Kokemuksia loukkaantumisesta ja miten tästä eteenpäin?

[Baboon]

Hyvää iltaa,

Tarinani on melko pitkä joten koettakaa jaksaa minua. Lueskelin forumia melko ristiin rastiin ja monta erittäin hyödyllistä asiaa löytyikin. Ongelmani lienee kuitenkin melko yksilöllinen, siksi tämä posti. Lähinnä mielipiteitä kuullostelen.

Tarina lyhyesti: Kompuroin töissä tuossa 1,5v+ sitten ihan urakalla. Tipuin kalliolta melko turvallisesti sanoen perseelleni ja lopputulos oli katkenneita kylkiluita ja revenneitä lihaksia alaselästä käsivarteen. Aivotärähdyksestä puhumattakaan. Perässä tuli vielä teräviä ja painavia työkamoja jotka onnekseni menivät ohi, en olisi kirjoittamassa tätä jos olisivat tulleet päälle.

Kuntoutus on mennyt hyvin ja nyt niin lekuri kuin sekä fysioterapeuttikin antoivat vihreää valoa oikealle liikunnalle. Olen vaan huomannut (ja muutama muukin kun kelteisillään on rellestänyt) että tuon loukkaantuneen puolen lihakset ovat menneet perskules pienentymään. Tästä yksi pointti, voisi tasoittaa "siivet", lainausmerkit sen takia ettei minulla siipiä ole, ainoastaan työtä tekemällä paikalle hiipineet. Selvennettäköön että en ole käynyt puntilla sitten penska-aikain lätkähurmoksen (15 v sitten?).

Lihaskunto on myös huonontunut huomattavasti tuolla huonolla puolella (liian monta huonoa tässä lauseentapaisessa). Mutta nyt olisi tarkoitus ryhtyä parantamaan tilannetta. Olen pärjännyt kohtuullisen hyvin puolikuntoisenakin mutta duunissani työpäivät tuppaavat monesti tarkoittamaan 10h juoksemista pitkin metsiä. Kuten varmasti ymmärrätte, itselle mukavempaa ja toisekseen jos siitä metsissä rämpimisestä laskutetaan liki 100E tunnilta niin ei siinä asiakkaankaan aikaa halua haaskata.

Duunissa tuppaa tulemaan hiki helpostikin, lenkkeillyt ihan kohtuullisesti sekä tuo fysioterapia on osaltaan auttanut tilannetta. Ikää 30v, pituutta 185 ja painoa noin 92 tällä hetkellä. Noin heittämällä 87 voisi olla melko ihanne.

Haen ensimmäisenä hyvin nöyrää kunnonkohotusta lihasten osalta. Voin sanoa tähän kärkeen että mitä tahansa vastausta täältä tulee tulen viettämään pitkät ajat parikiloisten painojen, pelkkien tankojen sekä melko vastuksettoman soutulaitteen parissa. Kun alkaa tuntua hyvältä niin siirrytään voiman pariin. Vielä ei riitä ensinnäkään uskallus eikä kunto siihen.

Seuraava aste on tosiaan sitten voiman tekeminen. Siihen on vielä kuitenkin piiiiiiiiiiiiiitkä matka.

Toivottavasti sanaisuuteni ei herätä inhoreaktiota, mielelläni kuulisin mielipiteitä jos kenellekkään on onnettomasti sattunut samoille linjoille ja kuinka siitä on noustu. Minun puolestani sana on vapaa.

 

[Timpuriini]

Tässä suomipelin vitutus jälkifiilengeissä kommentoimassa...

Ei haittaa vaikka mitkä olis painot. en nyt saanut mitä ja millä pystyt harjoitteleen tuosta irti mutta katsele valmiita ohjelmia joita löytyy runsaasti noista faq osuuksista. Jos ei ole tarkoituksena mitään tiettyä lihasryhmää harjoitella vaan tasaisesti kaikkea niin yksijakoinen 2-3 kertaa viikossa on hyvä alku alkaa vetämään.

 

[Dome]

Juuri näin. Eli ota joku suht järkevä koko kehoon tehoava ohjelma ja teet niitä liikkeitä pikkupainoilla kuntoutusmielessä. Voit sitten varovasti lähteä pikkuhiljaa ylöspäin, kun siltä alkaa tuntumaan.

 

[Baboon]

Joops, taisi jäädä vähän epäselväksi kuten yleensäkin. Alku menee varmastikin soutulaitteen parissa, sitten pelkillä tangoilla ja siitä eteenpäin. Johan se järkikin sanoo että ettei kannata mennä ensimmäisenä katsomaan mitäs sitä penkistä nouseekaan. Yksijakoista ~3 kertaa viikossa ajattelin sitten jatkossa, tuosta kyllä löytyy ihan mukavasti mielipiteitä ja variaatioita tuolta muualta. Nuo pitkät työpäivät vaan sotkevat helposti, kun on vetänyt humppaa 10 tuntia suolla päivän aikana niin aina ei jaksa/kerkeä. Mutta kuten jo todettu, ei tarvitse mitään muuta lenkkiä noiden päivien jälkeen. Jos ei ole aivan poikki niin välipäiville ympätään lenkkiä, uintia (sopii todella hyvin tuolle rammalle puolelle) sekä kesällä fillarointia.

En siis kysele treeniohjelmaa, seuraan itse tilanteen miten pakka kestää kasassa ja muokkaan sen mukaan. Oikeastaan ainoa liike mitä ei näin kylmiltään sanoen voi tehdä on syväkyykky, kiitos parikin kertaa leikatun polven josta on edelleen kiitettävä lätkää. Lisäksi kun tiedän tuon niin osaan kyllä varoa koipea sekä kuullostella mikä on pahasta. Peukalot ja varpaat pystyyn että mitään muuta hankaloittavaa tule vastaan.

Ensi viikolla lähtee läski liikkumaan. Ajattelin vetää kuukauden päivät niin minimillä kuin saa sykkeet kohdilleen, sitten pikkuhiljaa nostamaan että pääsee kiinni sopiviin painoihin. Nyt on töiden puolesta melko hiljaista joten tässä varmaankin kerkeää 1,5kk heilua melko rauhassa. Pääseepähän alkuun. Tähtäin on jossain vuoden 2012 rantakaudessa.

Heitettäköön tässä loppuun että lätkävitutuksen lisäksi tänään voi sanoa että puolet kropasta on täysin jumissa ilman mitään syytä. Ei ollenkaan mukavaa.