Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Originally posted by MuscleMemory
Myönnän itsekin liikuttuneeni tuossa kohtauksessa. Se kylläkin häiritsi, ettei kirjassa tuota ole.
Originally posted by rintafile
Kaunis mieli, katoin äsken toiseen otteeseen. :thumbs: :itku:
Originally posted by latexii
A Perfect World ( Clint Eastwood ja Kevin Costner ) Loppukohtaus jossa Kevin kuolee sinne puun alle.
Originally posted by Karpaasi85
Ehkä tunteelisin elokuva, minkä olen nähnyt saattaa hyvinkin olla Conan the barbarian.
Originally posted by Sven Hassel
Alkuperäisessä Tuntemattomassa Sotilaassa kun kajahtaa Finlandia soimaan (hautaavat juuri yhden kaatuneista tovereistaan suolle) niin joutuu nieleskelämään aika vinhaa vauhtia..
Yleensäkin tuo Finlandia-hymni vähän kiristelee leukaperiä, eihän kovat kundit katsos itke, tai edes tihruta ;)
Originally posted by DoomStar
Sori :lol2: Braunschweiger on kyllä todella pökkelö tossa ekassa leffassaan, mitä tunteellista tosta mukamas voi löytää. Alkukohtauskin, se jossa se ihme käärmespedeilijä tappaa Arskan mutsin, oli pilattu ihan totaalisesti eikä siihen saatu tippaakaan syvyyttä.. Vaikka se alkukohtaus periaatteessa on sen koko leffan kantava voima.
Originally posted by Karpaasi85
En ehkä tehnyt kantaani selväksi. Käsität selvästi "tunne"-sanan vähän eri tavalla kuin minä. Conan the Barbarian-elokuvassa oli aivan mahtavat musiikit, jotka tekivät siitä erittäin tunne-pitoisen elokuvan. Ei elokuva ole tunteeton jos siinä nyt ei satu olemaan jotain tiettyä "väännetään itkua" kohtausta.
Originally posted by DoomStar
Tuotanoin. Et tosiaankaan tehnyt.
Alkuperäisessä viestissä nimenomaan sanot Conania "tunteellisimmaksi elokuvaksi". Tunteellinen ja tunnelmallinen ovat kaksi eri asiaa, ilmeisesti hakemasi sana oli pikemminkin tunnelmallinen. Saa kyllä olla aika erikoinen maku, jos nimenomaan Conania luonnehtii tunteelliseksi elokuvaksi. Tässä threadissa sitäpaitsi etsittiin tunteellisia leffoja, eikä sellaisia missä on vain hyvä meininki/fiilis.
Eipä silti, enpä sanoisi Conania myöskään kovin tunnelmalliseksi elokuvaksi. Ennakkoasetelmanakin:jo hiukan kuihtunut itävaltalais-amerikkalainen kehonrakentaja heiluttaa miekkaa pitkä letti viuhuten 80-luvun alussa tehdyssä roskaseikkailuelokuvassa.
Noh, makunsa kullakin. Junteille aitiopaikat.