3 kpl Supermass Nutrition INTRAZONE -43%

Kehon muutokset ja niihin sopeutuminen

Osa näistä kertomuksista kuulostaa niin tutuilta!

Niin se vaan vissiin on, että vaikeimmat muutokset tapahtuu tosi hitaasti pään sisällä, jos ylipäätään koskaan. Toi oli hyvin sanottu, että on henkisesti vielä jonkin painonen, vaikka kroppa ja vaakalukema olis muuttunu. Mäkin oon nuoresta iästä huolimatta ollu monenkokonen, enkä pysty luottamaan peiliin, ku se kuva on aina enemmän tai vähemmän vääristyny...välillä tuntuu, että voi kunpa pystyis näkemään ittensä ulkopuolisen silmin, ni olis paljon helpompaa.

Mutta asiaan: Ymmärrän alottajaa tosi hyvin. Mullaki lojuu vaatekaapissa kaikenkokosia vaatteita...En oo pystyny hyväksymään nykystä ulkomuotoani, vaikka oon tosi monesti yrittäny. Lisäks harmittaa tosi paljon, että se monen vuoden työllä aikaansaatu treenattu kroppa hävis ku taivaan tuuliin sairauden myötä. Ja sen ulkomuodon takasin saaminen on vaikeeta. Joo... aina ei mee nallekarkit tasan.
 
Supermass Nutrition JOINT SUPPORT -40%
Vaaka on ystäväni, ei vihollinen. Tätä opiskellessa. Kun sairaaloisen liikalihavuudesta päästään normitilaan on siinä opettelemista. Kun tutut ei tunnista, eikä itsekään itseään tunnista peilikuvasta. Ylpeä olen itsestäni. Paluuta entiseen en tee enää ikinä. Kyllä pelkoa edelleen on ja vaa´alla käyn liiankin useinkin, mutta pidän tolkun päässäni. Vaikeinta on nyt muistaa/sisäistää että nyt SAA ja PITÄÄ syödä:)
 
Minen oikein diggaa kun alkaa verisuonet näkyä tumpuissa ja vähä muuallakin...! Vaikka tiedän että jos meinaan olla tässä, tai jopa paremmassa kunnossa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Niin vain menee. Silti ne ei oikein mun mielestä näytä kivoilta.
 
Herhi: ootko sit ollu ylipainoinen? ja laiha? mitä oot tehny et oot ton muutoksen saanu aikaseksi?
(en mä nyt tarkoita et ite haluisin ihan siihen kuntoon, mut sinne päin)
 
En mä oo ylipainoinen ollut, mutta paksumpi. Mä oon karpannut ja treenannut. Lähinnä käynyt alkuun crossaritunneilla, kahvakuulassa, pumpissa yms. Ja jonkin verran nyt sitten salillakin jos en ole tunneille kerennyt.
Laiha mä en varmaan kai oikein ollut koskaan, tai no ehkä olen tavallaan nyt, mutta en mä laihalta näytä kun on kuitenkin lihasta jonkun verran (ja on sitä sen verran luonnostaankin, että paksummassakaan kunnossa en näytä varsinaisesti paksulta).
 
Salilla vilkasin, niin päiväpaino mulla taas paino näköjään heittää sielä 70kg korvilla, vaikka oon kyllä 178cm pitkä. Kuitenkin 70kg tuntuu todella suurelta ja ensimmäinen ajatus oli pitäiskö laihduttaa kun ton lukeman näin. Vaikkakin tiedän, että mä oon siitä huolimatta ihan hoikka. Just ton takia mä en hanki ikinä enään vaakaa, koska pakkomielteinen ajattelutapa painosta meinaa heti hiipiä tollai salakavalasti.
 
vakaa on kyllä aika ikävä kaveri välillä, ainakin silloin kun oikeesti ei sitä ylimääräistä oo.
mulla kuitenkin on aika paljon ylimääräistä, joten välillä se vaaka on ihan kiva kun siitä näkee että se paino kuitenkin laskee. -- en tiedä sitten kun tästä vielä se 4-5 kiloa lähtee että mihin sen vaa'an sitten heitän. ku sit pitäs vaan alkaa syödä maltillisesti enemmän ja samalla tehä punttia eikä tuijottaa vaakaa; no, sit olen mittanauhan kaveri... just...
 
