Miksi ottelijoiden taloudellinen menestys tai halu pärjätä taloudellisesti, nähdään negatiivisena asiana? Siis itseisarvoisesti. Ymmärrän, että jos alkaa näkymään negatiivisesti urheilullisesti, eli ottaa vaikka vain urheilullisesti tylsiä friikkimatseja show-tyylisesti yksi toisensa jälkeen*. Siis merkittävisdä määrin, eikä siten, että esim. joka viides matsi on urheilullisesti hieman kyseenalainen rahamatsi, esim. DC - Lesnar.
Mutta nyt lytätään ihan täysin ottelija, joka ottelee säännöllisesti; ottelee parhaita vastaan, jotka vain eteen tuodaan; mutta otteluiden välissä promoaa**. Onko se niin väärin, että korkeilla panoksilla pelaava urheilija, jonka ura huipulla on lyhyt tavalliseen palkansaajaan verrattuna, ja jolla on koko elämä pelissä, yrittää takoa rahaa tilille?
*Se, että ykköseksi rankattu ottelija ottaa top 5 ottelijaa vastaan, ei ole showfriikkipelleilyottelu. Se, että kuka tahansa vapaaottelija ottaa matsin Floydia, CM Punkia, top 5:n ulkopuolista ikivanhaa legendaa,... vastaan missä tahansa lajissa on.
**En tarkoita promolla lakien rikkomista tsi muuta perseilyä, vaan ihan promoamista, kuten somen ja median käyttöä ja esillä oloa.
Edit. Tämä on ammattiurheilua, niin käsitelkää sitä sellaisena. Jos haluaa nähdä alkuperäistä urheilun puhtautta, johon ei alkuperäisen olympia-aatteen mukaisesti kuulu sen enempää raha kuin varsinainen harjoittelukaan, niin sillekin löytyy kyllä omat kisansa.