Kirjoitatko päiväkirjaa/pöytälaatikkojuttuja?

[Angelene]

Mä huomasin, että mun sotkusen kämpän lattialla oli muutamia kirjoituksiani, sellaista kamalaa tajunnanvirtaa ja muutenkin läpipaskaa vuodatusta joistain ajatuksistani/tapahtumistani. Saattoipa tuo muita tekstejä sisältävä laatikkokokin olla auki, en muista tarkkaan. Tuli sellainen olo että "PERKELE!" Kelasin moneen kertaan kuka niitä on mahtanut lueskella ja kuinka vitusti ne on nauraneet noille teksteille. Eihän se haittaisi, jos ne olisivat olleet jotain peruslyriikkaa, muttakun niissä mainittiin tiettyjen henkilöiden nimiäkin ja olivat muutenkin todella henkilökohtaista tavaraa. En sitten tiedä oliko joku tosiaan lukenut niitä, mutta ainakaan vielä ei ole tullut kuittia noista jutuista. :lol2:

Vähän samanlainen reaktio oli mulla, ku veli ja sen kaveri oli pölliny mun päiväkirjan, jossa oli todella henkilökohtasta juttua tiettyjen tapahtumien vuoksi... arrgh! Mun juttujen naureskelu ja muu sellanen otti pannuun aika nätisti :curs: ja sinänsä tuli tosi loukattu olo. Aivan ku joku ois just päässy selville mun "sisimmästä", josta kenenkään muun ei pitäs olla selvillä, ku mun itteni.


Toisaalta oon aatellu, että ei oo mun ongelma, jos joillain ei ole omaa sielunelämää ja pitävät ajatuksensa vaan sisällään ja ovat pinnalta sitten jotain ihan muuta.

 

[drone]

En ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaa ihan siitä syystä, että mulle on vuosien mittaan kehittynyt erikoinen pakkomielle käsin kirjoitetun tekstin ulkonäöstä. Mustekynällä en voisi kuvitellakaan kirjoittavani, koska sillä tehtyjä virheitä ei saa korjattua huomaamattomiksi. Viivojen tulee olla luotisuoria ja kaikkien rivien yhtä etäällä toisistaan. Kun olen kirjoittanut kirjeitä entiselle muijafrendilleni eron jälkeen, olen ensin valmistellut tekstin koneella ja sitten kirjoittanut sen käsin paperille, jotta lopputulos miellyttäisi silmää, kun voi toisella kierroksella keskittyä pelkästään siihen tekstin ulkoasuun.

Sinänsä jonkinlaisen blogin kirjoittaminen kiinnostaisi kyllä, vaikkei sitä kukaan muu lukisikaan. Koneella tuota siistiä jälkeä saa kuitenkin vähän helpommin aikaan.

 

[Koipireisi]

Nuoruuden angstissa pidin muutaman vuoden päiväkirjaa jonka teema oli "miksen mä saa kun tuokin saa." Sitten kun alkoi luistaa päiväkirjasta tuli pelkkä panolista: nimi, pvm ja erityistä huomioitavaa. Ajattelin että noiden asioiden muistaminen olisi jotenkin tärkeää, ja onhan se kiva joskus lehteillä tuota mustakantista x-filettä. Tulee jotenkin helliä tunteita mieleen tuosta nyhverö-nyyssösestä joka itkua tuhraten tilitti naisettomuutta, rakkaudettomuutta ja sellaista. Sitten taas vituttaa kun herkkä poika muuttui väkisinkyyniseksi pilluhaukaksi. Onneksi sekin meni ohitse.

Kun sain tietokoneen aloin kirjoitella silloin tällöin joitakin ajatuksia ulos, mutta niitä ei ole viitsinyt säilyttää kun yleensä tulee kirjailtua vain negatiivisista asioista. Mutta toisinaan itseanalysoin tietokoneelle vieläkin, itse asiassa nyt yhtäjaksoisesti melkein vuoden noin kerran kuussa, yleensä yöllä kun ei nukuta.

Jokunen fantasiajuttu on tullut laadittua ja yhtä menestysromaania hahmoteltu jokunen vuosi. Yleensä inspiraatio katoaa kun istuu koneelle.

Foorumeihin tulee joskus avauduttua mutta 90% tapauksista deletoin ennen postaamista. Joku toinen päivä deletoisin tämänkin, eiväthän nämä oikeastaan kenellekään kuulu. Mutta menköön kun on tiistai ja huomenna jalkapäivä.

 

[Eleonoora]

Mulla on sellainen paha tapa, että kirjoitan päiväkirjaan aina silloin, kun elämä tökkii ja tekisi mieli lyödä päätä seinään. Nyt viime vuosina ei ole tarvinnut enää edes kirjoitella, kun elämä on lähinnä vain hymyillyt. :thumbs:
Omistan yhden päiväkirjan lähes täynnä tekstiä: erittäin surullista luettavaa. Joskus harvoin lueskelen sitä, enkä tähän päivään mennessä ole kyennyt sitä lukemaan ilman yhtäkään kyyneltä. :itku:
Tekisi mieli heittää kyseinen huonojen muistojen kirja kaivoon, mutta toisaalta kirja muistuttaa minua siitä, mistä asioista kannattaa olla onnellinen.

Ja kun täällä nyt on mainittu nuo teinikirjeet, niin pakko minunkin nyt vähän nolata itseäni.. Eli joskus teiniaikoina, kun oli ihastunut välillä yhteen ja välillä toiseen, niin kaikki piti jakaa parhaiden kavereiden kanssa. Nyt kun miettii millaisia ihastukseni olivat ja mitä heistä kirjoitin, niin :urjo:
Mutta silloin se tuntui kivalta. :haart:
Kun ei ajattele menneitä, niin ei tarvitse hävetä. :thumbs: