Koiraharrastajia?

Akita Inua olen myös harkinnut seuraavaksi koiraksi. Iso ja komea koira. Onko rodulla perinnöllisiä sairauksia?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Originally posted by Jyväbroileri
Akita Inua olen myös harkinnut seuraavaksi koiraksi. Iso ja komea koira. Onko rodulla perinnöllisiä sairauksia?
Ainakin sellainen sairaus, kun SA. Se vie vähitellen koiran kaljuksi eli karvat lähtevät. Siinä mielessä ikävä sairaus, että sitä ei voi ennalta havaita ja iskee, kun koira on jo useamman vuoden ikäinen.
Kaksi tervettä koiraa voi saada sairaita jälkeläisiä, jos niillä sattuu olemaan piilevänä tämä perintötekijä.
Parannuskeinoa ei ole :(
 
Originally posted by Andree
Ollaan muijan kanssa hankkimassa koiraa tässä tulevan syksen/talven aikana, ja ainakin itse henkilöhohtaisesti alan kallistua tuon amstaffin puoleen, niin olis kiva kuulla omistajan kokemuksia koirasta...Oon jo jotain netistä löytänyt, ja pitäis kirjastoon seuraavaksi singahtaa, pitää saada mahd.paljon tietoo irti ennenkuin otan mitään koiraa ettei tule kivoja pikku yllätyksiä...
Jos on jotain hyviä linkkejä tiedossa(suomenkielisiä)niin ollos hyvä ja laita muutama näkyviin...

Meillä on muijan kans amstaffin hankinta ollut jo keväästä asti vireillä. Tänään mennään katsomaan yhtä urospentua ja varmaankin varataan se. Täällä on pentue tulossa syyskuun loppuun mennessä. http://www.amstaffi.cjb.net/

edit: tätä pentua me mennään tänään katsomaan http://www.sunpoint.net/~kingkalle/hauntedhugo.htm
 
Meidän hurtat. Emännän pakkomiellehän nuo enemmän ovat mutta ei noita silmiä voi vastustaa kukaan joka saman katon alla asuu.

Saksanpaimenkoiraa tekisi silti mieli, ja kun ollaan koko ajan landemmalle muuttelemassa (20vee Tikkurilan ytimessä, nyt Vantaan ja Tuusulan rajalle, 5v säteellä ehkä vielä vähän kauemmas) niin tilaakin alkaa olla sakun rymistellä -- pukkaa vähän koirakuumetta. Sakussa viehättää älykäs katse ja se, että se on oikeasti rakastava perheenjäsen, jos sitä ei pilaa alistamiseen ja väkivaltaan perustuvalla koulutuksella.

- JjP
 
Originally posted by Milo
Meillä on muijan kans amstaffin hankinta ollut jo keväästä asti vireillä. Tänään mennään katsomaan yhtä urospentua ja varmaankin varataan se. Täällä on pentue tulossa syyskuun loppuun mennessä. http://www.amstaffi.cjb.net/

edit: tätä pentua me mennään tänään katsomaan http://www.sunpoint.net/~kingkalle/hauntedhugo.htm

Oikein hyvä rotu on ja oppii erittäin paljon asioita. Myös älliä löytyy aika hyvin omaan päättelyyn.
Amstaffin jos aikoo hankkia, niin ehdottomasti heti alusta asti muiden koirien kanssa tekemisiin. Sillä saa vähän tyypillistä ongelmaa pois, että ei tule muiden koirien (samaa sukupuolta olevat) kanssa toimeen, varsinkin uroksilla.
Lisäksi kannattaa muistaa, että amstaffi valitsee vain yhden isännän talosta. Se on hänen yläpuolellaan ja muut melkeinpä alapuolellaan. Tottelee kyllä muita, mutta ei yhtä "sokeasti".

Myös toinen pieni vinkki alkukasvatukseen(pentuajan jälkeen, koska silloin nukkuu paljon). Jos jätätte koiran yksin, niin paljon virikkeitä ja kunnon lenkki, että väsähtää.
Amstaffi on tosi tarmokas ja huoneistot saa mukavasti uutta ilmettä, jos energiaa liikaa. Tosin tuotahan on kaikilla roduilla, mutta amstaffi tykkää roikkua ja repiä joten...
 
Originally posted by JJP
Sakussa viehättää älykäs katse ja se, että se on oikeasti rakastava perheenjäsen, jos sitä ei pilaa alistamiseen ja väkivaltaan perustuvalla koulutuksella.
Sakusta saa kyllä todella uskollisen ystävän, kun sen kanssa jaksaa tehdä töitä. Se oppii mielellään ja on oikein miellyttämisen haluinen. Ainakin meidän poika on omiinsa niin kiintynyt, että muut ihmiset ei sitä kiinnosta ollenkaan. Ja, vaikka se on vasta 7 kk ei kukaan pääse kotiin sisään ilman, että siitä kunnolla ilmoitetaan.
Ikävä kyllä sakuilla on vaan paljon lonkkavikaa eli kantsii kattoa tarkkaan mistä pennun ottaa. :)
 
Meillä kaverina säheltää 3-vuotias beagle. Hauska kaveri jolta ei ainakaan virta ja into lopu.

Komia on ku mikä, mutta ei ole tarkoitus kilpailla. Eikä aja muuta kun tennispalloa.:)


Paras kaveri mitä koskaan on ollu...
 
Originally posted by MPV70
Siinä on nauru tiukassa kun 100+ kg jannu taluttaa 6kg ja 3,5kg pölyhuiskia "tules tänne"

Tosta tulikin mieleen kun aikoinaan asuessamme Pikku-Huopalahdessa törmäsimme koiria ulkoilutettaessa melko usein Riku Kiriin. Hauskaa tässä oli se, että minulla oli hihnan päässä bullmastiffi (säkä 69cm, paino 63kg, kaulan ympärys 65cm) ja itse olen alle 170cm pätkä. Rikulla oli joku perhoskoira tms. :lol2:
 
Originally posted by Jyväbroileri
Mulla oli staffi n. viisi vuotta sitten. Monet sanoivat että olemme kuin kaksi marjaa. En oikein tiennyt pitikö se ottaa loukkauksena vai kohteliaisuutena. Jahka löydän elämäni daamin niin eiköhän sitä taas koira oteta.

Staffi oli tosi mukava koira. Ainut huono puoli siinä oli sen sairastelut. Sillä tassut tuppas aukeamaan varpaitten välistä. Maha sillä reistaili viimeiset kaksi elinvuotta. Oli ripulia ja oksentelua. Lopulta se kuoli maksasairauteen seitsemän vuotiaana. Tämä oli silti enemmänkin yksilökohtaista, yleensä staffit ovat melko terveitä tassunväliongelmaa lukuunottamatta.
[/QUOTE

Minulta löytyy kans pari staffia ja toisella myös saman tyyppinen tassu ongelma. Muuten aivan mahtavia koiria. Nyt
kiinnostais vanhaenglanninbulldoggi tai amerikanbulldoggi mutta avovaimo on eri mieltä :(
 
Juu itsellänikin on Sakemanni.
suojeluu tulee harrasteltua (aika paljon)
Maalimies kun sattuu olemaan....
enivei koiraharrastus on hauskaa!!!!:D :D
 
Originally posted by AsteriX
Ja mä olen sitä mieltä että koiran omistaja on usein koiransa näköinen! hihi :lol2:
toivottavasti kukaan ei omista mäyräkoiraa

:rolleyes: pitkäkarvainen mäyräkoira löytyy....onneksi ruumiinrakenteessa, eikä missään muussakaan paljoa yhtäläisyyksiä löydy :D
 
Niinkuin osa jo tietääkin mullakin Oli vuffe, 4,5-vuotiaana kuoli,oltuaan tässä talossa vasta 3 vuotta. Musta,lyhytkarvainen ja helvetin komea saksanseisoja uros,leikattu tosin koiran hengen pelastamiseksi silloin aikoinaan (ajatella että pallien poistolla voi pelastaa jonkun hengen).
Tänä kesänä sille uhrasin helvetisti aikaa opettaakseni ihan kunnolla kulkemaan rinnalla, ei mitään lapaluiden repimisiä kun lenkillä käy,sitä kun enemmän juoksutettiin metsässä irtaallaan kun ei se koskaan 50 metriä kauemmaksi mennyt ja vihellyksellä tuli salamana vierelle istumaan. Alkoi sille mennä oppi perille ja juostessakin pysyi tiukasti rinnalla,edelle jos pyrki niin sitten vaan vähän murahdettiin ja koira oli taas kuosissa. :)
Hyvin koulattu ja oiva seurakoira,pirun hyvä linnustamaan,nuori ja riehakas. Vähän liiankin. Siinähän se henkikin sitten lähti, lievää villiä tottelemattomutta ja henki pois.
Postinhakukaveri on poissa,ei kuulu ulina häkiltä kun nousee linja-autosta. Ei ole räkäisiä kirsunviuhtaisuja olohuoneen ikkunassa, karvojakin löytyy enää harvoin ruokalautaselta. Ikävähän tuota on,minkäs teet.
 
JMT

4 kuukauden ikäinen pitk. karv. kääpiömäyräkoira, jonka kanssa ei kilpailuissa yms. käydä. Syödään vaan tryffeleitä ja nautiskellaan, jääräpäisiä kun ollaan! ;)
 
Originally posted by XairaX
Postinhakukaveri on poissa,ei kuulu ulina häkiltä kun nousee linja-autosta. Ei ole räkäisiä kirsunviuhtaisuja olohuoneen ikkunassa, karvojakin löytyy enää harvoin ruokalautaselta. Ikävähän tuota on,minkäs teet.
:(
 
Re: JMT

Koiran menettäminen on tosiaan raskasta. Vielä kun on ollut läheinen koira jonka kanssa on viettänyt paljon loistavia hetkiä. Ääh tulee tippa linssiin tunnilla kun muistelee niitä aikoja ::rolleyes: Tekisi mitä vain, että saisin kaverin takas
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom