Kelailuketju

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Samuski
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
6.3.2008
Viestejä
1 037
Lähteekö mielesi usein vaeltamaan? Mietitkö semmoisia asioita, millä ei ole mitään merkitystä, mutta jostain syystä ne kiehtovat ja niiden kelailu omassa mielessä tai muiden kanssa on mukavaa? Oletko saattanut joskus miettiä, että näkevätkö kaikki ihmiset värit samanlaisina (eläimistähän löytyykin jo faktatietoa että osa näkee mitä kummallisimmin tavoin eri värejä)? Oletko mahdollisesti kokenut valaistumisen tämmöisen ajattelun johdosta?:D

Täällä voi jakaa näitä mieltä askarruttavia asioita.


Mutta käydäänpä sitten jo asiaan. Tässä on heti alkuun aika rankkaa kamaa. Löytyy myös suomeksi, mutta suomennos on aika tönkkö.

Tähän seuraavaan sopii meemi, johon se on istutettu, niin hyvin että se on pakko laittaa sellaisenaan.. Click på här

Elikä aika moni conspiracy keanu -kuva varmaan sopii tänne hyvin, mutta yritetään olla tekemättä tästä täysin meemiketjua :D.

Mielikuvituksettomat: pysykää poissa! Teille on omat ketjunne.:kippis1:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Oletko saattanut joskus miettiä, että näkevätkö kaikki ihmiset värit samanlaisina...

Tätä olen todellakin miettinyt. Eli kun minä näen taivaan sinisenä, niin entä jos joku muu näkeekin taivaan punaisena, mutta on tottakai oppinut nimittämään sitä väriä sinisenä ja kokee värit ihan toisin, vaikka nimitämmekin niitä samalla lailla. Tällaista on ehkä mahdoton tutkia. Lisäksi olen miettinyt, että voisiko jostain maailmankaikkeudesta löytää uusia värejä, joita ihminen ei tunne. (Varmaankaan ei, koska ihmisen silmä havaitsee vain ne värit, jotka se voi näkösolujensa puolesta nähdä ja kaikki värit kyllä tunnetaan valon aallonpituuden mukaisen spektrin vuoksi.)
 
Tätä olen todellakin miettinyt. Eli kun minä näen taivaan sinisenä, niin entä jos joku muu näkeekin taivaan punaisena, mutta on tottakai oppinut nimittämään sitä väriä sinisenä ja kokee värit ihan toisin, vaikka nimitämmekin niitä samalla lailla. Tällaista on ehkä mahdoton tutkia. Lisäksi olen miettinyt, että voisiko jostain maailmankaikkeudesta löytää uusia värejä, joita ihminen ei tunne. (Varmaankaan ei, koska ihmisen silmä havaitsee vain ne värit, jotka se voi näkösolujensa puolesta nähdä ja kaikki värit kyllä tunnetaan valon aallonpituuden mukaisen spektrin vuoksi.)

Entä jos kaikkien lempiväri on sama, mutta se näyttää jokaselle erilaiselta? :D Jos kaikkien lempiväri on oikeesti sininen, mut jolleki se näyttää keltaselta ja siks sen lempiväri on keltanen?
 
Entä jos kaikkien lempiväri on sama, mutta se näyttää jokaselle erilaiselta? :D Jos kaikkien lempiväri on oikeesti sininen, mut jolleki se näyttää keltaselta ja siks sen lempiväri on keltanen?

Mutta jos se lempiväri näyttää katsojan silmiin keltaiselta ja kuitenkin se näyttää muille ihmiselle siniseltä, niin eikö tämä oletettu henkilökin silloin kutsuisi sitä siniseksi, vaikka näkisikin sen keltaisena (muiden ihmisten kokemuksiin verrattuna). Ymmärrän kyllä (ehkä) sun pointin, eli jos kaikkien lempiväri on sama, mutta ne näkee sen eri tavalla, värin nimi on vain on erilainen. ???
 
Mutta jos se lempiväri näyttää katsojan silmiin keltaiselta ja kuitenkin se näyttää muille ihmiselle siniseltä, niin eikö tämä oletettu henkilökin silloin kutsuisi sitä siniseksi, vaikka näkisikin sen keltaisena (muiden ihmisten kokemuksiin verrattuna). Ymmärrän kyllä (ehkä) sun pointin, eli jos kaikkien lempiväri on sama, mutta ne näkee sen eri tavalla, värin nimi on vain on erilainen. ???

Joo huomasin nyt että toi mun horina kuulostaa aika sekavalta :D Elikkä värin nimi vaan vaihtuu joo!:)
 
Oletko saattanut joskus miettiä, että näkevätkö kaikki ihmiset värit samanlaisina

Ei tartte miettiä ko tietää, että on olemassa värisokeita ihmisiä. Kelauskuvia:

__nfw_image.php

game-fishing-2.jpg
 
Riddle me this, Batman...

"Time, as you know it, only exists in your universe. Things are different where I come from.”

