Kehon muutokset ja niihin sopeutuminen

Kovasti on kyllä hankalaa löytää istuvia vaatteita. :( Just vähän aikaa sitten ostin iiiiihanan mekon, josta koko XS ois ollut muuten paras, mutta kun käsi ei mahtunut hihasta läpi. Ei vielä koossa S:kään (tai mahtui nippa nappa, puristi ja olkasauma jäi väärään kohtaan), vaan piti sitten ostaa se M. Onneksi malli sellainen, ettei se vielä lökötä.
Muutenkin hankalaa on löytää yläosia, sillä jos tumput ja/tai hartiat mahtuu, tarkoittaa se sitä, että mahan kohdalle sitten jää löysää (ja jos koittaa keskivartalosta sopivaa, yläosasta kanittaa). Farkuissakin melkein alkaa koot loppua kesken. Pikkuhiljaa alkaa naisten koko 34 olla hippasen liian suuri. 32 taas on melko hankala löytää. Tuumakoossa mulla on nyt jalassa farkut kokoa 25". Nää on jees. :)
Kovasti tykkään omasta vartalon mallista, mutta vaatteet... Voivoi, jonkin verran murhe. Mutta mieluumin toki näin päin että vaatteet ovat ongelma, ei kroppa. :)
 
Oma kokemus kehon muutoksen on vähän saman suuntaista, kuin mitä täällä muut mimmit on puhuneet. Olin joku kuutisen vuotta sitten (2005) elämäni laihimmassa (ja sairaimmassa) kunnossa painaen runsaat 45kg. Pituutta kuitenkin löytyy 173cm joten melkoinen reppana olin silloin. Omasta mielestäni olin toki silloinkin liian lihava tai liian lihakseton, vaikka todellisuudessa eihän mulla mitään lihaksia edes ollut. Rasvaprosentti oli pihdeillä mitattuna 4% jee! :D Kaikista huikeinta oli silloin bodymodifications sivustoilla ollut kuva itsestäni, jossa kaikki ihailivat kuinka upeassa kunnossa vatsalihakseni oli. Sehän vain löi pökkä pesään pieneen sairaaseen mieleeni. Työn ja tuskan kautta sain painon nostettua 54kg (2008), jossa jotenkin onnistuin olemaan tyytyväinen. Jatkuvaa kikkailua urheilun ja ruuan kanssa oli ja salin lisäksi treenasin kilpaa thainyrkkeilyä. Hormonitoiminta oli nolla ja rauta-arvot ihan vituillaan. Parhaimmillaan oma hemoglobiini käväisi luvussa 59, jolloin piti käydä hakemassa sairaalasta vähän veritankkausta (5 pussia).

No enivei. Jotain sitten tapahtui pään sisällä ollessani vaihdossa thaimaassa ja paino nousi 58kg (2009-2010). Varmaan mielialalääkkeet auttoivat tässä asiassa ja sairaaloisen liikunnan vähentäminen. Olo oli sama kuin 54kg mutta luultavasti olin vähän terveemmän näköinen. Suomeuduttuani rakastuin palavasti ja silloin viimeistään kaikki muuttui ja suhtautuminen ruokaan vaihtui. Semmonen 6kk ja 10kg lisää painoa ja olin jouluna 2010 huikeat 68kg. Silloin tuli herätys ja takapakkia, koska olin mielestäni niin helvetin läski ja vielä niin lyhyessä ajassa. Rupesin käymään salilla taas urakalla (4-5krt/viikko + 1 aerobinen) pienen tauon jälkeen ja mukavastihan sitä lihasta rupesi tulemaan, kun oli jotain mistä tulla. Ruokailutkin normalisoitui ja ylimääräinen fläbä suorastaan suli pois muutaman spinningtunnin ja salireenin jälkeen.

Tällähetkellä painoa on n 61kg ja olen ehkä tämän elämäni tyytyväisimmilläni itseeni. Toki aina sitä haluaa lisää lihasta :) Ja sitähän varten sitä treenataan. Treeni on ollut aina kunnossa, mutta ruokapuoli oli monta vuotta ihan päin persettä. Nyt kun sekin on ihan hyvällä mallilla, niin olosuhteet kehittymiselle on optimaalisimmillaan. Olen siis liikkunut koko elämäni pelaten 14v ringetteä, siinä samalla 5v fudista, käynyt salilla vuodesta 2005, thai-nyrkkeillyt 2v ja tällähetkellä keskityn ainoastaan punttiin satunnaisia lenkkejä hölkötellen. Kokonaan en ole koskaan urheilusta luopunut ja tuskin luovunkaan...

Vaikeinta kehon muuttumisessa näinä vuosina on ollut peiliin katsominen painon noustessa ja pienien ruikkuvaatteiden vaihtaminen isompiin. Toki taas on ollut ihan hienoa huomata, että vaatteet jotka mahtui sillon jouluna kun painoin 68kg on muuttuneet taas väljiksi. Onneksi on löytynyt jotain välimallin kledjuja joita voi taas tässä vaiheessa käyttää. Hienoa on ollut myös huomata, että kerrankin on lihakset päässeet oikeasti vähän kasvamaan ja kasvu tuntuu jatkuvan ihan mukavana nousevana käyränä. Eikä sitä enää kaipaa niitä 50kg aikoja kun koko olotila on muuttunut miinuksesta plussaan. Toki on heikkoja hetkiä, mutta valtaosa on kuitenkin hyvin positiivista. Nykyään pidän omasta peilikuvastani hyvin paljon.

En nyt tiedä kuinka tämä sopii tänne ketjuun, mutta onhan tuossa tuota muuttumistarinaa.
 
Hyvä Ipana! Minä oon tosi samaistunut sinuun! Silloin kun minulla oli taannoin kevyemmät ajat, niin googlailemalla kai olin löytänyt Pakkiksen vanhoja keskusteluja, joissa sulla oli painonnostotavoitteet (rekkalastillinen pizzaa vai mitä nämä hauskat heitot olivatkaan :D ) ja silloin itsekkin havahtui, että oishan sitä ihan terveellistä nostaa painoa terveen lukemiin. Nyt kuvasi perusteella näytät tosi hyvältä ja tottahan se on, että sporttisen näköinen keho on parhaimman näköinen ja silloin pitääkin painaa enemmän. :)

Ei nyt välttämättä asiaan liittyen, mutta minusta on kiva lukea onnistumistarinoita siitä, kun ex-syömishäiriöiset saavat kroppansa ja minäkuvansa kuntoon ja hankkivat terveen hyväkuntoisen kehon. Minulla on nykyään oikeastaan erilainen fobia, pelkään koko ajan, että mun vaivalla hankitut lihakset kutistuu! Niimpä nälkä kasvaa syödessä ja haluaa koko ajan olla isompi. ;)
 
Minä myös kuulun niihin, jotka pelkäävät lihasten katoavan. :) Vaikka toki vaatekoko on aika mini, massaa mulla kyllä on riittävästi. Pituutta runsaat 163cm, paino heluu välillä 57-59kg. Olen myös ollut jossain vaiheessa pelkästään pieni, ilman lihaksia siis. Tuolloin painoa oli 49kg, joka oli hieman liian vähän kun nyt asiaa ajattelee. Siitä sitten aloinkin lihoa tasaiseen tahtiin, ehkä semmoista +3kg vuosivauhtia aina jonnekin +70kg tietämille. Kunnes havahduin. Suurimmat muutokset sain aikaiseksi 3kk aikana, jonka jälkeen vauhti hidastui, mutta muutosta parempaan tapahtuu silti edelleen. Hyvin hitaasti, mutta se riittää.
 
Hyvä Ipana! Minä oon tosi samaistunut sinuun! Silloin kun minulla oli taannoin kevyemmät ajat, niin googlailemalla kai olin löytänyt Pakkiksen vanhoja keskusteluja, joissa sulla oli painonnostotavoitteet (rekkalastillinen pizzaa vai mitä nämä hauskat heitot olivatkaan :D )

Hahhah! :D joo onhan sitä tullu tuskailtua tuon alipainon ja silloisen syömisen/liikunnan suhteen ja pelon kanssa aika paljon :) Nykyään onneksi elämä on huomattavasti helpompaa ja omakuva on muuttunut hurjasti nälkävuosista. Sitä tulee jotenkin tosi tyytyväiseksi kun ihmiset kehuu nykyistä ulkomuotoa ja lihaksia. Ei sitä oikeastaan kaipaa sinne kuivan kesän orava aikoihin. Sitäpaitsi, syöminen on niin paljon kivempaa kuin syömättömyys :D Hyvä kun mun aikaisemmat avautumiset on herätelly muitakin :)
 
Moi!
Lisäbonuksena tässä kauheudessa oli juuri se löysä kurtistunut nahka ympäri rintoja. Pikkuhiljaa suunnitelmallisen treenaamisen ja ruokailusta huolehtimisen avulla tilanne on tasoittunut ja rintojen seutu on sen verran muuttanut muotoaan positiiviseen suuntaan, että pieni tyytyväisyys työn tuloksiin alkaa tuntua. Kuppikoko nyt c.
Mitään perusvoiteita kummempia en ole harrastanut, mutt
a kärsivällisyyttä tämä vaatii, varsinkin kun rinnan ovat usein aiheena varsin arka...
Tsemppiä!!!!!
Olisin hirmu helpottunut, jos joku ehtisi tarkentamaan, että millastakohan suunnitelmallista treenaamista ja ruokavaliota noudattamalla tilanteen sais tehokkaimmin tasottumaan. Esimerkiks. Ja mitenköhän nopeasti sitten voisi hyvällä hoidolla saada nuo mieltäalentavat rypyt siliämään? Onko tyyliin odoteltava useita vuosia sitä ihon muutosta? Tietysti kaikki on todella yksilöllistä, mutta varmaan jotain osviittaa voisi saada kuitenkin ihan yksittäisiäkin kokemuksia jakamalla.
 
^ Jaa-a, itselläni rinnat ovat vaan tipahtaneet alemmas ja tyhjentyneiltä pusseiltahan ne näyttävät, kurtistuneen nahan ongelmaan en ole kiinnittänyt huomiota (enkä nyt viitsi tässä työpisteellä ruveta tiirailemaan :D ). Ei voi mitään. Oma strategiani on kokonaisvaltainen salitreeni ja puhdas sekä hiilihydraattitietoinen ruokavalio, jos sen tuloksena jää ylimääräistä nahkaa niin sitten jää, parempi se kuin läskinä pysyminen.
 
^ Jaa-a, itselläni rinnat ovat vaan tipahtaneet alemmas ja tyhjentyneiltä pusseiltahan ne näyttävät, kurtistuneen nahan ongelmaan en ole kiinnittänyt huomiota (enkä nyt viitsi tässä työpisteellä ruveta tiirailemaan :D ). Ei voi mitään. Oma strategiani on kokonaisvaltainen salitreeni ja puhdas sekä hiilihydraattitietoinen ruokavalio, jos sen tuloksena jää ylimääräistä nahkaa niin sitten jää, parempi se kuin läskinä pysyminen.

Uskoisin kyllä että ajan kanssa se ihokin siitä kiristyy ja jos vielä tehostaa tätä kunnon rintatreenillä vetämällä tosissaan esim Penkki kp/tanko, vinopenkki kp/tanko ja flyerssit kp/talja, niin jo on kumma jos ei tulosta tule. Vähän vielä dippia omalla painolla niin sekin ottaa mukavasti tissilihoihin :D
 
Itse olen aina kovasti pohtinut omaa kehoa ja siihen en ole ikinä ollut tyytyväinen. Rinnat ovat alkaneet kehittymään jo kolmannella luokalla ja naisellisia muotoja tosiaan silloin alkoi muutenkin tulemaan. Ikinä en ole ollut mikään laiha ja aina olen koulussa verrannut itseäni muihin tyttöihin, jotka ovat olleet paljon laihempia minua. Kapeista pohkeista olen haavelllut niin kaun kuin muistan, tosiaan tuli kunnon jytkyt kun alon pelaamaan nuorena lentopalloa. Niistä ei ole ikinä pienentyny, vaikka olen parhaimmillaan tiputtanut -24kg pois.

