Melkein kymmenen vuotta myyntipäällikön hommia on jossain määrin avannut minulle markkinatalouden toimintaa. 6 vuotta valtakunnallisen urheilun lajiliiton hallituksessa myös hieman avasi ry-toimintaa.
Nuo SKLn SM-kisat nimenomaan eivät ole luonteeltaan kaupallinen tapahtuma. Järjestävä taho on rekisteröity yhdistys, joka siis ei ole taloudellista voittoa tavoitteleva oikeushenkilö. Se voi kyllä yksittäisillä tapahtumilla tuottaa voittoa, mutta se käyttää rahat sääntöjen määräämiin tarkoituksiin, esimerkiksi maajoukkueen lähettämiseen kansainvälisiin kilpailuihin. Rahoja ei siis voi vain jakaa esim. yhdistyksen hallituksen kesken.
Tässä tämä tapahtuma eroaa ratkaisevasti esim. Fitness Exposta, jonka järjestää yritys ja jonka nimenomainen tarkoitus on tuottaa voittoa ja elinkeino yrityksen omistajalle. Tällöin talkootyön käyttö on jo verottajankin puolelta kyseenalaisempi juttu. Yhteistyökumppaneina on tietysti kaupallisia tahoja, kuten Bodykauppa, mutta ne nimenomaan maksavat siitä että saavat osallistua (ja saavat näkyvyyttä), eivät tee toiminnalla suoraan rahaa.
Ry voi myös ihan hyvin palkata työntekijöitä, jos sillä on rahaa ja suuremmissa lajiliitoissa tämä on aivan tavallista. Työntekijät voivat myös olla yhdistyksen jäseniä ja hyvin usein ovatkin, jos yhdistys on sellainen, että sillä on henkilöjäseniä. Toiminnan luonteen huomioonottaen olen varma, että SKLn taloustilanne ei mahdollista edes puolipäiväisen työntekijän palkkaamista. Jotain kokouspalkkioita ja kulukorvauksia varmaan voidaan maksaa aktiiveille.
Tämä on siis normaalitapa yhdistyksissä, että hommia tehdään talkoilla. Huono puoli kaupalliseen toimintaan verrattuna on, että yksittäistä henkilöä ei voi kuormittaa vuositasolla kovin paljon, koska tällä on omat työ-, opiskelu- tai muut siviilivelvoitteensa etusijalla. Tai voi, mutta siitä seuraa äkkiä loppuunpalaminen ja hommat jää hoitamatta.
