Kosinta?

[Alicia]

Itse kosin tyttöystävääni viime toukokuussa Turkin Alanyassa, hiekkarannalla kuun valossa... *huokaus*

Sormukset ostin jo kevättalvella, eikä neiti arvannut mitään matkalle lähdettäessä. Reissu oli puolivälissä kun lähdimme myöhään illalla kuutamokävelylle hiekkarannalle.

Rantakahvilasta ostin yhden tulipunaisen ruusun ja ojensin sen neidille... jatkoimme sitten hiljaiselle rannalle käsi kädessä ja ihailimme öistä Välimerta. Siinä syleillessä neiti sitten kysyi, miksi sydämeni hakkaa niin vimmatusti... :D

Pitihän se sitten kertoa... oikein pitkän kaavan mukaan. Ja lopuksi lankesin polvilleni ja haparoin sormusrasian taskusta. Ja kysyin sen ison kysymyksen.

Pakko myöntää, että raavaan miehen silmäkulma kostui. Ehkä ison miehen itku on niin säälittävää, että neiti ei tohtinut antaa rukkasia. :lol2:

Ooh, mä haluaisin tulla kosituksi just tuolla tavalla, mielellään vaan Kreikassa. Ei sillä kosintapaikalla tai -tavalla ole niin väliä, mutta romantiikka on aina plussaa. Harmi kun mun kulta ei lue Pakkista ;)

Jos rehellisiä ollaan, niin olen ollut ihan idiootti :wall: Suhteen alkuvaiheessa kultani pyysi kihloihin kahdesti (!) ja minä en suostunut kun oltiin vasta alettu olemaan yhdessä, enkä ollut varma tuleeko tämä suhde kestämään. Olin suht vasta eronnut edellisestä poikakaverista, joten ei ollut oikein luottoa tähän uuteenkaan suhteeseen - ja miten väärässä minä olinkaan! Nyt yli seitsemän vuoden yhdessä olon jälkeen menisin heti hänen kanssaan naimisiin. :haart: Eri juttu on, kysyykö hän enää KOSKAAN uudestaan... :itku:

 

[Hippa]

Ooh, mä haluaisin tulla kosituksi just tuolla tavalla, mielellään vaan Kreikassa. Ei sillä kosintapaikalla tai -tavalla ole niin väliä, mutta romantiikka on aina plussaa. Harmi kun mun kulta ei lue Pakkista ;)

Jos rehellisiä ollaan, niin olen ollut ihan idiootti :wall: Suhteen alkuvaiheessa kultani pyysi kihloihin kahdesti (!) ja minä en suostunut kun oltiin vasta alettu olemaan yhdessä, enkä ollut varma tuleeko tämä suhde kestämään. Olin suht vasta eronnut edellisestä poikakaverista, joten ei ollut oikein luottoa tähän uuteenkaan suhteeseen - ja miten väärässä minä olinkaan! Nyt yli seitsemän vuoden yhdessä olon jälkeen menisin heti hänen kanssaan naimisiin. :haart: Eri juttu on, kysyykö hän enää KOSKAAN uudestaan... :itku:

Mikään ei estä sua tekemästä sitä suurta kysymystä

 

[Alicia]

Mikään ei estä sua tekemästä sitä suurta kysymystä

Niih... mut jos mä saan pakit . Ollaan syksyllä menossa Kreikkaan. Jos keräis rohkeutta vielä pari kuukautta ja kysyis siellä...

 

[Kultakala]

No siis, oikeita kosintatapoja lienee liki yhtä monta kuin on kosittaviakin, mutta muhun ainakin uppoaisi varmaan kaikki, mitä Kauniista ja rohkeista voi kopioida. Paitsi Ridgen ulkonäkö. Siis kukat, kynttilät, hilut, pelit ja vermeet... bring it on!

Toinen tärkeä pointti olisi se, että miehen täytyy osata viisaasti asetella sanansa siinäkin tapauksessa, jos ne vaativat pientä tilanteen kaunistelua. Mielelläni kuulisin olevani "elämän suurin rakkaus", "maailman ihanin nainen" ja "kaikkea mitä mies on etsinyt" vaikka edellisistä tyttöystävistä yli puolet olisivatkin olleet paremman näköisiä, mukavampia ja helpompia ihmisiä ;) Täytyyhän sitä nyt hyvänen aika osata miehenkin pelata korttinsa näissä asioissa oikein ja ymmärtää, että yltiörehellisyys ei joka tilanteessa kannata.

Niin, tämän luettuaan kukaan ei varmaan enää ihmettelekään, miksi minua ei koskaan ole kosittu...

 

[JSL_84]

Itse olen ajatellut tuollaista kihlohin menemistä pyytää. Paikkakin on valmiiksi valittu nyt täytyy vain toivoa että saa aikaa jostain kun työt painaa päälle.
Paikan valintaan vaikuttivat lähinnä se että kumpikin tykkää liikkua luonnossa!
Mutta paikaksi on päätetty Eräs laavu keskellä metsää, sellaisen kohtuu ison "kukkulan" päällä! Kun vaan sattuis olemaan pilvetön taivas ja muutenkin hyvät kelit!
Yhdessä nytten oltu noin 1 ja puoli vuotta. Ensimmäinen vuosi meni itseltäni luottamusta hakiessa ja totuttelua siihen ettei kaikki petä....
Mutta onneksi ihmisiä on useammanlaisia!

 

[Kipi I]

Älkää pilatko elämäänne menemällä liian varhain naimisiin!

 

[Ninna]

Kihlaus on lupaus avioliitosta, Mutta...

Ollaan ehditty kihloissa olemaan kuusi vuotta ja yhdet häät jo peruttukin. Joten kyllä koin että minua kosittiin tuossa nelisen kuukautta sitten, vaikka kihlasormus jo sormessa onkin.

Kaikki "kosintakerrat" ovat olleet luokkaa keittiönpöydän ääressä keskellä päivää ja just ennen nukahtamista sängyssä. Ensimmäinen kerta oli "mitäs Ninna jos?" ja tää viimeinen "vieläkö huolit?". Ei mitään ulkoisia romantiikan merkkejä, mutta kertaakaan en oo pakkeja antanu ja kyyneleet silmissä onneen ja rakkauteen oon meinannu tukahtua. Kukin tavallaan, ei siihen tarvita kuin kaksi ihmistä.

Olishan se ollu mieletöntä jos tuo mies olis ymmärtäny vaikka etes kavereilta vähän kysellä että miten homma kannattais hoitaa. Mieleenpainuvia ovat hetket silti olleet. Siis pointsit kotiin kyselijöille, ei kysyvä tieltä eksy!

Täällä menee aika nyt elokuuta ja rouviintumista odotellessa :haart: