Kolmenkympin kriisi

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja SIC-
  • Aloitettu Aloitettu
Mä tykkään ryypätä. Mä tykkään iskeä naisia (melko hyvällä prosentilla jopa) . Penkistä nousee melkein tuplasti oma paino. Ja totta helvetissä aion ostaa GTA V:n ja istua neljän seinän sisässä pitkät ajat sitä pelaten. Välillä kusen myös istuen ja oon katsellut romanttisia komedioita yksin. Turha ihmisiä on muotteihin yrittää mahduttaa.

Nyt lisää bissee ja kohta baanalle.
 
Itse kyllä pidän peleistä ja niihin aikaani tuhlaan. Kyllä minun mielestä nykyihmisellä on joskus liikaa vapaa-aikaa ja eiköhän se ole jokaisen oma asia miten aikansa käyttää.
Joskus raskaan työpäivän ja salin jälkeen voi ottaa selkäänsä teineiltä verkkopeleissä. Saa seuraavaks päiväks motivaatioo antaa runtua töissä alaisille..;)
 
George Costanza sanoi:
Joku voi asua kotonaan 40-vuotiaaksi äidin pestessä pyykit ja voidellen voileivät. Mikäs siinä jos tuntuu hyvältä.
Click to expand...

No eihän toi nyt liity mitenkään siihen, että aikuinen työssäkäyvä ja omillaan toimeentuleva ihminen lukisi vapaa-ajallaan Aku Ankkaa. Vai yritätkö sanoa, että kaikki pelien pelaajat ja sarjakuvien lukijat on surkeita luusereita, jotka ei saa naista ja asuvat 40-vuotiaina äitinsä kanssa? Enkä nyt ymmärrä miten nämä asiat edes liittyy mitenkään kolmenkympin kriisiin.
 
Eräs pointti on sekin, että yhä useampi omillaan toimeentuleva (jopa hyvätuloisia jotkut! :eek: ) nainenkin harrastaa sarjakuvia ja/tai tietokonepelejä, hui sentäs! Kuten luontevaa on, he monesti tutustuvat samoja asioita harrastaviin miehiin ja viihtyvät keskenään aina perheen perustamiseen asti. Edelleen ihmettelen, mikä tuossa yhtälössä on keskenkasvuista/lapsellista?
 
En oo vuosiin näyttänyt päivääkään alle kolmikymppiseltä, niin mitä tässä kriiseilemään.
Jos vaikka tulevaisuudessa käyttövuodet ja ajetut kilometrit alkaisi olemaan jossain järkevässä suhteessa.

Kerran kyllä meinas iskeä ikäkriisi kun tajusin että emäntä täyttää pian 30.
Yhtään ei tullut naiselta tukea kun avauduin tästä mieltäni järkyttäneestä tilanteesta :(
 
Mä oon mun kaikissa seurustelu- ja parisuhteissani muuten pelannut mun miesten kanssa konsolipelejä. Samoin oon kaikkien kanssa piereskellyt ja röyhtinyt ja naureskellut sille. Viimeksi muutama päivä sitten. Sen lisäksi, että olen kohta 30, olen myöskin parin vuoden sisään filosofian tohtori. En näe tässä mitään ristiriitaista.
 
Pelaaminen on aikuisten keskuudessa jo niin yleistä, että videopelien yhdistäminen lasten leikkeihin saa aikaan nopean provosoitumisen tai vastaavan nettihyökkäyksen.
Click to expand...
Se saa aikaan nopean "provosoitumisen" ja/tai reaktion siitä syystä, että tuo yhdistäminen ei pidä paikkaansa. Samassa kategoriassa kommentin "Mä en koske noihin proteiineihin tai kreatiiniin, koska oon natu". Mun mielestä ei ole kovin miehekästä käyttää nettiä, eihän ne tosimiehet semmosta ennenkään tarvinneet. Saliohjeet kuultiin baarissa ja luettiin lehdistä. Parhaat neuvot sai körmyiltä rankamettässä. Kunhan vaan sanon. En provosoi. ;)

30 ikävuotta on karmaisevan pian täynnä. Kriisi vihjailee tulostaan ja projektina onkin saavuttaa paras fyysinen kunto, mikä itsellä on ikinä ollut, hiukan ennen kuin se 30V naksahtaa täyteen. Lähinnä sitä myös pällistelee, että mitä sitä on tullut saavutettua tuona elettynä aikana. Kaiken, mitä olen halunnut, mutta välillä kalvaa tietysti ajatus, että olisin voinut haluta enemmän ja tähdätä korkeammalle. No, vielä on aikaa asettaa uusia tavoitteita.
 
