kuin muuten.
 
Damag3 sanoi:
Elin kyllä siinä uskossa, ettei niin voi tehdä. Päiväkotipaikkoja on niin rajoitetusti ainakin täällä vantaalla, et jos toinen jää työttömäksi, niin olikohan se kuukauden verran ku sai vielä pitää, siltä varalta et saa toisen työpaikan, ja sen jälkeen "joutuu ottamaan kotiin".
Click to expand...

Kommentoin sen verran, että kyllä Vantaallakin päivähoitopaikka järjestyy, vaikka toinen tai molemmat vanhemmat olisivat kotona. Äitini työskentelee Vantaalla päivähoidossa. Kokoaikaista paikkaa ei kuitenkaan yleensä saa, vaan työttömien lapset ovat puolipäivähoidossa.
 
Mä en näe mitään syytä miksi toi ei toimisi? Hyvä juttu vaan jos toisella vanhemmista on ylipäätään mahdollisuus olla kotona lapsen kanssa :)

Entinen avopuolisoni on ainakin toistaiseksi koti-isänä, en tiedä kauanko aikovat jatkaa. Lapsi nyt 2v ikäinen ja äitinsä lähti töihin heti sen n. 6kk äitiysloman jälkeen [vai minkä pituinen se onkaan?]. Heillä valinta oli aivan selkeästi talouteen perustuva sillä nainen tienaa lääkärinä/psykiatrina moninkertaisesti sen verran mitä mies tienaisi [psyk.sh]. On ainakin eksä kehunut että on kivaa olla kotona lapsen kanssa :)
 
Mun mielestä lapsella pitää olla oikeus tarhapaikkaan vaikka molemmat vanhemmat olisivat kotona. Se on myös lapsen etu, että saa olla muiden lasten seurassa ja on ohjattua toimintaa mitä kotona ei välttämättä lapselle olisi.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom