Facebookista kopioitu teksti. Italialaisen lääkärin kuvausta tilanteesta jonka suomentanut eräs favebook käyttäjä. Kannattaa lukea.
"Koko tiistaiaamun olen suomentanut tätä italialaisen lääkärin Daniele Macchinin facebook-postausta, joka on kirjoitettu perjantainayönä eli neljä päivää sitten.
Ajattelen sitä, että Suomessa on tehty THL:n mukaan nyt tiistaihin menessä 650 covid-19 testiä, mikä on tosi vähän. Tartuntoja on 40. Samoissa luvuissa oltiin Italiassa 20 päivää sitten, eli 21. helmikuuta, jolloin tartuntojen määrä nousi vuorokaudessa paristakymmenestä 79:ään.
Tiistaina aamukahdeksalta testattuja koronavirustartuntoja oli rapiat 9000.
Mietin, miten suomalainen yhteiskunta suhtautuisi siihen, että muutaman päivän aikana kuolisi 631 ihmistä, joita ei ole voitu auttaa, kuten Italiassa on nyt asia.
Voi olla, että se saadaan vielä nähdä.
Näin kirjoitti tohtori Daniele Macchini neljä päivää sitten:
Ajateltuani asiaa pitkään ja hartaasti olen tullut siihen tulokseen, ettei vaikeneminen enää ole vastuullista. Siksi yritän nyt välittää maailmalle todellisuuden täällä Bergamossa Covid-19 -pandemian aikaan.
Ymmärän tarpeen olla levittämättä paniikkia, mutta minua kauhistuttaa se, ettei tilanteen vaarallisuus tunnu tavoittavan ihmisiä muualla.
Viime viikolla todistin, miten koko sairaala organisoitui uudelleen, kun vihollinen vielä oli näkymätön: osastot tyhjenivät, ylimääräiset toiminnot keskeytettiin ja teho-osastolle raivattiin niin monta vapaata paikkaa kuin mahdollista.
Muutoksen jäljiltä sairaalan käytävät olivat surrealistisen hiljaiset ja tyhjät, kuin odottaen sotaa, joka ei vielä ollut alkanut ja jota moni - minä mukaanlukien - ei sillä voimalla uskonut koskaan tulevan.
Muistan vielä iltavuoroni viikko sitten, kun odotin näytteenoton tuloksia. Ahdistukseni yhdestä mahdollisesta corona-tartunnasta ja siltä mitä se tarkoittaa meille ja klinikalle tuntuu nyt melkein naurettavalta, kun olen nähnyt mitä tapahtuu. Voi sanoa, että tilanne on nyt vähintäänkin dramaattinen. Se sana tulee mieleen.
Sota on leimahtanut ja taistelut jatkuvat keskeytyksettä päivin öin. Yksi toisensa jälkeen huono-onniset raukat tulevat päivystykseen. Heillä on kaikkea muuta kuin flunssan oireet: lakataan jo sanomasta, että tämä on vaikea flunssa. Näiden kahden vuoden aikana olen oppinut, etteivät Bergamon ihmiset tule päivystykseen mieluiten lainkaan. Eivät tälläkään kerralla. He ovat noudattaneet kaikkia saamiaan ohjeita: olleet viikon tai kymmenen päivää kotona käymättä ulkona, jotta eivät tartuttaisi muita. Mutta nyt he eivät enää kestä: he eivät hengitä tarpeeksi, he tarvitsevat happea.
Lääkehoidot tälle virukselle ovat vähäiset. Taudin eteneminen riippuu pääasiassa potilaan elimistöstä. Voimme vain tukea sitä, kun se ei enää kestä. Sanotaan se jo suoraan: toive on, että potilaan elimistö kukistaa viruksen omillaan. Viruslääkkeet ovat kokeellisia ja opimme taudin käyttäytymisestä päivittäin. Kotona oleminen, kunnes oireet pahenevat, ei muuta taudin prognoosia.
Sairaansijojen tarve on nyt totta kaikessa traagisuudessan. Yksi toisensa jälkeen osastot, jotka tyhjennettiin, täyttyvät nopeasti.
Taulut, joille potilaiden nimet kirjoitetaan eri väreillä hoitavan yksikön mukaan, ovat nyt kaikki punaisia. Leikkausten sijaan diagnoosi on aina sama: bilateraalinen intertstitiaalinen pneumonia.
Sanokaa minulle, mikä flunssavirus aiheuttaa näin nopeasti etenevät tilan. Koska juuri tässä on ero: klassisessa influenssassa - paitsi että se tartuttaa huomattavasti pienemmän osan väestöstä kerralla ja usen kuukauden kuluessa - sairaustapaukset ovat harvemmin vaikeita, ja silloinkin vain siinä tapauksessa, että virus on tuhonnut hengityselimistön suojamuurit, mikä puolestaan mahdollistaa ylemmissä hengitysteissä tavallisesti olevien bakteerien siirtymisen alas keuhkoputkiin ja keuhkoihin. Covid 19 aiheuttaa usein lieviä oireita nuorille ihmisille, mutta vanhemmille ihmisille - mutta ei vain heille - vaikean hengityselinten sairauden, sillä se kohdistuu suoraan keuhkojen alveoleihin ja infektoi ne niin, että ne eivät enää toimi. Tästä seuraava hengityksen romahtaminen on usein asteeltan vakava, ja muutaman päivän sairaalassaolon jälkeen osastolla annettava happi voi jo olla hoitona riittämätön.
Anteeksi vain, mutta minua lääkärinä ei vakuuta, että vakavimmat tapaukset ovat usein vanhempia ihmisiä. He ovat laajin väestöryhmä Italiassa. Voin myös vakuuttaa, että kun näette nuoria ihmisiä, jotka päätyvät intuboituina teho-osastolle tai pahimmassa tapauksessa ECMO:on (kone, joka hapettaa veren kehon ulkopuolella), ikänne tuoma turvallisuudentunne katoaa.
Samaan aikaan kun on ihmisiä, jotka ylpeilevät sillä etteivät pelkää olla noudattamatta ohjeita, jotka protestoivat normaalin elämäntapansa hetkellistä kriisiä, epidemologinen katastrofi on tosiasia. Emme enää ole kirurgeja, urologeja, ortopedistejä - olemme yhtäkkiä kaikki pelkkiä lääkäreitä, osana samaa tiimiä, joka taistelee ylitsevuotavaa tsunamia vastaan.
Tartunnat monistuvat, ollaan tultu 15-20:n uuteen potilaaseen päivässä, jokainen tulee samasta syystä. Näytteidenottojen tulokset seuraavat toisiaan: positiivinen, positiivinen, positiivinen. Yhtäkkiä teho-osasto on kapasiteettinsa rajalla.
Syyt sisäänottoon ovat aina samat: kuume ja hengitysvaikeudet, kuume ja yskä, hengityksen romahtaminen. Radiologian raportti aina sama: bilateraalinen interstitiaalinen pneumonia. Jokainen sairaalahoidon tarpeessa.
Jotkut on intuboitava ja otettava tehohoitoon. Toisten kohdalla se on myöhäistä.
Teho-osasto täyttyy, ja jokaisesta hengityskoneesta tulee kullan arvoinen: nekin, jotka ovat ei-kiireellisiin operaatioihin tarkotetuissa leikkaussaleissa otetaan käyttöön, ja saleista tulee tehohoidon paikkoja, joita ei ennen ollut.
Minusta on ihmeellistä, miten Humanitas Gavazzeni, jossa työskentelen, saattoi niin lyhyessä ajassa organisoida resurssinsa uudelleen ja valmistautua tämän kaliiberin katastrofiin. Ja jokainen vuodepaikkojen, osastojen, henkilökunnan ja työvuorojen uudelleenjärjestely arvioidaan vielä uudelleen, kun yritetään saada siitä vielä vähän enemmän irti.
Osastot, jotka olivat aavemaisen tyhjiä, ovat nyt täynnä, valmiina tarjoamaan parhaansa sairastuneille. Henkilökunta on uuvuksissa työtaakkansa alla, ylityö on nyt normi. Näen väsymyksen heidän kasvoillaan, mutta myös kollegojen välisen solidaarisuuden joka ei koskaan petä: miten voin auttaa sinua nyt?
Lääkärit siirtelevät sänkyjä ja potilaita ja jakavat lääkkeitä hoitajien sijaan. Hoitajat ovat kyynelissä, koska eivät voi auttaa kaikkia. Ei ole enää vuoroja, ei aikatauluja. Sosiaalinen elämä on lakannut.
Olen eronnut muutama kuukausi sitten ja voin vakuuttaa, että pyrin näkemään poikaani aina kuin voin. Mutta nyt en ole kahteen viikkoon nähnyt häntä tai muita perheenjäseniäni, vapaaehtoisesti, siitä pelosta, että tartutan heidät tai heidän kauttaan iäkkään isoäitini tai muita kaukaisempia sukulaisia, joilla on terveysongelmia. Tyydyn valokuviin pojistani ja videopuheluihin.
Joten ole kärsivällinen, vaikka et voi mennä teatteriin, museoon tai kuntosalille. Yritä tuntea myötätuntoa sitä valtavaa joukkoa kohtaan, jotka saatat tartuttaa.
Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa liioittelulta niistä, jotka ovat kaukana epidemista, mutta pyydän, kuunnelkaa meitä, koettakaa lähteä kotoa vain pakottavista syistä. Älkää menkö joukoin hamstraamaan varastoa isosta marketista: se on pahinta, sillä tungoksessa riski kontaktista infektoituneisiin ihmisiin (jotka eivät tiedä tartunnastaan) kasvaa. Käy kaupassa siellä missä tavallisestikin. Jos sinulla on tavallinen hengityssuoja, jopa sellainen, jota käytetään remonttitöissä, niin laita se kasvoillesi. Älä etsi ffp2: ta tai ffp3:a. Näiden hengityssuojainten pitää suojata meitä, ja niitä alkaa olla vaikea saada. Jo nyt meidän on täytynyt optimoida niiden käyttö vain tiettyihin olosuhteisiin, kuten WHO jonkin aikaa sitten suositti, johtuen niiden hupenemisesta.
Ja kyllä, tiettyjen tarvikkeidenm vähyydestä johtuen minä ja moni kollegani altistumme infektiolle huolimatta kaikista suojautumisen keinoista, joita meillä on. Jotkut meistä ovat jo saaneet tartunnan, ja jotkut ovat tartuttaneet myös sukulaisiaan. Muutamat näistä perheenjäsenistä taistelevat nyt hengestään.
Yritä pysyä poissa täältä. Pyydä vanhempia perheenjäseniäsi ja muuta sukuasi pysymään kotona. Vie heille ruokatarvikkeita, pyydän. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa." |
yle.fi
