Itse en pidä itseäni kovin älykkönä, mutta ihan työn kautta (ins.) eli periatteessa etsin ja koitan jatkuvasti huomioida epäkohtia kokonaisuuksissa ettei virheitä sattuisi. Se varmaan osaltaan auttaa tällaisen kusetuksen tunnistamisessa, kun aivot on vakiona tuossa moodissa.
Silti omallakin alalla on näitä jotka aivan sekaisin ja se mikä varmaan tekee sen eron on pelkästään tunnemaailma eli nämä ihmiset pelkäävät, vihaavat tai hakevat hyväksyntää muiden kautta enemmän.
Se mikä tosin tuttu juttu jo tässä aiheessa niin pelon/vihan tai jonkun ison tunnetilan luominen on avain näissä kusetuksissa ja sitten sitä ruokitaan toistaen pitkän aikaa. PIM! 90% väestöstä aivan sekaisin tai täysin robottina ilman tahtotilaa. Tuo toimii kaikissa yhteiskuntaluokissa tasosta riippumatta, jos se pääsee juurtumaan kohteeseensa. Se on alkukantainen tunnetila jolla manipuloidaan ihmisiä massapsykoosiin.
Me tosin tiedetään jo miten se kuvio menee jatkossa ja en usko että kenellekään jää epäselväksi mikä on sitten seuraava current thing kun sen aika taas tulee.
Olen samoilla linjoilla tässä asiassa. Sen minkä itse pistin merkille, niin resilienssi pelkopropagandaa ym. vastaan ei ole riippuvainen älykkyysosamäärästä, koulutuksesta, asemasta yhteiskunnassa jne. vaan sen täytyy jollain tavalla olla sisäsyntyistä, sitä joko on tai ei ole. Plandemian perusteella isolla enemmistöllä väestöstä sitä ei ole. Miten muuten selittyy se, että vaikka tilastot selkeästi näyttivät alusta asti, että tauti on vaarallinen vain vanhuksille ja monisairaille riskiryhmäläisille, muille todennäköisyys kuolla tai joutua sairaalaan oli samaa luokkaa kuin kausi-influenssassa mutta silti ihmiset uskoivat ennemmin median pelkopropagandaa kuin tilastollisia faktoja. Itse asiassa ihmiset eivät edes halunneet kuulla em. tilastoista vaan ne menivät automaattisesti aggression saattelemana hylkyyn ja korvattiin päänupissa propagandauutisoinnilla. Tämä on se erottava tekijä, vain häviävän pieni osa ihmistä pystyi sivuttamaan propagandan, niin absurdilla tasolla kuin se olikin mm. seisovilta jaloilta kadulla koronaan kuolevine kiinalaisineen ja ruumispinoineen, ja pitäytymään faktoissa.
Toinen merkitsevä juttu mielestäni on resilienssi ryhmäpainetta vastaan. Aivan varmasti isompi osa ihmistä tunnisti propagandan, kuin mitä nähtiin, mutta valtava ryhmäpaine ja syyllistäminen muiden ihmisten, median ja poliitikkojen suunnasta pisti nämä ihmiset ruotuun, heillä ei ollut riittävästi rohkeutta toimia faktojen pohjalta vaan he sulautuivat samaan porukkaan. Kun rupesin miettimään omalta kohdaltani tuota ryhmäpainehommaa, niin en ole oikeastaan koskaan mennyt siihen, en edes teini-iässä, jolloin tarve kuulua ryhmään on lienee suurin. Esim. yläasteella kun muut hommasivat Leviksiä ym. senaikaista muotikamaa niin minä painoin menemään talvisin toppahousuissa ja kesäisin tuulipuvussa, koska ne oli mukavammat. Muista, että vittuilua tuli, mutta se ei koskaan muuttanut käyttäytymistäni. Sitten kun alkoholi ja juhliminen tuli mukaan kuvioihin ja paine niihin juttuihin osallistumiseen, niin minä menin edelleen viikonloppuisin mummolaan, kuten aina, koska se oli mukavampaa. Sekään paine ei vaikuttanut mitenkään käyttäytymiseeni.
Toisin sanoen, plandemiassa tarvittiin kaksi ominaisuutta
1. Resilisenssi pelkopropagandaa vastaan
2. Resilienssi ryhmäpainetta ja syyllistämistä vastaan
Tämä takia se porukka oli niin älyttömän pieni, joka ei lähtenyt mukaan sekoiluun, koska joko toinen tai molemmat ominaisuudet puuttuivat.
Myönnettäköön vielä tähän loppuun, että ei minullakaan kaikkiin asioihin resilienssi riitä. Esim. entinen rakas avovaimoni sai minut aikanaan tekemään jatkuvasti niin typeriä ja aivovammaisia asioita, että vieläkin hävettää edes ajatella koko asiaa. Vaikka tajusin jo silloin, ettei tässä mitään järkeä, niin sitä ei vaan pystynyt lopettamaan moneen vuoteen. Ja edelleen ahdistaa suunnattomasti joka kerta kun joudun sanomaan tuolle naiselle ei. Stressaan koko ajan etukäteenkin päivittäin sitä mahdollisesti tulevaa tilannetta, jossa joudun sanomaan ei.
Pitkät horinat mutta menköön.
www.aamulehti.fi