Mä oon mun kaikissa seurustelu- ja parisuhteissani muuten pelannut mun miesten kanssa konsolipelejä. Samoin oon kaikkien kanssa piereskellyt ja röyhtinyt ja naureskellut sille. Viimeksi muutama päivä sitten. Sen lisäksi, että olen kohta 30, olen myöskin parin vuoden sisään filosofian tohtori. En näe tässä mitään ristiriitaista.
Click to expand...

Tästä kommentista tulee mieleen enemmänkin pari vuotta sitten vellonut keskustelu Big Brotherista. Moni akateeminen tai muuten ylempi keskiluokkainen halveksui BB:tä kutsuen sitä täydelliseksi roskaksi, mitä vaan voi televisiosta tulla. Tähän debattiin sitten osallistui yllättävän suurikin joukko nuoria maistereita, jotka sanoivat katsovansa mieluummin BB:tä kuin mitään asiaohjelmaa.

Mä tykkään ryypätä. Mä tykkään iskeä naisia (melko hyvällä prosentilla jopa) . Penkistä nousee melkein tuplasti oma paino. Ja totta helvetissä aion ostaa GTA V:n ja istua neljän seinän sisässä pitkät ajat sitä pelaten. Välillä kusen myös istuen ja oon katsellut romanttisia komedioita yksin. Turha ihmisiä on muotteihin yrittää mahduttaa.
Click to expand...

Ja kuten todettua, Caffeined kuuluu noin yleistäen näillä kiinnostuksen kohteillaan oman ikäluokkansa enemmistöön. Minua vain ihmetyttää minkä takia se pelaaminen kuuluu niin monen repertuaariin.
 
Otin eilisen vapaaksi töistä ja pelasin vain koko päivän bokserit jalassa GTA vitosta ja minulla oli pitkästä aikaa hauskaa. Ehkä sitä pitäisi vain pelailla niitä videopelejä ja pitää hauskaa sen sijaan, että stressaa aikuistumisesta ja kolmenkympinkriisistä. Minulla on myös paineita olla "parempi mies", että löytäisin parisuhteen.
 
George Costanza sanoi:
älkää provosoituko, mutta minä en vaan voi ymmärtää aikuista miestä, joka pelaa videopelejä tai lukee Aku Ankkaa.
Click to expand...

Mä luulin joskus skidinä, ettei aikuiset pelaa tai syö karkkia...

Nyt se pelaaminen vasta on hienoa, koska on fyrkkaa ostaa sellaset dolbysurroundigitaalistereot, että koko olohuone on muuttunu sotatantereeksi, kun pistää Call of Dutyn pyörimään. Eikä mutsikaan tule sanomaan, että nyt pitäis mennä nukkumaan. GTA tulee tonne postilaatikkoon parin tunnin sisään ja toivon hartaasti, että uppoudun siihen peliin niin täysillä, että lähes kaikki muu unohtuu.

Kriisiä ei ole, vaikka oon ollut jo tasan kuukauden 30-vuotias.
 
George Costanza sanoi:
Olen tietoinen siitä, että tällä hetkellä 25-35 -vuotiaat suomalaismiehet pelaavat huomattavan paljon videopelejä. Tämä on täysin uusi asia, koska aikaisemmissa sukupolvissa näin ei ollut.
Click to expand...

Kännyköiden käyttö oli aikaisemmilla sukupolvilla kans helvetin harvinaista! Eikä mun isovanhempien lapsuudessa juuri telkkaria katseltu!
 
George Costanza sanoi:
minä en vaan voi ymmärtää aikuista miestä, joka pelaa videopelejä tai lukee Aku Ankkaa
..
Minä en ole pelannut sen jälkeen, kun täytin 14. Arvatkaa vaan, kummalla on elämänhallinta, ryhdikäs & suoraselkäinen sekä ulospäinsuuntautunut eläminen paremmassa kunnossa. Sillä joka jätti nuo pelit sinne minne kuuluukin, vai sillä joka todennäköisesti pelaa vielä 60-vuotiaanakin?
Click to expand...

Itsellä tuli yksi virstanpylväs eteen pari viikkoa takaisin. Äiti lopetti maksamasta mun Aku Ankan tilausta! Pari vuotta jouduin suostutteleen. Nyt tulee sit omiin nimiin ja joka keskiviikko sulkeudun aterian yhteydessä Ankkalinnaan :) et varmaan oo itse lukenut sitten lapsuuden ihan vaan sen vuoksi kun sitä markkinoidaan lapsille? joku muu ajattelee vielä et sä olisit lapsenmielinen?

Pelejäkin pelailen, mut ei vaan tahdo riittää aika töiden ja talohommien vuoksi. Mut pelailen silloin ku kerkeen, ei tarvi gta 5 olla ensimmäisten joukossa läpi pelattuna. Ja on suora selkä, jos ei skolioosia lasketa, ja elämä hallinnassa (paremmin kuin muilla? mene ja tiedä).

Se tässä vanhenemisessa on jees, että vähemmän miettii mitä muut ajattelee. Joskaan itse en ole koskaan hirveesti muiden mielipiteistä omaan ulkonäköön tai harrastuksiin ym. välittänyt.
Mitä vähemmän miettii mitä muut ajattelee susta, sitä onnellisempi on.


Ja ainoastaan makuasioista voi kiistellä, faktat on faktoja.
 
Meidän ikäluokkien aikuiset ei pelaa pelejä varmaankaan sen vuoksi, koska eivät oppineet pelaamaan lapsenakaan. Commodoret ja Nintendot yleisty vasta 90 luvulla. Nyky "aikuiset" on pelaillu lapsesta saakka. Sit taas lavatanssit on normaalia viiskymppisille. Parinkymmenen vuoden päästä epäilen et hiljaista on naisten haussa, ellei joku trendi niitä herätä henkiin.
 
Ite aloitin tietokonepelaamisen Commodore 64:lla 9-vuotiaana, vuonna 87. Heavy Metallin kuuntelun aloitin 86. Kummallakin tiellä ollaan yhä, olkoonkin sitten kuinka lapsellista.

(Toki myös "harrastan" ryyppäämistä, yms. muuta "äijäilyä").
 
Eilen mieleeni juolahti ajatus siitä, että kärsinköhän kolmenkympin kriisistä... ensi vuonna kun tuo pyöreät 30 pamahtaa mittariin. Niin sekamelskalta oma tunne- ja ajatuselämä on viime aikoina tuntunut. Ahdistaa. En koe sinällään siis mitään kriisiä varsinaisesta iän karttumisesta.

Asiasta netistä luettuani, tulin siihen tulokseen, että mulla tosiaan on tämä "kolmenkympin kriisi". Viime aikoina on tullut kyseenalaistettua suunnilleen kaikki omassa elämässä. Työ maistuu puulle, parisuhde maistuu puulle, jne... Ja kuitenkin kaikki on ihan hyvin ja jees.

Tavallaan kyllä jo helpotti tiedostaa, että nämä ajatukset ja tunteet liittyvät "tähän ikään". Jotenkin tuntuu, että jos se elämä jota nyt elää ei tunnu omalle, niin alkaa olla "viimeinen hetki" tehdä muutoksia. Esimerkiksi kysymys lapsista... haluanko niitä, ja jos haluan niin haluanko tämän miehen kanssa? Tässä asiassa aika on rajallinen, se on biologinen fakta naisen kohdalla.

Puuh. Toivon, että pääsen tämän vaiheen läpi, ilman että tarvitsee laittaa työ, mies ja kaikki muu vaihtoon. :)
 
Itse täytän 29, eipä ole kriisejä. Elämä on niin paljon parempaa vaikka verrattuna siihen kun olin 20. Duunia riittää ja koulut on hoidettu, ei ole enää teini joten ei tarvitse murehtia muiden odotuksista eikä ole ulkopuolisia paineita sen suhteen miten pitäisi elää. Viimein uskaltaa naisillekkin jutella ja silläkin rintamalla homma toimii. :D
Lisäksi turha rahan ja romujen perässä juokseminen on jäänyt pois, tämä on vapauttavaa kun esim. rahasta ei ole murheita, omistusasuntoa makselee vuokralainen pois jne.

Pitää olla vaan rohkea, jopa itsekäskin sen suhteen mitä haluaa itse elämässä. Tuntuu ettei moni ikinä edes pysähdy kelailemaan sitä että miten oikeasti haluaa elää, mennään vaan muiden mukana sen kummemmin miettimättä kunnes sitten jossain vaiheessa iskee "kriisi" tms.
 
gonzaless sanoi:
Meidän ikäluokkien aikuiset ei pelaa pelejä varmaankaan sen vuoksi, koska eivät oppineet pelaamaan lapsenakaan. Commodoret ja Nintendot yleisty vasta 90 luvulla. Nyky "aikuiset" on pelaillu lapsesta saakka. Sit taas lavatanssit on normaalia viiskymppisille. Parinkymmenen vuoden päästä epäilen et hiljaista on naisten haussa, ellei joku trendi niitä herätä henkiin.
Click to expand...

Miedän ikäluokasta löytyy sitten muutes sellaisiakin tapauksia +35 joiden mielestä nää nykypelit on ihan perkeleen vaikeita ;) mun sorminäppäryys ei riitä mihinkään vähänkään monimutkaisempaan peliin vaikka 20v sitten tulikin jauhettua commodore 64:sta.
 
Back
Ylös Bottom