Mä oon nykyisin todella tiukka itselleni siitä, mitä itsestäni annan itseni ajatella. Harrastan juuri näitä peilikuvaharjotteita jossa ihailen kroppaani, kokeilen lajeja joissa kroppa tuntuu hyvältä (voi sitä ihanuutta kun kävin vapaapäivien jooga-sauna komboissa) ja ajattelen, että mun kiltti kroppa on kestänyt kaikenlaista rytyytystä ja ansaitsee hyvää. Koska uskoi mihin tahansa, niin oma vartalo on myös oma maanpäällinen elämä. Aikanaan myös treenitauko ja täydellinen rentoutus syömisen suhteen auttoi. Nyt oon löytänyt treenistäkin ihan uuden ilon, kun mua ei aja enää takaa itseinho ja halu parempaan, nyt lisäbonuksena tulee ilo kroppaa ihaillessa. En tosin koskaan ole laihtunut suuria määriä tai harrasta punttia kisamielessä, joten en oo joutunut sopeutumaan valtavan suuriin muutoksiin, mutta pään sisäistä työtä oon tehnyt paljon! Mulla menee motivaatiot treeniin, jos se on vaan sitä unelmakropan metsästämistä, mun mieli ryhtyy kapinaan ja on sitä mieltä et unelmakroppa on, mennään kotiin syömään :hyvä:
 
Mä oon ollut aina todella hoikka (yläasteella ja lukiossa 174/56 vuosikausia) ja tämä "rotevoituminen" on kyllä vaatinut hiemat totuttelua. Viitisen vuotta sitten aloin käydä jumpissa 3krt/vko + pyöräilin päivittäin ja paino nousi noin 64 kg:aan ja olin hyvin onnellinen "pyöreämmästä" kropastani, vaikka hoikka olin edelleen. Sittemmin saleilu on nostanut painon yli 70 kiloon ja nyt on hieman totuttelua lähinnä vatsan seudulle kertyvään rasvaan, mutta ajattelen sen olevan väliaikaista ja osittain välttämätöntä tavoitteen kannalta :) Harva uskoo painoni kuullessaan sen olevan oikea (en omista vaakaa, käyn vaa'alla esim. ystävien luona kyläillessä silloin tällöin).

Juurikin viime viikolla huomioni salilla kiinnitti tyttö, joka näytti yhtä hoikalta kuin minä lähes 20kg sitten. Olin suorastaan iso hänen rinnallaan peilissä :D Mutta ei tullut halua olla hänen näköinen enää, olen sitä aikani jo elänyt ja koska olen aika romuluinen, ei se näyttäisi hyvältä.
 
M-Nutrition Enzyme Complex & Probiotic Lactospore, 100 kaps. -30%
Tästä on varmasti jo puhuttu jossain päin tätä foorumia, mutta kiinnostaisi keskustella lisää.

Mulla oli E/F-kupin rinnat kun aloitin treenaamisen. Nyt D ja kohta varmaan C. Tissien pieneneminen on tervetullutta kyllä, mutta kovasta rintalihasten treenaamisesta huolimatta iho on päässy löystymään tosi rumasti tosta tissien yläosasta. Silleen, että ryppyseltä mummon iholta näyttää kun ottaa tissin käteen. Onko teillä mitään hyviä vinkkejä tai lohdutusta tällaseen tilanteeseen?

Ostin Frantsilan rintavoidetta, se on aiemmin auttanu haalistamaan raskausarpia tisseistä mut en tiiä voiko viedä tollasta tyhjentyneen tissin ihovaivaa. Oon 26-vuotias. Kuulema naisten keho uusiutuu 28-vuotiaaksi saakka. Eli vieläköhän toi iho palautuu ja korjautuu jos pidän tiukkoja urheilurintsikoita päivittäin? Kauankohan siinä menee? Voinko jollain muullakin keinolla edesauttaa/nopeuttaa palautumista?

On tääl varmaan muitakin yli 10 kiloa rasvakerrosta menettäneitä naisia, jotka on joutuneet saman kohtalon uhreiks. Ei varmaan oo silti vielä kellään ymmärrystä siitä, millasin keinoin vois vaikuttaa siihen, että rasva lähtis eka vatsasta eikä tisseistä. Tai että se lähtis MYÖS vatsasta. Hitto, tuntuu että kaikki poltettu rasva on pois juurikin tisseistä. Itsepähän menin manaamaan sitä, kun kovasti haaveilin pienemmistä rinnoista...
 
^Ei valitettavasti ole keinoa valita mistä rasva lähtee. Ei ole mitään tapaa treenata tiettyä kohtaa rasvattomammaksi. Se lähtee yksilöllisesti kutakuinkin silti "tasaiseen" kaikkialta kun lähtee. Tai no ei tietty tasaisesti, mutta kuitenkin sieltä mistä se ite tykkää lähteä.
 
Moi!
Tämä aihe on vielä käsittelemättä täällä, joten kommentoin. Itselläni oli lähtötaso juuri tuota e/f-luokkaa ja kyllä se rasva taisi ensimmäisenä palaa juuri rinnuksista. Olin itsekin toivonut ikäni pienempiä, mutta kieltämättä varsin ruma näky oli jossakin vaiheessa, kun varsinkin rintojen yläosissa oli selvät kuopat ja alaosa lähinnä roikkui nahkan varassa! Lisäbonuksena tässä kauheudessa oli juuri se löysä kurtistunut nahka ympäri rintoja. Pikkuhiljaa suunnitelmallisen treenaamisen ja ruokailusta huolehtimisen avulla tilanne on tasoittunut ja rintojen seutu on sen verran muuttanut muotoaan positiiviseen suuntaan, että pieni tyytyväisyys työn tuloksiin alkaa tuntua. Kuppikoko nyt c.
Mitään perusvoiteita kummempia en ole harrastanut, mutta kärsivällisyyttä tämä vaatii, varsinkin kun rinnan ovat usein aiheena varsin arka...
Tsemppiä!!!!!
 
Juuri tämä rasvan epätasainen lähteminen häiritsee täälläkin. Parin oluen täyteisen opiskelijavuoden jälkeen tuli havaduttua tähän ulkomuotoon. Vuodessa lisäkiloja oli tullut 12 ja samoin pötkö vartalo.
Nyt olen fiksulla ruokavaliolla ja säännöllisellä salirääkillä saanut tuloksia aikaan, jotka näyttävät myös hyviltä, TIETYISTÄ PAIKOISTA!
Vaikka treenaan kroppaani tasaisesti, on minun vatsani jäänyt jälkeen kehon muutoksesta.
reidet,yläkroppa ja eritoten pylly :hyvä: näyttää jo mielyttävämmältä, mutta masu ei jatka mukana ja muistuttaa samalta kuin vanhoina huonoina aikoina.
Ei jaksa olla ylpeä saavutuksistaan kun tämä yksi kaveri vain röllöttää tuossa sylissä.
 
^Naisilla yleensä on maha vaikka treenaavatkin. Ei iso, mutta pieni pömppä (alavatsassa). Katsohan salilla ymppärillesi, ehkä sinulle tulee parempi mieli sitten. :)
Ja toinen hyvä juttu on kyllä valokuva ennen ja nyt. Ite ei kaikkia muutoksia niin huomaakaan, mutta kun on "ennen"-kuva johon verrata, voi yllättyä iloisesti.
 
Tuo valokuvaus on kyllä joka suhteessa valaisevaa:). Synkkinä päivinä tosiaan piristää kun niitä ennen kuvia vertaa nykytilanteeseen... Suosittelen!
Itse käyn sellaisella salilla, jossa ei muita naisia juuri näy, joten vertailukohtia tai sielunkumppania tässä suhteessa ei ole. Tilannekartoitusta omasta kunnosta täytyy siis tehdä hieman luovuutta käyttäen..
 
Onko tää nyt varma että miehet ei lue tätä osiota?? Tää mun kysymys liippaa läheltä tätä ketjua, ei ollut oikein sopivampaa; joten ajattelin kysyä onko kellään kokemusta jos laihtuu suhteellisen rajusti, n 10% kropan painosta muutamassa viikossa (sairauden takia) ja yrittää sitten aika kovalla hankkia menetetyt lihakset & aerobisen kunnon takaisin, niin voiko se aiheuttaa hormonaalisia juttuja? Esim että kierto menee sen takia sekaisin? Mitä sille voi tehdä vai kannattaako vain odottaa?
 
Nyt alkaa jo helpottaa, paino on noussut elokuun 45 kg nykyiseen päälle 50 kg. Ja siinä maissa on paino nyt pysytellytkin, vaikka syöminen on vaihdellut. Oisin tyytyväinen jos paino tosiaan asettuiski vähän johonki lukemaan, aluksi kroppa piti tiukasti kiinni tuosta 45 kg "set pointista" ja pyrki koko ajan palaamaan siihen. Hormonitoimintaki alkaa vissiin jo heräillä kunnolla, ku rasva on jakautunut jo ihanan naisellisesti! Mulla on rinnatki pitkästä aikaa! Ja pieni alavatsapömppis. :D Mutta kainaloissa on yhä "tursakkeet", vaikka näyttävät jo paremmilta ku on lihasta alla. Tuo kainalojuttu Biosignaturen mukaan johtuu tosiaan aromatisaatiosta, eli mieshormonia muutetaan naishormoniksi. Menkkoja ei oo vielä kuulunu, liekkö saa odotella vielä puoli vuotta tai tulevatkohankaan luonnostaan takas...
 
vaahtokarkki sanoi:
Onko tää nyt varma että miehet ei lue tätä osiota?? Tää mun kysymys liippaa läheltä tätä ketjua, ei ollut oikein sopivampaa; joten ajattelin kysyä onko kellään kokemusta jos laihtuu suhteellisen rajusti, n 10% kropan painosta muutamassa viikossa (sairauden takia) ja yrittää sitten aika kovalla hankkia menetetyt lihakset & aerobisen kunnon takaisin, niin voiko se aiheuttaa hormonaalisia juttuja? Esim että kierto menee sen takia sekaisin? Mitä sille voi tehdä vai kannattaako vain odottaa?
Click to expand...
Eiköhän tätä miehet lue, jos vain kiinnostaa. Vastaaminenhan tänne vain on kielletty, ja moni vastaa siitä huolimatta epähuomiossa, kun klikkaa vain ketjua uudet viestit -sivulta ja vastaa ajattelematta, mihin alafoorumille vastaus menee.

Vastauksena kysymykseesi, fyysinen tai psyykkinen stressi voi laittaa hormonitoiminnan sekaisin, mutta yleensä tilanne korjaantuu kyllä jonkin ajajn kuluttua, jos laihtuminen tms. on ollut lyhytaikaista eikä verrattavissa anoreksiaan tai muuhun pitkäaikaiseen sairauteen.
 
Mä olen huomannut, kuinka helposti sokeutuu kehonsa muutoksille ja nykytilalle, vaikka ei puhuttaisi mistään kisakunnosta ja superkropasta, vaan tavallisesta ylipainon poislaihduttamisesta. Multa on lähtenyt noion 400g viikkotahdilla reilut 11 kg ja hitaasta pudotustahdista huolimatta huomaan, ettei uutta ulkomuotoaan omaksu ilman että sitä työstää tietoisesti. Sitä huomaa mittanauhan ja peilin lukemat ja jollain tasolla rekisteröi myös muutoksen peilissä, mutta muutoksen todellinen tajuaminen vie aikaa.

Toinen aspekti on myös se, että oma identiteetti on muuttunut atleettisemmaksi ja vaatii sopeutumista olla aktiivisesti urheileva henkilö muutaman vuoden kaljoittelun jälkeen. Eniten päätä pakottaa kuitenkin muutos laihduttamisessa ja elämäntapamuutoksessa onnistuneeksi ihmiseksi, kun henkilöhistoriassa on n+1 epäonnistunutta yritystä ja pitkä ahmimishäiriöhistoria.

Saa nähdä, mikä on tilanne kun tästä ottaa vielä toiset 10 kg pois. Nyt tosin minulla on jo valmiiksi olemassa se kovaa treenaavan identiteetti, joten tulevassa muutoksessa on yksi sopeutumistarve vähemmän. Lisäksi tällä hetkellä kehoni yleisilme on jo melko urheilullinen, joten ulkomittojen tulevan pienentymisen ei luulisi aiheuttavan niin suurta shokkia kuin jo tapahtunut mittasuhteiden muuttuminen pläskiomenasta sopusuhtaiseksi, joka tapahtui ensimmäisten 7 kg aikana.

Rock on. :rock:
 
M-Nutrition OsmoPure 1 kg -35%

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom