Kyllähän koira löytyy. Airedalenterrieri, eli airis. Siis se iso, PK roduksikin kelpaava malli (kuka vaan viitsii alkaa harrastaman PKa airksella, on eri juttu). Ihan toi seurakoira on. Kuitenkin aika viettivoimainen.
Siitä suojelusta haluaisin oman "mielipiteeni" sanoa, että ei sitä ainakaan nyt ihan löyhin perustein kannata alottaa. On siinä tottiksessa ja jäljessäkin haastetta loputtomiin. OK nyt joku neuvoo heti, että et tiedä mitään, kun suojelua aiot nuorelta sakemannilta ja omistajalta evätä. Tiedän suojelun hyödyt koiralle (korvien väli) ja ohjaajalle, ihan jopa työssäni joudun näiden kanssa tekemisiin. MUTTA, kaikista koirista ja enenkaikkea ohjaajista ei ole suojelun vakavamieliseksi harrastajaksi - saati virkakoiran ohjaajaksi. Eikä tarvitse tai pidäkkään olla. Myös nuo kaikki muut PK lajit ovat yhtä vaativia, kun mennään tietylle tasolle. Suomessakin on vaikka kuinka paljon koiria, joilla on "vähän" otettu suojelua, mutta sitten jompi kumpi narun päästä ei ole toiminut. Yleensä molemmat. Mikä on näiden lukuisten koirien tarkoitus ja kohtalo. Ja älköön nyt kukaan vaan sanoko, että omaksi turvaksiahan sitä...
Hyviä koiranilmoja kaikille syksyksi.