Heräsin tänään uuteen päivään noin puolenpäivän aikoihin. Alla oli nuorelle miehelle hieman riittämättömät kymmenen tunnin hengailut vaginan ja sankaritekojen täyteisessä unimaailmassa.
Olen havainnut alastoman peilikuvani näyttävän parhaalta kahdessa eri tilassa eli pumpissa heti treenin jälkeen sekä heti pitkiltä unilta herättyäni. Aamutoimiini kuuluukin peilin edessä puolistondis päällä alastomana pullistelu. Stondis muuttuu kivikovaksi noin kymmenen sekunnin pullistelun jälkeen.
Paras lihasten jännittely ja örähtely paikka minulle on vessa, koska siellä on peilikaappi, jonka ovet oikeaan kulmaan avaamalla, voin lähietäisyydeltä ihastella ylävartaloani edestä ja takaa samaan aikaan. Hetken aikaa selkälihaksiani ihasteltuani stondis oli kivikova. Kyrpä kivikovana ja kroppa lihaskrampeista johtuen tärisevänä tuijotin selkääni perverssi hymy kasvoillani. Sitten näin yläselässäni jotain mitä en siellä ennen ollut huomannut. Kyrpä oli samantien nuudelina ja hymy vaihtui kauhistuneeksi ilmeeksi. Selässäni oli nimittäin pari senttiä pitkä yksinäinen KARVA. Pyörryin samantien kauhusta.
Palattuani tajuihini nousin lattialta takaisin peilin eteen samalla toivoen, että karva olisi vain pahaa unta. Mutta ehei, siellä se karva törrötti. Minusta näytti siltä, että se ikäänkuin ivallisesti vilkutti minulle. En voinut uskoa että selässäni oikeasti kasvaa karvoja. Eihän mulla ole niitä rinnassakaan vasta kuin vasta muutama. Partaa ja viiksiä ei minun tarvitse ajaa paria kertaa useammin kuukaudessa. Siitä huolimatta selässäni karva (jonka muuten nimesin päiviksi erään poliitikon mukaan) kuitenkin kasvaa. Tottakai yritin päiviä irtikin repiä, mutta niljakkaana ja hikisenä pirulaisena se lipesi sormistani jatkuvasti.
Epätoivoisena ja voimattomana mieleeni hiipivät ajatukset, siitä kuinka jo ensi kesänä näyttäisin rannalla siltä kuin päälläni olisi musta villapaita. Entäpä ajatus siitä kuinka sileä ihoinen baaripoka yön pikkutunneilla hivelisi karvaista kroppaani ja juoksisi samantien pelästyneenä karkuun.
Tajusin että jokin ratkaisu tähän tilanteeseen mun on keksittävä ja sitten se iski kuin ebola afrikkalaiseen... Muistin tämän ketjun ja ymmärsin, että jumalauta mustahan tulee KARHU! Kaikki ennusmerkit ovat olleet ilmassa: Lähisuvussani on jokunen karhumainen otus, koko syksyn olen syönyt lähinnä punaista lihaa, kalaa ja marjoja ja nyt kun karvatkin kasvavat, koen olevani valmis karhukuurille. Nyt saa kehonpaino hömpötykset ja muu nitkuttelu jäädä. Alan treenaamaan rajuimmalla voimaohjelmalla, jonka vain käsiini saan. Bonuksena teen vielä pelkästään kroppaa paksuntavia liikkeitä. Testokuurin aloitan myös heti. Proteiinin saannista huolehdin punaisella lihalla, kalalla ja raadelluilla lampailla. Palautus- sekä janojuomana toimii jatkossa karhun tosivahva!
En tiedä kauanko karhuksi kehittyminen kestää, mutta aion vielä olla kuin oikea karhu:
Minut nähdessään ihmiset vielä joskus juoksevat kirkuen karkuun tai esittävät kuollutta (tällä hetkellä vain naiset tekevät näin). Joskus vielä tunnen olevani valmis karhu. Pistän silloin tottakai tänne kuvia. Lupaan myös kirjoittaa teille kehittymisestäni säännöllisesti.
Ps. Tekstini saattaa olla sekavaa, mutta pyydän ymmärrystänne. Olen vain innoissani ja lisäksi yritin äsken ensimmäistä lammasvarkauttani, joka päättyi siten, että Prisman yli-innokas vartija pamputti minua brutaalisti.
