Koskettavin leffa

[Spoonie]

- Kauriinmetsästäjä
- Vihreä maili
- Huuliharppukostaja
- Suuri gangsterisota
- Kahdeksan surmanluotia
- Täällä Pohjantähden alla
- Varjoja paratiisissa (Niin, se Pellonpään munamakkarapaistos...)
- Ariel (erityisen väkevänä on jäänyt mieleen loppukohtaus, missä Kati Outinen ja Turo Pajala pakenevat Suomesta.)
- Lunastus (Olli "Rukajärven tie" Saarelan hieno kuvaus kansalaissodasta.)

Nämä elokuvat koskettavat kukin eri tavoin; ystävyyden tai perheen rikkoutuminen, vanheneminen, työttömyys, elämän valuminen hukkaan...

 

[sämpylä]

Pala nousee jostain syystä kurkkuun Pelastakaa sotamies Ryanissa siinä kohtaa, kun Ryan lopussa pillahtaa itkuun ja sanoo vaimolleen jotenkin että "Sano, että olen elänyt hyvän elämän."

 

[MomentuM]

Suosittelen katsomaan elokuvat Oopperan kummitus (Phantom of the Opera, 2004) sekä Finding Neverland (Finding Neverland, 2004) kun saapuvat suomen teattereihin. Ovat äärimmäisen hienoja ja liikuttavia elokuvia molemmat.

 

[Jüzzi]

Green Mile ja Léon ovat niitä harvoja elokuvia, joiden lopussa roskia joutuu silmään. Pienenä Terminator 2:n loppu sai myös tipan linssiin.

 

[SAMTRON]

Onhan näitä

Hiekan ja Sumun talo

Oli leffa, jossa pitkästä aikaa tuli tippa linssiin. Hieno elokuva

 

[Ursula]

Kauriinmetsästäjä ja Sukellusvene U 96 ovat tehneet minut surulliseksi.

 

[Mixu]

En muista elokuvan nimeä, mutta se kuvaa katulasten elämää jossain etelä-amerikassa tai ranskassa tms. yhdessä kohtauksessa pieni poika juoksee rääsyissään leipomon ohi ja jää katsomaan ikkunassa tarjolla olevaa yltäkylläisyyttä. Jostain syystä se on jäänyt voimakkaasti mieleeni. Toisilla on ja toisilla ei ole.

 

[White Pale]

Kyllä Tyttöni mun -elokuvaa katsoessa itketti lopussa ihan oikeasti :itku:

 

[vilma-liina]

En tiedä, onko tämä se kaikkein koskettavin, mutta hiljattain nähty "Paha Maa" oli aika rankka ja koskettava.

Nessuja vaan mukaan näytökseen.

 

[Mux]

Onkohan kukaan vielä ehtinyt hehkuttaa Irreversibleä täällä (taisin hehkuttaa sitä jo tuolla parhaat kauhuleffat treadissä)? Siinä on koskettava elokuva. Tai jos ei koskettava, niin vaikuttava. Suosittelen.

 

[Amerikan Jeesus]

Täällähän on vaikka mitä jo mainittu, mutta ehkä Braveheart olisi sellainen elokuva joka useasti saa roskat silmille..

 

[sumerland]

Black Hawk Down. Gary Gordonin kirje lapsilleen (luetaan ääneen lopputekstien alkaessa) ei ainoastaan riittänyt liikuttamaan, kuten monet elokuvat ovat ennenkin tehneet, vaan nyt ei kyyneliä pidättänyt enää mikään.

 

[Jkk]

Dumbo.

 

[C0bolt]

Schindlerin lista
The Pianist
E.T.
Green Mile
The Shawshank Redemption
Saving Private Ryan (joissain määrin)
Band of Brothers
:wanha: Tuntematon Sotilas

Ja sit piirretyistä:
Akira
Grave of the Fireflies :5:, tätä leffaa en voi enää katsoa..
End of Evangelion (ja miksei samalla koko sarja)
Ehkä Mononoke-Hime (Miyazakin koko tuotanto -kamaa)
ja olihan se Cowboy BeBopin lopetus aika masentava..

Jos sitten poiketaan -puolelle niin koskettavin "interaktiivinen elokuva" on varmaan Metal Gear Solid, harva leffa yltää tälle tasolle..

Täytyy myöntää, Titanic ei saanut aikaan minkäänlaisia tunteita. Johtunee varmaan minusta itsestäni :evil: :whip:

 

[Corto]

Roberto Begninin: Kaunis elämä
ihan huikea leffa tokasta maailmansodasta, naurattaa ja itkettää samaan aikaan ja vähän erikseenkin.

Lilja 4-ever oli aika päräyttävä kaikessa ahdistavuudessaan. :itku:

 

[Hynkkä]

Unelmien Sielunmessu on aika tunteita herättävä elokuva. Kannattaa ehdottomasti katsoa, jos ei ole nähnyt.

Braveheartissa on itkettäviä kohtauksia. Muutenkin katon kaikki elokuvat aika tunteellisesti ja ne saa yleensä mut eläytymään täysin siihen maailmaan. Sen takia en oikein tykkää katsoa kauhuelokuvia, enkä itkuelokuvia kaveriporukoissa..

 

[Seagram]

Unelmien siulunmessu ei varmasti jätä ketään kylmäksi, tai sitten jättää helvetin kylmäksi :evil:

 

[Reijo]

Grave of the Fireflies :5:, tätä leffaa en voi enää katsoa..

Samoin! Varmasti koskettavin näkemäni elokuva. Tämän jälkeen jää masentunut olo koko loppupäiväksi. Yksittäisistä kohtauksista ensimmäisenä mieleen tulee Vanilla Skyn loppukohtaus.

 

[roinakalle]

Mikä se on saatana kun isot miehet itkee nykyään elokuvien takia?
Ainoa minkä takia kannattaa itkeä on Hopeanuolet 1-4 ja silloinkin niin vähän, että muut eivät näe.[/QUOTE

Hopeanuolet, voi perkele. Katsoin taas kaikki pitkästä aikaa.
Yksin olin ja kyllä vähän nyyhkin. Kovaa kamaa, varsinkin jos on nuorena kattonu niitä monta kertaa ja aivopessyt itselleen kunnon hopeanuoli-traumat!

Muita koskettavia on Veturimiehet heiluttaa, Pohjanmaa-trilogia, Sormusten herrat, Talvisota, Tuntematon Strange days...

Onhan noita...

 

[Brad]

Heräämisiä - Taitaa olla melkein ainoa leffa missä olen itkenyt ihan ääneen ja kunnolla. Tapahtu joskus ala-asteella, olin koko loppuillan ihan hajalla De Niron puolesta. Toipuminen vei kauan, hehe.

Muita kyyneleet silmille tuovia:
Léon - Täytyy olla ihmisessä jotain vialla jos ei tippaa tule linssiin siinä lopussa kun Stingin Shape of My Heart alkaa soimaan.
Kaunis Elämä (La vita é bella) - Loppu... :itku:
T2 - Se peukalo, hehe...
Schindler's list - Joka kerta onnistuu vaikuttamaan
Braveheart - FREEDOOOOOM!!

Tossa nyt vaan pieni osa, aika monessa leffassa kyllä menee pala kurkkuun. Uusimmista varmaan Million Dollar Baby:ssä joutu taisteleen aika paljon ettei ala pillittään siellä leffateatterissa.