Miekkailusta urheilulajina puhuttaessa kalpa ja floretti ovat pistoaseita, säilällä voi sekä lyödä(sivaltaa) että pistää. Kalpa-sanalla voidaan tarkoittaa kuitenkin muutakin, mm. Kalevalassa mainitaan:
"Olipa miekka miestä myöten, kalpa kantajan mukahan"
Epäilen ettei ole Väinämöisen aikana Suomessa pistomiekkailua tunnettu vaan on hutkittu olan takaa
Eli käsittääkseni kalpa-sanan voi käsittää myös lyömämiekkana.
Tuo viittaus pistämisen ja viiltämisen luonteeseen liittyy puhtaasti miekan kantajan sisäiseen maailmaan. Jos mietitte viiltämistä ja pistämistä yksittäisinä tekniikoina ja millaiseen mielentilaan ja kehon liikkeisiin ne liitätte niin tajuatte tarkoitukseni. Kyse ei ollut siis siitä mihin katana parhaiten soveltuu tai mikä on yleisin ja toimivin käyttötapa.
Katana on todellakin "odottava" ase, sitä käytettäessä odotetaan tilaisuutta ja isketään sellaisen avautuessa. Alle 5 sekunttia on varmasti hyvä arvio muinaisten taistelujen kestosta jos niiden lasketaan alkavan ensimmäisestä kontaktista ja päättyvän toisen kuolettavaan haavoittumiseen. Elokuvat saattavat antaa täysin väärän käsityksen todellisuudesta, joukkoon mahtuu toki poikkeuksiakin.
Japanilaisesta miekasta vielä sen verran että se on mielestäni ylivertainen ase. Käytännön merkityksensä se on menettänyt yhden käden käsiaseiden yleistyessä, mutta edelleen se on aseista täydellisin. Mikään muu näkemäni ei ole niin lähellä kehityskaarensa huippua, niin täydellinen käyttötarkoitukseensa nähden.
Miekka on soturin sielu. Sen kantaja vaalii ja kunnioittaa miekkaansa kuin itseään. Jos hieno miekka on taottu ja teräs taivutettu tuhanteen kertaan, niin on myös taitava soturi taottu tuhansia kertoja harjoituksessa hikeä valuen, välillä ehkä hieman vertakin. Vedettiin miekka sitten taistelussa tai harjoituksessa, siihen tulisi suhtautua samalla vakavuudella. Toki samalla vakavuudella tulisi suhtautua aseettomaankin harjoitteluun, mutta aseet yleensä tuovat sitä vaaran ilmeisyydellään lisää. Joka kerta pitäisi varautua siihen että veri voi virrata; harjoituksissa epäkunnioitus huolimattomuuden muodossa saattaa merkitä harjoittelijan oman veren virtaamista! Samaa vakavuutta vaadin myös joka kerta paljastaessani sieluni toiselle ihmiselle tai toisen luottaessa minuun tarpeeksi näyttääkseen sielunsa ja sisimäpänsä. Ystävällekin miekkaa esitellessäni olisin valmis vuotamaan verta, tässä tapauksessa ystäväni puolesta.
En omista miekkaa, sielua, ainoastaan haaveilen sellaisen hankkimisesta. Harjoitusvälineet ovat erikseen. Sielut kun ovat paitsi korvaamattomia, myös rahassa mitattuna kovin kalliita
eli 5000-50 000€ hintaisia. En koskaan ole pitänyt sieluani ja itseäni arvottomana, en siis ostaisi huonoa miekkaakaan. Hyvää taas ei tunnetusti saa halvalla.
. 