Tuosta ns. hevistä luettavasta. Tuo on nyt vähän liian ylimalkainen kommentti siihen nähden, että lopussa kaikki elämät elettyään yksi ja sama ihminen olisi kasvanut tarpeeksi. Miten kasvaminen voi tapahtua mitenkään muuten kuin aikaa vasten? Minkälaisena ajan voi nähdä, että edestakaisin siinä poukkoileva yksi ihminen voisi ajan kuluessa kasvaa tarpeeksi syntyäkseen?

Toisekseen, koko intro lasten muistojen kultaantumisella ja vaimon helpottumisella sinkkuketjuun siirtymisestä on täysin merkityksetön, sikäli kun vaimo ja lapset ovat sama sielu kuin kuollutkin?

Sanoma elämän tarkoituksen merkityksettömyydestä on selkeä. Jos elämän ainoa tarkoitus on kasvaa kaikkien olomuotojen kokemusten kautta, edistävät kaikki olomuodot elämän tarkoitusta samalla lailla. Vaikka sohvalla istuminen ja uimahallissa naisten kyttääminen tuntuisi joidenkin mielestä vastenmieliseltä, niistäkin on välttämätöntä kasvaa kokemuksena.

Kiva juttu, mutta ei kysymykset jäivät vähän kiusalliseen osaan, tyhmä kun olen.

Mikä se elämän tarkoitus oikeasti on? Biologisesti kai turvata lajin säilyminen? Entä ns. maailman parantaminen tai potentiaalinsa kehittäminen? Vaatiiko se vastapainokseen taantumista? Mitä tapahtuu, jos maailmaa ja itseään ei enää voisi kehittää?
 
Riddle me this, Batman...

"Time, as you know it, only exists in your universe. Things are different where I come from.”

Tuosta ns. hevistä luettavasta. Tuo on nyt vähän liian ylimalkainen kommentti siihen nähden, että lopussa kaikki elämät elettyään yksi ja sama ihminen olisi kasvanut tarpeeksi. Miten kasvaminen voi tapahtua mitenkään muuten kuin aikaa vasten? Minkälaisena ajan voi nähdä, että edestakaisin siinä poukkoileva yksi ihminen voisi ajan kuluessa kasvaa tarpeeksi syntyäkseen?

Toisekseen, koko intro lasten muistojen kultaantumisella ja vaimon helpottumisella sinkkuketjuun siirtymisestä on täysin merkityksetön, sikäli kun vaimo ja lapset ovat sama sielu kuin kuollutkin?

Sanoma elämän tarkoituksen merkityksettömyydestä on selkeä. Jos elämän ainoa tarkoitus on kasvaa kaikkien olomuotojen kokemusten kautta, edistävät kaikki olomuodot elämän tarkoitusta samalla lailla. Vaikka sohvalla istuminen ja uimahallissa naisten kyttääminen tuntuisi joidenkin mielestä vastenmieliseltä, niistäkin on välttämätöntä kasvaa kokemuksena.

Kiva juttu, mutta ei kysymykset jäivät vähän kiusalliseen osaan, tyhmä kun olen.

Mikä se elämän tarkoitus oikeasti on? Biologisesti kai turvata lajin säilyminen? Entä ns. maailman parantaminen tai potentiaalinsa kehittäminen? Vaatiiko se vastapainokseen taantumista? Mitä tapahtuu, jos maailmaa ja itseään ei enää voisi kehittää?

Ei ihminen mitään edestakaisin poukkoile. Elää sen kerran ja kuolee kerran. Kasvaminen eli vanheneminen tapahtuu solujen vanhenemisena vaikka ei kellosta aikaa katsoiskaan..
 
Mikä se elämän tarkoitus oikeasti on? Biologisesti kai turvata lajin säilyminen? Entä ns. maailman parantaminen tai potentiaalinsa kehittäminen? Vaatiiko se vastapainokseen taantumista? Mitä tapahtuu, jos maailmaa ja itseään ei enää voisi kehittää?

Niin eikait meillä oikeasti ole mitään tarkoitusta. Eikö evoluutiokin vain aikojen saatossa ole keino sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Onko se sitten mikään tarkoitus, kuin ennemminkin päättymätön kehitys. Lisääntyminen ennenminkin mahdollisuus kuin tarkoitus.

Ihmisen kehittämiä ajatuksia, jotta meillä ois edes jokin tarkoitus. Kait se auttaa kun olisi jokin (teko)syy miksi me täällä ollaan. Onhan se hyvä, että keksii jotain tekemistä tälle ajalle kun täällä ollaan oli se sitten ittensä kehittäminen tai maailman parantaminen. Kaikkihan nämä on täysin turhia maailmankaikkeuden ja universumin näkökulmasta. Loppupeleissä, kun joku väistämätön iskee oli se sitten auringon sammuminen tai mikä tahansa, niin se on loppu se. Tuhansia vuosia turhaa kehitystä, mutta sellainen kait tämä universumi on. Synnytään ja kuollaan mikrobeista galakseihin.
 
