Jos noita hintoja vielä vähän koittaa kartoittaa, niin tommosen suht järkevän nylonkielisen taitaa saada jo reippaalla huntilla. Sähkiksiin ja teräskielisiin saa laittaa varmaan aavistuksen enemmän. Parilla huntilla näyttää irtoavan jo jotain Ibanezin sähkiksiä, ja kolmella huntilla saa jo suhteellisen varmasti kelvollisen sähkiksen tai teräskielisin. Sisko osti leluksi jonkun karvan yli kolmen huntin Yamahan akkarin, jossa oli sähköt ja viritysmittari, ja joka nyt oli soundiltaan vähän mitä oli, mutta täysin moitteeton soittaa. Soundista joutuu joka tapauksessa tinkimään, kun kerran puhutaan tän hintaluokan peleistä.
Niin kuin tuossa ylläkin, niin merkin sijaan seuraisin ehkä mieluummin hintalappua. Näissä halpiskitaroissa se kun kertoo kohtuu hyvin siitä, miten paljon valmistuksessa on vedetty mutkia suoraksi ja miten paljon valmistukseen on nähty vaivaa. Tää korostuu vielä näissä akustisissa instrumenteissa. Mitä nyt tota Thomannin sivua nopsaan selasin, niin joku tommonen parin huntin Ibanez on varmaan ihan hyvä aloituspeli sähkiksistä. Niissä on tyypillisesti ohut ja helpposoittoinen kaula, ja varmaan muutenkin tekniikaltaan ihan kelpo pelejä. Akkareissa uskallan suositella ainakin Yamahaa varauksetta. Toi siskon kitara oli täysin kelvollinen soittaa, ja omakin hieman hinnakkaampi Jammu soi paljon paremmin kuin kalliimpi Alvarez, joka tuli ostettua joskus nuoruusvuosina.
Jos siellä on joku asiantunteva musaliike, niin marssit sinne vaan. Täällä on ainakin kyllä hyvää myyjää paikallisessa soitinkaupassa. Sulla on todennäköisesti itselläkin joku käsitys siitä, että mikä peli tuntuu hyvältä kädessä ja kuulostaa hyvältä, kun vertailet niitä soittimia. Ja kannattaa tosiaan kiinnittää huomiota tuohon, että kitara tuntuu hyvältä kädessä ja kuulostaa omaan korvaan miellyttävältä. Jos kitara ei ole semmoinen, että sitä tekee mieli soittaa, niin se tulee jäämään vaan ylimääräiseksi huonekaluksi kämpille.
Muoks. jos nyt yhtään tulkitsen tilannetta oikein, niin joku tommonen parin huntin sähkis vois olla kaikkein fiksuin ratkaisu. Sillä voi kuitenkin veivata melkein kaikkea mahdollista, ja näistä nykyvahvareista irtoaa vielä jos jonkinlaista soundia. Toki lisäkustannusta tulee vahvistimen ja piuhojen hankinnasta, mutta ei ole ainakaan niin sidottu siihen, minkälaista musaa haluaa soittimella veivata. Noi sähkikset on vielä minun mielestäni suurimmalla todennäköisyydellä soittokelpoisia pelejä.
Jos budjetti tiukka, niin sitten se Jammun nylonkielinen vaan hankintaan uutena tai käytettynä. Noissa akkareissa nyt on minusta tärkeintä vaan katsoa se, että miten korkealla ne kielet on otelaudasta ja onko kitara kohtuuttoman raskas soittaa. Jotkut on tosi raskaita soittaa siitä satulan vierestä, kun satulan urat on hiottu huonosti, ja jotkut taas mahdottomia soittaa vähänkään ylempää, kun kielet on liian korkealla otelaudasta. Näitä juttuja kun välttää, ja katsoo vielä, että jokainen nauha ja kieli soi ilman särisemisiä, niin pitäs olla jo suht kelvollinen peli kädessä. Hirvee romaani tuli.
