Kehittävä lajiharjoittelu

[AndyS]

Aidan on usein saarnannut pariharjoittelun autuaaksitekevästä voimasta ja tässä olen erittäin samaa mieltä: pariharjoittelu on harjoitusmuotojen kuningas. Sillä saadaan kaikkein suurin kehitys aikaiseksi treenituntia kohden. Pariharjoittelussa on kuitenkin yksi huono puoli, nimittäin se että puolet ajasta menee harjoitusparina olemiseen. Toki tässäkin usein kehittyy jokin - torjunnat ellei muu - mutta ei yleensä se asia mitä treeneissä on varsinaisesti tarkoitus harjoitella.

Ratkaisuna ongelmaan on käytetty epäsymmetristä pariharjoittelua, eli vain toinen treenaa ja toinen on "maalimiehenä". Tällöin saadaan koko treeniaika käytettyä hyväksi yhden ottelijan kehittämiseen ja toistoja harjoiteltavasta asiasta kaksinkertainen määrä normaaliin verrattuna. Lisäksi tässä on se etu että on helpompaa käyttää erilaisia suojavarusteita, kun niitä ei tarvitse koko ajan vaihtaa treenaajalta toiselle. Tässä kuva "täysvarustuksesta".

Tuohon voi ottaa lyöntien ja vartalopotkujen lisäksi myös alapotkut, etupotkut ja polvet niin että suorittaja pääsee vetämään vapaasti osumia. Lyönnit pitää tietysti ottaa pakettiin tai blokata muuten. Tai voi tietysti käyttää hanskoja pistareina tilanteen mukaan. Varustusta käytetään tarpeen mukaan ja erityisesti kypärä ja oikean jalan reisipadi jäävät usein pois. Reisipadit haittaavat maalimiehen potkuja mutta eivvät suorastaan estä niitä. Tämän systeemin hyvä puoli on lisäksi se että se sallii suorittajalle vapauden tehdä tekniikoita oman fiiliksen mukaan. Eli jos jostain syystä ajaudutaan suorituksen jälkeen vaikka tilanteeseen jossa on namupaikka alapotkulle, niin sen voi tehdä siihen huoletta improvisaationa.

Yksi vaihtoehto on myös erilaiset tehtäväsparrit. Eli maalimies voi vaikka tulla kovalla painostuksella ja hakea kovia lyöntejä joihin suorittaja pyrkii kuittaamaan polvipotkuilla vastaan. Ilman rintapanssaria tällaista treeniä ei viitsi kovin kauaa tehdä... Näihin jos saadaan vielä ottelijan henkilökohtainen valmentaja viereen ohjeistamaan niin tehokkaampaa treeniä on jo aika vaikea saada aikaan.

Harjoitusmuoto on siis varsin hyvä mutta siinä on rajoitteensa, joiden takia se ei ole kovin yleistä. Yksi on tietysti se että tarvitaan vapaaehtoinen ihmissäkki, joka vielä osaakin jotain että voi tarjota haastetta. Sama ongelma tulee tietysti pistarien ja padien pitämisessä. Osaavia välineiden pitäjiä, joilla ei ole itsellä tarve treenata samalla, ei ihan puussa kasva. Toinen ongelma on se että koska tällaista treeniä on järkevää tehdä vain paremman luokan ottelijoille, nämä lyövät ja potkivat aika kovaa, mikä tekee tästä tosi raskasta ja kuluttavaa. Eli maalimiehen fyysiset vaatimukset ovat paljon kovemmat kuin välineiden pitäjän. Lisäksi olisi hyvä olla edes suurin piirtein samaa kokoluokkaa suorittajan kanssa. Ison miehen on ihan turha tehdä pariharjoittelua jonkun 50kg naisen kanssa. Vahinkoa ei tapahdu mutta tilanne ei ole naisottelijan kannalta mitenkään realistinen ja hyöty jää vähäiseksi. Toisin päin tämä ei tietenkään onnistu ollenkaan.

 

[aidan]

Pariharjoittelussa on kuitenkin yksi huono puoli, nimittäin se että puolet ajasta menee harjoitusparina olemiseen. Toki tässäkin usein kehittyy jokin - torjunnat ellei muu - mutta ei yleensä se asia mitä treeneissä on varsinaisesti tarkoitus harjoitella.

Tuo "huono" puoli on just niitä pariharjoittelun parhaita puolia. Eri iskuilta puolustautumisen oppiminen on ainakin omasta mielestäni tärkeämpää kuin niiden oppiminen. Vaatii tuhottoman paljon toistoja, että oppii torjumaan/väistämään hyvin ja taloudellisesti. Lisäksi "ottelusilmä" niiden ajoituksen suhteen häviää ihan samalla tavalla kuin iskemisessäkin, jos niitä ei harjoittele. Maalimiehet voivat toki joskus olla pelkästään säkkeinä ja opetella "vain" torjumaan, mutta harjoitusta kannattaa nopealla tahdilla säätää sellaiseksi, että maalimies on aktiivinen ja tekee joko aloitteita, kuittailee tai molempia vähän tehtäväsparrin omaisesti. Silloin pariharjoittelun molemmat osapuolet harjoittelevat yhtä paljon ja kehittyvät myös hyvää vauhtia. Säkkiä voi sitten lyödä erikseen, se ei valita heikosta harjoitusvasteestaan.

Kovien iskujen hakemista en painottaisi missään tekniikkaharjoittelussa, enkä tehtävä- tai vapaassakaan sparrissa. Osuma on osuma, ja vastaanottajalle aina yhtä huono juttu, oli se sitten kevyt tai kova – sellaista ajatusmallia ainakin yritän pitää yllä. Jos otan kevyen nappiosuman leualle tekniikkatreenissä, niin pidän sitä pahana epäonnistumisena, joka olisi tosipaikassa voinut hyvin johtaa tyrmäykseen ja/tai loukkaantumiseen. Harjoittelun jatkuvuuden ja kehittymisen kannalta tuollainen ajattelumalli ja kevyempi, enemmän nopeuteen painottava kontakti on paljon parempi kuin se, että vastus olisi tekniikkatreenissä oikeasti lyönyt täysillä kasetista läpi ja joutuisin pitämään leukaani rautalangalla kasassa seuraavat kuukaudet. Toki silloin olisi voinut lohduttautua sillä ajatuksella, että vedettii täysii ja oltiin kovia jätkiä.

Mikään ei ole typerämpää kuin harjoituksissa itsensä tai kaverinsa telominen. Se ei kehitä yhtään mitenkään.

 

[AndyS]

Siis voihan sitä puolustustakin harjoitella niin että toinen on maalimiehenä ja tekee hyökkäyksiä joilta harjoittelija puolustautuu. Tällöin voidaan sitten keskittyä paremmin nimenomaan siihen puolustuksen treenaamiseen koko treenin ajan eikä keskittymistä tarvitse jakaa hyökkäyksiin harjoitusparia kohtaan. En oikein ymmärrä miten ylipäätään voisi olla niin että yhden tietyn henkilön tarpeiden mukaan räätälöity treeni voisi olla tälle jotenkin huonompi kuin se jos treeni on kompromissi kahden treenaajan välillä.

Tuo on minusta kyllä aika kummallinen näkemys että pariharjoittelussa ei tulisi tehdä myös kovia tekniikoita. Miten esimerkiksi juuri puolustusta ja kuittaamista koviin hyökkäyksiin treenataan jos kukaan ei koskaan lyö ja potki ottelijaa kovaa? Ja entä jatkotilanteet? Erityisesti vartalopotkuthan horjuttavat vastustajaa ehkä oikein keksi miten siihen tulevia jatkoja voisi treenata realistisesti muuten kuin potkaisemalla kovaa.

Toki pitää käyttää järkeä ja suojia niin ettei avopaikasta vedetä kaveria untenmaille. Etenkin päähän tulevat potkut aiheuttaa sen helposti vaikkei tulisi kovaakaan.

 

[AndyS]

Kysymys toisesta ketjusta, joka sopi paremmin tänne.

AndyS kerros jotain tehokkaita ja hyviä tehtävä sparreja yms? Kickboxingiin meinaan. Sparrailen lauantaisin tutun kanssa joka on vasta muutaman kuukauden käynyt kb, joten mahdollisen yksinkertaisia millä saisin hyvin "opetettua" tätä toista ja ehkä itsekin jotain hyötyisin?

Ensinnäkin olen sitä mieltä että jos tarkoitus on molemminpuolinen hyöty niin pariharjoittelu on paljon hyödyllisempää kuin se että sparraisitte koko treenin. Eli mieluummin tunti tekniikkaa ja 3 erää sparria päälle tms.

Pariharjoittelussa riittävän yksinkertaisia perusjuttuja, että kaverikin kokee onnistumisia. Ihan siis sellaista että toinen hyökkää etusuora-alapotku, mikä blokataan ja tehdään joku lyhyt kombinaatio vastaan. Sitten yksi varsin hyvä ja motivoiva harjoitus on sen tyyppinen että toinen hyökkää esim. vapaavalintaisella potkulla vartaloon, tämä blokataan ja kuitataan vapaavalintaisella lyönnillä päähän. Tekniikat ovat siis vain esimerkkejä. Kannattaa pysyä realistisissa vaihtoehdoissa mitä voisi kuvitella oikeasti saavansa suoritettua matsissa.

Jos nyt välttämättä halutaan sparrata isolla kokemuserolla niin en ollenkaan tykkää siitä yleisestä tavasta että parempi antaa tasoitusta esim. niin että käyttää pelkkää etukättä tms. Tämä johtaa minusta siihen että huonompi, joka ei osaa suhteuttaa tilannetta otteluun, alkaa tehdä paniikkiväistöjä joilla välttää kyllä sen käytössä olevan tekniikan mutta altistaa itsensä pahasti muille hyökkäyksille. Mielestäni parempi on käyttää koko arsenaalia, mutta pitää homma rauhallisena ja ottaa itselle jotain tehtäviä mitä pyrkii tekemään. Siis vaikkapa että pääsisi kaikkien hyökkäysten jälkeen poistumaan tilanteesta vastustajan sivulle tai hakemaan erityisesti osumia jollain tekniikalla joka on oma heikkous tai muuta vastaavaa. Omien heikkouksien harjoittelu on yleisesti hyvä keskittää huonompien parien kanssa treenaamiseen, koska silloin niissä saa helpoimmin onnistuneita suorituksia, jotka kehittävät.

Välineharjoittelu on minusta kaikkein huonoin vaihtoehto kokeneemman kannalta, jos pari on selvästi paljon heikompi. Välineiden lyöminen on aivan kamalaa, jos toinen ei osaa pitää niitä, kun pariharjoittelussa saa yleensä vauhtia pudottamalla helpommin järkevää treeniä vaikka toinen olisi miten huono.

 

[manux]

Firas Zahabin mietteitä


View: https://www.youtube.com/watch?v=r6Nje7inQAg


Mun osaaminen on niin vähäistä etten uskallakommentoida muuta kuin, että toi video oli omalla tavallansa kiinnostava.

 

[AndyS]

Joo, pääosinhan tuo video kyllä käsitteli oheisharjoittelua eikä lajiharjoittelua mutta ihan järkevä näkemys kavereilla.

Tuolla FightTipsin Shawnilla on aika paljon juttuja lajiharjoittelusta, joista osa on minusta hyviä ja osa välttämättä ei.

 

[ruiskukkatienlohikäärme]

Tuolla FightTipsin Shawnilla on aika paljon juttuja lajiharjoittelusta, joista osa on minusta hyviä ja osa välttämättä ei.

Joo tämä FightTips kanava on kyllä ihmeellisellä tavalla kasvanut ihan järkevää sisältöä omavaaksi ja hyvin tehdyksi kanavaksi. Muutama vuosi takaperin muistan kun kanava oli lähinnä parin salimarkun katutappelu vinkkejä niin hetken jo ihmettelin että mitäs vittua Andy on vetänyt kunnes kävin uudelleen katsomassa

 

[AndyS]

Heh. En ole hoksannutkaan että kanava on noin vanha. Katsoin noita 8 vuotta vanhoja filmejä ja olihan ne melkoista. :D

Pitää huomata että Shawn on aika nuori ja on tietysti noita ensimmäisiä videoita tehdessään ollut ihan teini-ikäinen ja ne pitää suhteuttaa siihen.

En pidä miestä minään suvereenina mestarina ja noita itsepuolustusjuttuja en jaksa katsoa ollenkaan, mutta kyllä sieltä löytyy tosiaan välillä ihan hyviä vinkkejä mitä ei ole tullut ajatelleeksi. Välillä sitten ei. Kokeilin vasta Shawnin esittämää tapaa jolla pitäisi saada potkuihin lisää tehoa mutta ainakin tyynyn pitäjä oli sitä mieltä että kenkään kovempaa normaalilla tekniikallani. Lisäksi tuli negatiivista vaikutusta potkun palautukseen ja suojaukseen.

 

[kaseiini]

Tuo "huono" puoli on just niitä pariharjoittelun parhaita puolia. Eri iskuilta puolustautumisen oppiminen on ainakin omasta mielestäni tärkeämpää kuin niiden oppiminen. Vaatii tuhottoman paljon toistoja, että oppii torjumaan/väistämään hyvin ja taloudellisesti. Lisäksi "ottelusilmä" niiden ajoituksen suhteen häviää ihan samalla tavalla kuin iskemisessäkin, jos niitä ei harjoittele. Maalimiehet voivat toki joskus olla pelkästään säkkeinä ja opetella "vain" torjumaan, mutta harjoitusta kannattaa nopealla tahdilla säätää sellaiseksi, että maalimies on aktiivinen ja tekee joko aloitteita, kuittailee tai molempia vähän tehtäväsparrin omaisesti. Silloin pariharjoittelun molemmat osapuolet harjoittelevat yhtä paljon ja kehittyvät myös hyvää vauhtia. Säkkiä voi sitten lyödä erikseen, se ei valita heikosta harjoitusvasteestaan.

Kovien iskujen hakemista en painottaisi missään tekniikkaharjoittelussa, enkä tehtävä- tai vapaassakaan sparrissa. Osuma on osuma, ja vastaanottajalle aina yhtä huono juttu, oli se sitten kevyt tai kova – sellaista ajatusmallia ainakin yritän pitää yllä. Jos otan kevyen nappiosuman leualle tekniikkatreenissä, niin pidän sitä pahana epäonnistumisena, joka olisi tosipaikassa voinut hyvin johtaa tyrmäykseen ja/tai loukkaantumiseen. Harjoittelun jatkuvuuden ja kehittymisen kannalta tuollainen ajattelumalli ja kevyempi, enemmän nopeuteen painottava kontakti on paljon parempi kuin se, että vastus olisi tekniikkatreenissä oikeasti lyönyt täysillä kasetista läpi ja joutuisin pitämään leukaani rautalangalla kasassa seuraavat kuukaudet. Toki silloin olisi voinut lohduttautua sillä ajatuksella, että vedettii täysii ja oltiin kovia jätkiä.

Mikään ei ole typerämpää kuin harjoituksissa itsensä tai kaverinsa telominen. Se ei kehitä yhtään mitenkään.

Oletan että nappiosumalla tarkoitat ihan oikeaa iskua jota ei vaan vedetty pohjaan saakka, etkä mitä tahansa esim pelkällä kädellä tehtyä lyöntiä.
Muuten tässä ideassa ei ole mitään järkeä. Liian kevyesti sparraamisessa on monesti se ongelma että toinen alkaa tehdä ihmeellisiä tekniikoita ilman vartalon käyttöä, kunhan saa vain sen kevyen osuman perille, pahimmillaan juuri kesken toisen tekemän kunnon tekniikan. Tästä saa varsinkin vähän huonommat ottelijat ihan täysin väärän käsityksen siitä mikä toimii oikeasti missäkin tilanteessa. Jos toinen vaihtaa nopeutta tai kontaktin kovuutta yhtäkkiä niin tällainen sparraaminen on melko mahdotonta. Mistään taekwondo/kick boxingin semi-contact sparraamisesta ei ole mitään siirtovaikutusta kovaan sparriin tai ottelemiseen.

Sen sijaan siitä olen täysin samaa mieltä, että ei ole mitään järkeä sparrissa vaan kytätä tyrmayspaikkaa, ja paikan tullessa lyödä kaveri pihalle. Vaan järkevää on kyllä käyttää se paikka, mutta ei vetää kauhean kovaa, vaan niin että toinen tajuaa vain että siinä olisi käynyt huonosti.

 

[aidan]

Oletan että nappiosumalla tarkoitat ihan oikeaa iskua jota ei vaan vedetty pohjaan saakka, etkä mitä tahansa esim pelkällä kädellä tehtyä lyöntiä.
Muuten tässä ideassa ei ole mitään järkeä.

Lähtökohtaisesti on oletettavaa, että porukka osaa lyödä ihan oikeasti, eikä läpsi. Ei sillä, että ottaisin mieluusti edes mitään läpsyjä leualla kiinni. Jos ottaa sellasia omiin, niin ottaa todennäköisesti niitä oikeitakin.

 

[ruiskukkatienlohikäärme]

Mistään taekwondo/kick boxingin semi-contact sparraamisesta ei ole mitään siirtovaikutusta kovaan sparriin tai ottelemiseen.

Toppuuttelen sen verran ettei se nyt aivan yksiselitteisesti näinkään mene, kyllä sillä hippastelullakin paikkansa on, muutoin kyllä samaa mieltä sen ongelmista.

 

[kaseiini]

Lähtökohtaisesti on oletettavaa, että porukka osaa lyödä ihan oikeasti, eikä läpsi. Ei sillä, että ottaisin mieluusti edes mitään läpsyjä leualla kiinni. Jos ottaa sellasia omiin, niin ottaa todennäköisesti niitä oikeitakin.

Ei se välttämättä osaamisesta ole kiinni, mut jos et ymmärtänyt mitä tarkoitin niin mielestäni selitin sen jo.
En nyt välttämättä usko että tässä kovin erimieltä ollaan, ei ole vaan ole mahdollista kaikkia mahdollisia sparrauksessa tärkeitä asioita parilla lauseella kuitata. Ja onhan noita koulukuntaeroja.

 

[AndyS]

Löytyikin FightTipsiltä oikein hyvä video sparraamisen perusteista. Hyviä perusvinkkejä aloittelijalle.



Kokeneille ei tarjoa mitään ihmeellistä paitsi ehkä viimeinen kohta että pitää pysyä itsevarmana. Se tahtoo yllättävän usein unohtua, etenkin jos vastustaja saa erän alkuun hyvän osuman. Tulee mieleen kun aikoinaan treenasin erään kaverin kanssa jolla oli tämä ongelmana. Eli jos hän sai erän alkuun jonkun hyvän suorituksen sisään niin häntä oli tosi vaikea ottaa kun mies uskoi tekemiseensä. Mutta jos taas vastustaja sai onnistumisen alkuun niin sitten erän yleensä vei häneltä. Myöhemmin edustaessani eri seuraa ottelin hänen kanssaan ja tämän muistaen hain aina joka erän alkuun kovan osuman vaikka puoliväkisin. Taktiikka toimi hyvin ja voitinkin matsin vaikka vastustaja oli teknisesti minua selvästi edellä.