Mikä se elämän tarkoitus oikeasti on?

Elämän tarkoitus yksilön subjektiivisesta perspektiivistä on pyrkiä onnellisuuteen. Objektiivisen perspektiivin saaminen taas edellyttäisi dialogia jonkinlaisen jumalolennon kanssa. Dialogin puutteessa menee täysin spekuloinniksi. Oma veikkaukseni on, että elämän tarkoitus on tuottaa informaatiota. Yksilön kannalta ei kuitenkaan ole väliä, kuin subjektiivisella perspektiivillä. Yksilö on rakennettu siten, että pyrkiessään olemaan onnellinen, hän palvelee omaa tarkoitustaan. Ihmisen kehittämä järki vaikeuttaa onnellisen polun seuraamista, koska onnellisuus on tunne, eikä sitä voi järkeillä. Usein ihminen pyrkii järkeilemään liikaa ja päätyy toimimaan vastoin tarkoitustaan.
 
Elämän tarkoitus yksilön subjektiivisesta perspektiivistä on pyrkiä onnellisuuteen.
Toikaan ei kyllä vastaa mitään kysymykseen elämän tarkoituksesta. Se on vastaus kysymykseen: Mikä on elämän päämäärä? Tarkoitus ja päämäärä on täysin vastakkaisia asioita. Tarkoitus on joku minkä takia olet tänne syntynyt ja päämäärä on se mihin pyrit täällä ollessasi ja sulle se on kai se onnellisuus. Se ei silti ole elämäsi tarkoitus. On kapeakatseista ajatella, että synnyin tänne voidakseni olla onnellinen. Elämän tarkoitusta miettiessä päädytään aina isompaan ja isompaan, eli lähdetään liikkeelle ihmisestä, sitten mietitään luonnon kannalta ja maapallon kannalta ja päädytään koko maailmankaikkeuteen. Perimmäinen kysymys onkin miksi maailmankaikkeus on olemassa ja mitä me siinä yhtälössä teemme? Ja siinä vaiheessa menee aivot solmuun ja kannattaa lopettaa miettiminen. Sattumaa kaikki, on helpoin vastaus ja kannattaa tyytyä siihen ja lopettaa syvällinen pohdiskelu. Se ei johda mihinkään.
 
Mistä ja miten avaruus on syntynyt?? Miten se voi olla ääretön? Onko se? Mitä sen jälkeen tulee jos ei se olekkaan loputon? Blaah.. :jahas:
 
Elämän tarkoitus? Kai se on syntyä, lisääntyä ja kuolla. Päämäärät voi sitten asettaa kukin miten haluaa.
Mikään noistakaan ei vastaa kysymykseen elämän tarkoituksesta. Elämän itsensä kannalta tietysti lisääntyminen on tarkoitus, ja samalla elämän päämäärä, mutta se ei vastaa siihen miksi elämä alunperin on syntynyt.
 
Ite aina miettiny että kaipa se elämä on jonkinlainen "lahja", jollain tapaa, ja se vaan pitäis elää sen mukaisesti, nauttien mahdollisimman paljon.



Vaan asiaan.



Ollako vai eikö olla, siinäpä vasta pulma, entä jos sataa? Kaktusnuudeli.
 
Mikään noistakaan ei vastaa kysymykseen elämän tarkoituksesta. Elämän itsensä kannalta tietysti lisääntyminen on tarkoitus, ja samalla elämän päämäärä, mutta se ei vastaa siihen miksi elämä alunperin on syntynyt.
Ai sä meinasit tota tarkoitusta. Tota asiaa voi tarkastella eri uskontojen kannalta tai tieteen kannalta, eikä kukaan siihen osaa vastata. Kiehtova kysymys, ja sopii hyvin meditaatio-treeneihin.
 
Itse aloin miettiä kun katsoin ulos että ompas hieno ilma. Samalla aloin miettimään jotka elää esim. Jäätiköillä yms että mitä ne tällä hetkellä miettii ja mitkä fiilikset niillä on. Maailmassa monta paikkaa ja monta ihmistä.
 
No nyt löytyi ketju minulle! Aina tylsistyessäni ja joskus kun pitäisi kuunnella jotain tärkeää, mieli harhailee ihan kummissa paikoissa. Monesti oon miettiny onko avaruudessa jollain kaukaisella tai lähemmällä planeetalla elämää (ns. avaruusolioita), ja mitä helvettiä ne siellä Area 51:ssä tekee ja mitä kaikkea siellä oikeen on. Oonko ainut joka näitä asioita on koskaan miettiny? Ja siis noi mietinnät on yleensä lähtenyt näistä dokumenteista joissa on todisteita puolesta ja vastaan avaruusolioiden olemassaolosta.
 
Omgti lollero. Tää on kyllä loistava ketju ja tulenpa itsekin kelailemaan.
Ostin kreatiinia, ja ohjeiden mukaan aine vaikuttaa luurankolihaksiin. Nyt olenkin miettinyt, että käyttikö Skeletor kreatiinia?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom