Kitaristit hoi!

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Osaapa olla käsittämätöntä, mutta jonkin kielen särinä häiritsi.:) Siis jäätävänä kovaa musisointia, mutta kun täydellisyys on saavutettavissa, niin noinkin vähäinen asia harmitti. Kauheeta. Järkyn hyvä pelimanni.
Matala E tais ainakin vähän säristä raskaammalla tatsilla soitettuna. Vähän tais myös tosi tuoreet kielet kuulua soundissa, ja en tiedä rupesko tuo kameran mikkikin särkemään noilla kovemmilla volyymeilla. Mutta tosiaan oli sen näköinen jamppa, että se on varmaan sahannut tota biisiä jonkun kerran :)

Ihan hauskoja näppäilyjä nuo postatut. Vois ottaa reeniarsenaaliin noitakin, kun tosiaan näitä näppäilyjä on nyt katsellut enemmänkin.

muoks. tuli nyt nappaistua nuotitkin tohon jälkimmäiseen, kun sain viimein hommattua guitar pron. Helpottuu tää biisien apinointi.
 
Viimeksi muokattu:
Mulla on jäänyt nää jazz-kaverit aika vähälle huomiolle, niin alla levyraadista nappaistua John Mclaughlinia. Nää jazz-jutut on kyllä ihan oma maailmansa. Joskus tehnyt mieli tutustua, mutta jotenkin tuntuu, että pitäisi perehtyä sitten kunnolla teoriapuoleenkin, että hiffaisi mitä nää oikeastaan veivaa. Kova meininki kyllä tuossa videossa isolla jazz-bandilla ja McLaughlinin jutut siihen päälle.

 
Mukavan iloista jaskaa! Ei ole mielegenreä, muttei tuossa häirinnyt lainkaan. Ja meininki tosiaan on reipashenkistä.:)

Nää jazz-jutut on kyllä ihan oma maailmansa. Joskus tehnyt mieli tutustua, mutta jotenkin tuntuu, että pitäisi perehtyä sitten kunnolla teoriapuoleenkin, että hiffaisi mitä nää oikeastaan veivaa.

Vaihtoehtoja on kai 2: Pitää olla luonnonlahjakkuus tai sitten pitää tietää, mitä tekee. Voisi kuvitella, että teoriapohja on jaskassa erityisen tärjeä, omat "lainalaisuudet" jne. Toki alkuun pääsee varmaan suht' vähällä, jos kiinnostaa tsiigata, mitä ne duunaa ja millä perusteella.

Laitetaan lisää tsäässkebailua:
 
Vaihtoehtoja on kai 2: Pitää olla luonnonlahjakkuus tai sitten pitää tietää, mitä tekee. Voisi kuvitella, että teoriapohja on jaskassa erityisen tärjeä, omat "lainalaisuudet" jne. Toki alkuun pääsee varmaan suht' vähällä, jos kiinnostaa tsiigata, mitä ne duunaa ja millä perusteella.
Kyllä sitä kuuntelemalla ja soittamalla oppii todennäköisesti siinä missä muutakin musaa, mutta kyllähän teoriatietämys antaa semmoista tarttumapintaa asioille. Samaa mieltä tuosta, että teoriaymmärryksen rooli on ymmärrettävästikin jazzissa suurempi kuin vaikka jossain kolmen soinnun rokissa.

Ongelmana itselläni on se, etten juurikaan saa altistettua itseäni vapaaehtoisesti tuolle musalle, joten kyllä se pitäisi melkein oppikirja kädessä mennä, jos haluaisi jotain oppia. Vähän katsella jotain perusteita, ja kuunnella, miten se toimii sit itse musassa. Mutta edellinen sanoo melkein samalla jo sen, ettei tuosta mitään sen suurempaa tule seuraamaan, jos ei kerran ole aidosti kiinnostunut musasta, jota haluaa opetella soittamaan.

Jos nyt saisi vähän edes perehdyttyä jazz-skaaloihin ja sointuteoriaan, niin niitä juttuja voisi kenties hyödyntää jossain muualla. Jotenkin näin olen ajatellut asiaa lähestyä.
 
Viimeksi muokattu:
Ongelmana itselläni on se, etten juurikaan saa altistettua itseäni vapaaehtoisesti tuolle musalle, joten kyllä se pitäisi melkein oppikirja kädessä mennä, jos haluaisi jotain oppia.

Eli mausteeksi jotain perusjuttuja (noh, Ericillä ehkä vähän muutakin;)) vähän tähän tapaan:
 
Tässä Di Meola avaa vähän sointuihin liittyviä skaalajuttuja:


Moodit tuntuvat olevan kohtalaisessa roolissa.

Aika snadit tumput Alilla, jos vertaa vaikka Vaihin.:)
 
Joo, se hyvä puoli nykypäivän treenaamisessa on verrattuna vaikka omiin junnuvuosiin, että kaikenlaista matskua löytyy netistä aivan rajattomasti. Aikaisemmin pelkkien nuottien ja CD:n kanssa pelatessa saattoi tulla umpikuja, kun ei oikein hiffannut, että miten joku juttu pitäs soittaa, mutta nykyään pääsee noihin livetaltiointeihin ja opetusvideoihin käsiksi äärimmäisen helposti, ja näkee miten esittäjät nää jutut soittaa. Tähän päälle kaikki hidastamisen mahdollistavat sovellukset ja mitkä lie. Harmi vaan, ettei nykyään oikein voi panostaa samaa määrää tunteja soittamiseen kuin junnuna. Into ei välttämättä ole edes laskenut mihinkään, mutta pitäs valitettavasti puuhata aika paljon kaikkea muutakin kuin soittaa kitaraa :)

Esimerkiksi tuosta em. teoriapuolesta löytyy ihan Sibelius-akatemian nettisivuilta hyvää tekstiä: http://www2.siba.fi/muste1/index.php?id=30&la=fi

Eric Johnson on tuttu siltä ajalta, kun veivas G3:ssa Vain ja Satrianin kanssa. Ihan hauska veto kyllä toi Cliffs of Dover. Tosta Di Meolan videosta on tältä istumalta aika vaikea saada mitään sen suurempaa irti kuin jotain yksittäisiä vinkkejä siitä, mitä juttuja soittaa minkäkin soinnun päälle. Tuossa toki oli varmaan tarkoituskin avata tota Di Meolan tyyliä enemmän kuin esitellä jazzin perusteita.
 
Yritin joskus vuosia sitten opiskella omin päin jazz-juttuja, mutta siitä ei tullut yhtään mitään koska soinnutus pysynee minulle ikuisena mysteerinä. Old school-metallimiehenä olen tottunut siihen että pohjaäänenä on aina E ja siihen soitetaan riffejä päälle. Sitten kun piti opetella mikä on superlokrisen moodin hindustanilaisen muunnelman submedianttisointu ja millä tavalla sitä käytetään, katsoin parhaaksi sulkea oppikirjat ja tyhjentää aivot kuuntelemalla Napalm Deathin Scumia.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Hehe, jos perinteistä riffimetallia tykkää veistellä, niin tokkopa tosiaan maksaa vaivaa :) Ja musan kauttahan tuota pitäs lähteä purkamaan minusta. Biisien soittaminen tai vaikka jonkun sointukulun päälle improvisoiminen tuosta tekee mielenkiintoista, ja siinä samassa kun vähän katsoo, mihin ne jutut perustuu, niin sillä tavalla hommassa on ihan toisella tavalla mieltä verrattuna siihen, että koittaa opetella tota termistöä ja teoriaa noin niin kuin pelkiltään. En usko, että semmoisesta irrallisesta teorian lukemisesta jää edes paljoa käteen.

Mutta semmoiseen fiksuun (itse)opiskeluun pitäisi minusta liittää sopivassa määrin biisejä, jotka tekee soittamisesta mielenkiintoista, mutta myös tuota teoriapuolta, koska teoria taas antaa välineitä erilaisen musan ymmärtämiseen ja oman soiton/musan rakentamiseen. Huomaa kyllä itsekin, että on vetänyt vähän turhan monta mutkaa suoraksi soittoa aloitellessa aikanaan.

Tuli nyt kerrattua nuo mooditkin tässä ihmetellessä. Se hyvä puoli noita erilaisia asteikkoja sahatessa on, että tulee kitaran kaula tutuksi. En voi sanoa, että itselläkään olisi liian hyvin hallussa se, että missä sävelessä mennään milloinkin. Äkkiähän tuo näkee, mutta vaatii aina miettimistä, eikä tosiaan lennosta varmaan luonnistu ihan tuosta vaan.
 
Viimeksi muokattu:
Mulla on tosiaan sellainen ongelma, että elin varmaan 20 vuotta maailmassa jossa ei ollut muita kuin vitossointuja. Vaikka olen aina kuunnellut kaikkea Burzumista John Coltraneen, jostain syystä en koskaan halunnut soittaa muuta kuin jonkin sortin metallia tai alternative-rokkia, enkä tietenkään viitsinyt opetella musiikin teoriaa muutamaa skaalaa pitemmälle koska se ei sillä hetkellä tuntunut mitenkään olennaiselta. Sitten kun pelkkä hevirenkutus alkoi kyllästyttää ja rupesin soittelemaan jotain pop- tai jazz-juttuja, tajusin etten ymmärrä soinnuista mitään. Nykyään osaan kyllä soittaa sointumerkeistä soinnun kuin soinnun, mutta soinnutuksen teoria on vieläkin pahasti hakusessa. Ylipäätään koko tonaalinen ajattelu tuntuu vieläkin täysin epäluonnolliselta koska olen aina lähestynyt musiikkia ihan eri kulmasta.
 
Mä oon käynyt muksuna klassisen puolen teoriaa 1/3 - 3/3 ja yleinen musiikkitieto, mutta eipä noista oikeastaan juuri mitään enää muista, kun ei ole tarvinnut käyttää mihinkään. Nuotteja osaa lukea ja jotain perusjuttuja muistaa, mutta siinäpä se. Esimerkiksi tossa sointuteoriassa varsinkin rock/jazz-puolella olisi itselläkin opiskeltavaa vaikka kuinka paljon.

Enkä toisaalta tiedä, että miten paljon muodollisen teoria ja termistön tuntemisella on virkaa, jos osaa kuitenkin soittaa tarvittavat jutut ja ymmärtää, miten niitä musassa käytetään. Tää muodollinen osaaminenhan käy minusta tarpeelliseksi lähinnä siinä vaiheessa, jos niitä juttuja tarvitsee laittaa paperille tai selittää jollekin toiselle soittajalle. Tiedä sitten, nää on vähän monitahoisia juttuja.

Tuosta jazzista vielä, niin mähän en käytännössä tykkää kuunnella jazzia, mutta haluaisin oppia ymmärtämään ja soittamaan jazzia. En tiedä, onko tää tosiaan vähän mahdoton yhtälö :)
 
Onhan noita joo joka lähtöön nykyään. Kotimaista Rockwayn sivustoa testasin nopsaan, kun oli joku viikon tutustumispaketti, niin siellä oli ihan asiallisen näköistä tavaraa. On videota, tekstiä, tablatuuria ja oman soiton nauhoittamisen mahdollisuutta.

Itsehän meinasin vetää ihan old schoolina ja ottaa muutaman tunnin taas noiden näppäilyhommien kanssa.
 
Nettihommat toki auttavat monissa asioissa, mutta tekniikkaa, fraseerausta, svengiä yms. ne eivät voi opettaa. Hyvä soitonopettaja on varmasti sijoituksen arvoinen.

P.S. Missäs hinnoissa nykyään liikutaan? Silloin kultaisella vuosikymmenellä taisi taksa olla 50 mk/h.
 
^ mulla on vielä kysymättä hinta, kun olin vasta alustavasti yhteydessä yhteen tyyppiin. Veikkaisin, että jossain siellä parin kybän nurkilla liikutaan per kerta.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom