Mun kotona ei tosiaankaan saanut kiroilla, vittua ei kuultu ikinä, paska, perkele, saatana ja helvetti oli kanssa kielletty. Jopa JUMALAUTA aiheutti sai aikaan faijan suuttumisen. Meidän perhe ei todellakaan ole uskovaisia tai kirkossa kävijöitä, faija vain piti kuria.
Kun tulin intin aloittamisen jälkeen kotiin ekalle viikonloppuvapaalle, porukat katsoi mua naama pitkänä, kun joka lauseen väliin tupsahti vahingossa vittu. Oli siinä vaikea keskustella.
"Mentiin kasaamaan rynkkyjä mut ase olikin vittu - anteeksi - huonossa kunnossa ja vänrikki huusi mulle, ja sitten piti juosta takaisin patterille ja arvatkaas vaan kuka vittu - sori - se tuli vastaan, ja ei nekään vittu - anteeksi - tajunneet, että mulla oli kiire, vaan ne vain nauroi, eikä vittu - sori - päästäneet sisälle....
Kun kiroilen, käytän lähinnä pirua. "Tää pirun vehje ei pelaa!" "älä huoli, kulta, kaikille käy noin joskus..."
Saatanaja ja vittu helähtää suusta ulos vain, kun olen TODELLA vihainen. Ja silloinkin varsin harvakseltaan.
Edit. Intissä meidän toimiston sihteeri oli semmonen 60v rouva, joka käytti sellaista kieltä, että nuoret miehetkin punasteli. "Eikö ne pojat vittu tajua, että varusteista pitää pitää huolta?? En minä helvettis sentään täällä huvikseni näitä häviämisilmoituksia tilastoi."