Aika paljon tulee noita laihdutusohjemia katsottu ja verrattua niissä oleviin naisiin. En voi vaan käsittää et viimeksi katsotussa ohjelmassakin oleva nainen oli saman pitunen, mutta painoi 12kg vähemmän kuin minä. Senteissä tämä neiti oli paljon isompi kuin minä. Jopa mun äidin kanssa menee pituus yksiin ja tuo paino et on mua rapiat 12kg laihempi, mutta senteissä on paljon isompi ja muhkuraisempi :) Kukaan ei edes uskois et painan niinkin paljon kuin paiinan tällä hetkellä tais itten ne on vaan kilttejä :( Pitäs vissiin vaan heivata tuo vaaka menemään ja keskittyä sentteihin ja vaatekokoon...mutta kun se ei ole vaan niin helppoa ohjelmoida tätä päätä.

Nyt sitä vain haaveilee ennen raskautta olevasta kehosta...söi hieman naista, kun painoa tuli raskauden aikana 35kg, vaikka olin VHH ruokavaliolla. Osaksi kyllä siitä, että päälle iski myös raskausmyrkytys ja kiloja tuli 3kg viikkovauhdilla rv30 jälkeen. Mutta ehkä tää tästä joskus taas helpottuu ja varsinkin nyt, kun salillakin tulee käytyä vähintään 3 kertaa viikossa.

Pieni avautuminen :)
 
Miulla on vielä vähän vaiheessa oman kehon muutosten ymmärtäminen ja niihin sopeutuminen. Kovalla tsempityksellä ja treenillä sain tiputettua vähän yli vuoden aikana 7,5kg. Siinä tahdissa vielä ei tullut yllätyksenä pieneneminen, koska muutos tuntu tapahtuvan vain vaa'an numeroissa..

Mutta sitten kun lähti poikaystävä, niin mukana meni parissa kuukaudessa 4kg ja se muutos oli niin nopea, ettei oma ymmärrys pysyny mukana. Kaikki vaatteet oli yhtäkkiä liian isoja. Uusia jos osti niin aina sovitti liian isoja kokoja. Ja jos vaatekaupan myyjä ehdotti jotain pientä kokoa niin teki mieli nauraa, että eihän tuo todellakaan miulle mahdu päälle! Pikkuhiljaa sitä vaan sit alko tottua kapeempaan olemukseen ja oppi hankkimaan oikeen kokoisia vaatteitakin :D Mutta edelleen kun näkee itestään otetun valokuvan, niin äimistelee, että oonko mie muka oikeesti noin hoikka?! Eli vielä on jonkin verran töitä omakuvan kanssa.. :rolleyes:
 
On jännää miten oman vartalon koko/paino vaikuttaa psyykkeeseen.. itse aloitin laihduttamisen joskus kun painoin noin 58kg (pituus 168cm). Samaan aikaan tuli kohdalle hyvin huono ajanjakso ja paino sen kuin laski 45kg asti.. tässä se pysyi puolisen vuotta kunnes päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kun paino nousi sen 10kg. Muutos tapahtui niin nopeasti, ettei mieli kerennyt mukaan ja koin eläväni eri vartalossa jonkin aikaa :D molempiin suuntiin: kun painoin 45 kg ajattelin olevani yhä normaalipainoinen ja kun olin normaalipainoinen ajattelin olevani alipainoinen... hämmentävää. Kävin ennenkin salilla, mutta nyt kun olen aloittanut treenaamisen viimeisen vuoden aikana tosissani ja käynyt ahkerasti sen 3-5 kertaa viikossa on paino siinä 60kg kohdalla. Olen oppinut että paras on olla ajattelematta nimenomaan sitä painoa liikaa.
 
Olen harrastanut kuntosalilla käyntiä aktiivisesti ja "tosissani" nyt noin 10 kuukauden ajan. Lihasta on tullut kivasti lisää, mutta järkytys oli suuri, kun tänään kokeilin noin vuosi sitten ostamaani juhlamekkoa. Ja eihän se tietenkään mahtunut kiinni! Väkisinkin hiipii mieleen, että olen vain lihonut vuoden aikana, eikä mitään lihasta ole tullut lisää..
 
Mulla vähän samaa ongelmaa, aloin vihdoin syömään ja treenaamaan kunnollisesti tämän vuoden aikana ja kun olin koko aikuisikäni painanut tasaisesti 60-65kg niin yhtäkkiä olinkin yli 70kg (pituus 178cm). Koon 38 housut ja hameet eivät enää mahtuneet ja jouduin uusimaan "alaosagarderobin" melkeinpä kokonaan alusvaatteita myöten ja ostamaan uudet kokoa 40. Järki sanoo, että suunta on oikea ja että edelleen näytän hoikalta ja varmaan paremmaltakin kuin ennen...mutta pään sisällä ei tunnu siltä! :P

Etenkin alakroppa on siis saanut muotoa (jalat on olleet vähän aina jäljessä) ja täytyy sanoa, että kyykkyä sekä sjmv:a on tullut tehtyä paljon. Yritän olla käymättä vaa'alla, katson vaan treenin tulosta peilistä, mutta mieli muuttuu hitaammin kuin haluaisi. :)
 
Hehee, tämähän on hauskaa! Viime viikolla laitoin juhlallisempaa lyhythihaista paitaa ylleni ja ans ollakkaa eteen tuli pulma. Puristi meinaan haukoista hihan reuna =) Ei se mitään, rock on! Paita oli ihan kiva...ei vaan voinut oikein nostella mitään. Toissapäivää laitoin ikiuskolliset verkkarini koipiin ja kas kummaa kyllä: reiden kohdalta meinaa käydä tila ahtaaksi. Kyllä noilla hetken vielä heiluu, mutta ei kai tässä joudu ihan vaateostoksille?
Muuten noista kehon muutoksista: siis täytyy myöntää, että on ihan helvetin mukava kattella millanen beibe tuolta laihan läskin seasta alkaa paljastua. Tissitkin on ihan eri malliset kun eivät roiku luun päällä =)
 
Mulla vähän samaa ongelmaa, aloin vihdoin syömään ja treenaamaan kunnollisesti tämän vuoden aikana ja kun olin koko aikuisikäni painanut tasaisesti 60-65kg niin yhtäkkiä olinkin yli 70kg (pituus 178cm). Koon 38 housut ja hameet eivät enää mahtuneet ja jouduin uusimaan "alaosagarderobin" melkeinpä kokonaan alusvaatteita myöten ja ostamaan uudet kokoa 40. Järki sanoo, että suunta on oikea ja että edelleen näytän hoikalta ja varmaan paremmaltakin kuin ennen...mutta pään sisällä ei tunnu siltä! :P

Etenkin alakroppa on siis saanut muotoa (jalat on olleet vähän aina jäljessä) ja täytyy sanoa, että kyykkyä sekä sjmv:a on tullut tehtyä paljon. Yritän olla käymättä vaa'alla, katson vaan treenin tulosta peilistä, mutta mieli muuttuu hitaammin kuin haluaisi. :)
Mä oon tuskastellut joulukuusta lähtien, kun maha on jotenkin "iso" ja housut kiristää ihan ihmeellisesti, mut laitoin ne jotenkin joulun piikkiin (vaikka en edes kauheasti mässäillyt ennen enkä jälkeen joulun).Kerään helposti painoa ja turvotusta, niin ajattelin että siistin pyhien jälkeen vähän ruokavaliota ja se on sillä kuitattu. No eipä kuittaantunut! Rasvakerros vyötäröllä kyllä ehkä vähenee pikkuhiljaa ja paino on laskusuhdanteinen päätellen poskista, mutta housut on edelleen lähes yhtä ahtaat. Jotenkin oudosti. Ja maha tuntuu hassulle. En oikein uskalla vielä ajatella, että johtuisi lihaksista (muutamia kuukausia treeniä pitkän tauon jälkeen vasta takana)...vai voisko olla?
En oo käynyt vaa'alla, onneksi en sellaista edes omista, mutta tuntuu kuin olisi tullut 5kg uimarengas ympärystöön. Oikein ihana olotila. Kesällä pienennytin kaverilla housuja, kun kävivät väljiksi muutamien kilojen laihtumisen takia. Ei toivoakaan että ne tuntuis mukaville jaloissa enää. Ei sillä, joihinkin paitoihinkin on ilmestynyt salaa kinnaavat olkatoppaukset.
 
Musta oli hassua palata flunssan jälkeen salille, kun huomasin et treenihousut kiristävät :D OMG! Painoa ei ollut tullut kuin kilo lisää, vaikka söinkin rehellisesti sanottuna kuin pikku possu. Olen siitä hassu ihminen, että kun treenaan, syön järkevästi, mutta jos on taukoa niin mätän herkkuja. :D Mutta eniten hämmensi se, et katsoessani peilistä näin et oon ihan ok kokoinen, en läski mut ehkä normaalin ja tukevan rajoilla ja selvästi senttejä oli tullut vyötäröön muutama. Tärkeintä kuitenkin et oikeastaan tajusin et ennen treenitaukoa olin jo ihan tavoitteissani ja olen sitten ihan tyytyväinen jos saan sen kunnon takaisin, eikä se nyt paljoa työtä vaadi. Kuitenkin ennen flunssaa märehdin aina välillä olevani läski mut nyt näin et ei se pieni repsaus ylöspäinkään maailmoja kaada. Onhan mulla varmaan kiloja enemmän kuin mimmeillä keskimäärin, mut en osaa kuvitella itseäni seuraavalle kymmenluvulle alaspäin :rolleyes: Ja onneks toiset treenihousut antoivat vielä ihan hyvin periksi.

Noin yleisesti olen ihan evvk jos joku kauhistelee nykynaisten vyötärön kadonneen. Niin kauan kun se ei täytä omenalihavuuden kriteerejä, ei kiinnosta.
 
Höpöttelin edellisellä sivulla laihtumisen merkityksestä kehonkuvaan ja sopeutuminen on menossa edelleen. Pari viikkoa sitten vedin jalkaani housut, joihin en ollut mahtunut ikinä. Viimeisen kuukauden olen treenannut enemmän hypertrofiaan priorisoiden ja se näkyy peilistä ( hullua, mutta näkyy oikeasti jo ihan silmämääräisesti olkapäistä ja tisseistä! ). Viikonloppuna olin vanhojen ystävien kanssa ja jotenkin sitä assosioi tiettyjen ihmisten kanssa ollessaan itsensä siihen vanhaan olemukseensa. Siinä sitten näin ohimennen sivukuvani peilistä kaverin vieressä ja oikein säpsähdin, että vittu, olenko mä noin pieni ja onko kaveri aina ollut noin iso.

Siisteintä on ehdottomasti se hc-punttimimmi-identiteetin vahvistuminen. Vaikka olen edelleen keskimääräistä isompi (164 cm / 71 kg ) niin se tuntuu sivuseikalta. Kyllä ne siitä näillä elämäntavoilla ja treenilla sulavat ja rokkenroll!
 
Yhyy, mitä teen väärin kun mulla vaan on rasvaa kainaloissa tosi näkyvästi, ennen ei ollut (ennen rasvaa kertyi navan ympärille). Sinkin puute? Otan sinkkitabun aina kalsiumin kanssa, pitäis varmaan ottaa ilman, että imeytyisi... Jokin hormonitoiminnassa on pielessä, kun aromatisaatiota tapahtuu...
 
Koin taas eilen aivojen nyrjäyttelyä vaatekaupassa. Mulla rinnanympärys on aina ollut se isoin kohta kropassa ja vaatekoko on pitänyt valita aina sen mukaan. Nyt siitä on kuitenkin lähtenyt senttejä tuplasti verrattuna muuhun kroppaan. Ei meinannut järkeen mahtua, että S-koon paidat on nyt niitä sopivia, kannoin sitkeästi M-kokoja koppiin, mutta isojahan ne oli. Joissain paidoissa jopa 38 roikku päällä.. oli hyvin hämmentävää, että yläosassa 36 voi edes mahtua, saati sitten istua mun päälle.

Oon näköjään myös onnistunu harrastamaan loistavasti itteni huijaamista viime vuodet, eihän täällä läskin alla ole lihasta ollenkaan niin paljon kun olin kuvitellu.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom