^Kaukkari ei mun mielestä ole luonnollisestikaan pelkkä seurakoiravaihtoehto. Se on jalostettu vartioimaan aktiivisesti ilman ihmisen apuja tai komentoja ja vastaa tilanteisiin täysin oman harkintansa mukaan. Toisaalta koiran ensisijainen tehtävä ei ole rynnätä tappelemaan kaikkien kanssa, vaan ennemminkin pelotella epäsuoralla hyökkäyksellä tiehensä.
Kannattaa kuitenkin miettiä vakavissaan, että mitä on valmis tarjoamaan tällaiselle koiralle. Todellisen kuvan tästä rodusta varmasti saa vasta silloin, kun käy reippaasti kasvattajien luona tutustumassa heidän koiriinsa ja kuuntelemassa rotuharrastajien kokemuksia sekä mielipiteitä. Kasvattajahan sen sitten päättää ja (toivottavasti) tietää, kenelle ja minkälaiselle ihmiselle koira sopii.
Laumanvartijoillahan on heikentynyt kyky lukea toisten koirien ruumiineleitä, esim. vaikka alistumista ja luovuttamista osoittavia signaaleja, mikä kannattaa ottaa huomioon, jos ja kun koira on tekemisissä toisten koirien kanssa. Olen kuullut, ettei jotkut kaukkarinomistajat laske koiriaan edes omien toisten koiriensa sekaan kuin valvottuna.
Leikkityyli taas on ennemminkin painimista, kun taas vaikka saalisviettiä ei kovinkaan paljon voida hyödyntää koiraa leikittäessä, sillä laumalleen turvallisen laumanvartijakoiran saaliskäyttäytyminen on ollut hyvin vähäistä, jottei se kohdistuisi (edes leikillisesti) vartioitaviin. Todennäköisesti kaukkari ei siis ole kovinkaan kiinnostunut keppien jahtaamisesta tai kantamisesta.
Hyvin sosiaalistettu ja asiantuntemuksella kasvatettu laumanvartija on varmasti mukava asuinkumppani, mutta ilman sosiaalistamista ja tapakasvatusta erittäin hankala kaveri. Ihmisellä pitää olla siihen henkinen hallinta ja keinot motivoida koiraa, jotta pystyttäisiin elämään tasapainoista ja leppoisaakin elämää.
Kaukkareille ei myöskään kannata tuoda liikaa virikkeitä ja ärsykkeitä siihen ympäristöön = rauhallinen asuinympäristö, koska muuten ne alkavat herkästi stressaantua (miten stressi sitten ilmenee, pahimmassa tapauksessa aggressiivisuutena). Omistajan tulisi nyt muutoinkin olla hyvin selvillä koirien ruumiinkielestä, jotta osataan ennakoida tilanteet, joissa koiran aggre herää.
Kaikki laumanvartijat eivät myöskään ole niitä rohkeita ja itsevarmoja koiria, vaan on huomioitava sekin, jos kohdalle osuukin arka/epävarma koira. Jos kaukkarin hommaa, on todellakin tutustuttava sen vanhempiin ja mielellään syynätä nuo luonteet lävitse tarkasti (plussaa vaan, jos koira on luonnetestattu), koska varsinkin arkuus periytyy. Jo ihan tavallisetkin koirat purevat siitä syystä, että pelkäävät, joten en jäisi katselemaan, mihin käyttäytymiseen laumanvartija päätyisi...
Koulutuksella ja oppimisella on koiran elämälle todella suuri osansa, mutta vahvaviettisen koiran sisäänrakennettuja taipumuksia ei pystytä koskaan tukahduttamaan täysin. Koulutus parantaa tilanteidenhallintaa, ja tosiaan, koiralle pitää luoda ympäristö, jossa sen ei tarvitse olla kokoaikaa vartiointikannalla. Koirankin pitää osata ja malttaa vaihtaa vapaalle. Eli sanoisinko, että jos koira on tervepäinen ja sille on luotu mahdollisimman hyvät elinolot, se ei vahtaa kokoaikaa. Sitten vasta, kun niitä vietit herättäviä ärsykkeitä tulee.
En sitten tiedä, kun en ole kaukasianpaimenkoirien kasvattajien periaatteisiin perehtynyt, että minkälaisia luonneominaisuuksia he vaalivat jalostuksessaan. Faktahan on, että jalostamalla koiralta saadaan myös sitä aggressiivisuutta kitkettyä pois. Että onko kasvattajia, jotka tahtovat kaukkareista "seurakoiramaisempia", vaiko ylläpitää sitä käyttökoirakantaa. Nykyään noita ko. rodun edustajia toimii totta kai erilaisissa vartiointitehtävissä, mutta jalostusta taitaa kuitenkin ohjata paljon selkeämmin näyttelytoiminta. Monihan koirarotu on ns. kahtiajakautunut käyttö- ja näyttölinjaisiin, mutta kaukasianpaimenilla mitään linjajakoa ei mun käsittääkseni ole tullut (vielä ainakaan?).
Ainakin muutamien luonnetestien perusteella 2007-2009 testatut kaukkarit ovat kohtuu pehmeitä, aika vilkkaita ja temperamenttisia, sekä hermorakenteeltaan hieman rauhattomia. Puolustushalu on ollut halutonta, pientä tai kohtuullista, mutta toisaalta joitain testauksia on jouduttu keskeyttämään koiran huonon hermorakenteen tai aggressiivisuuden vuoksi.