ONGELMAT ALKAVAT
Yksi asiaan vaikuttava tekijä oli varmasti massakauden alhaiset kalorit
ja sitä kautta alhaiset dieettikalorit. Treenipäivinä söin off-seasonin
lopussa noin 3300-3400 kcal ja lepopäivinä noin 3000 kcal. Tämä siitä
syystä, että muuten off-season painoni olisi noussut aivan liian nopeasti.
Vuoden vaihteessa 2002/2003 yritin syödä hetken aikaa noin 3500
kcal päivässä parin viikon ajan ja painoni alkoi nousta n.1,5kg /viikko,
joten se siitä. Laskettuani kaloreita hiukan, vähitellen nostelin ne aina
noihin edeltä mainittuihin lukuihin asti.
Toinen virhe oli varmasti aerobisten lisääminen viidestä tunnin kerrasta,
10 tuntiin viikossa. Eli tein aerobisia kuntopyörällä viitenä päivänä
viikossa aamuin illoin. Lepopäiviä aerobisista pidin sunnuntaisin,
ja silloin kun jalkapäivä osui kierrossa kohdalle. Tähän lisäykseen ei ollut
varsinaisesti mitään järkevää syytä näin jälkeenpäin ajatellen, mutta
kai perimmäisenä syynä tyhmä päähän pinttymä tietystä lavapainosta.
JÄÄHYVÄISET LIHAKSILLE
Lopullinen niitti tuli sitten Turun katsastusten jälkeen kolme viikkoa
ennen Lahden SM-kisoja. Vaikka itse uskonkin, että ne suurimmat
menetykset ja virheet olivat jo tapahtuneet paljon ennen tätä. Silloin
kuitenkin mietin, että mitä voisin, ja ennen kaikkea ehtisin vielä tehdä.
Ja ratkaisu löytyi: olin lukenut jostain, että 80-luvun bodylegenda Gary
Strydom oli joskus aikanaan katsonut tarpeelliseksi tehdä aerobisia
keskellä yötä. Muutenkin olen aina ihaillut ja arvostanut kehonrakentajia,
jotka jaksavat tehdä kovaa työtä vuodesta toiseen: Arnold,
Mentzer, Viator, Platz, Yates ja Suomessa esim. Vellu Niskanen,
Jerry Ossi ja Marko Savolainen tässä muutamia nimiä, väheksymättä
ketään muita. No, kuitenkin takaisin itse asiaan. Strydomin esimerkin
mukaisesti aloin siis tehdä aerobisia myös yöllä. Eli nyt tein aerobisia
aamuisin n. klo 6-8.00, treenin jälkeen päivällä noin kello 18.00, nyt
aloin kävellä myös öisin noin kello 24.00. Jokainen sessio kesti tunnin.
Tässä vaiheessa poljin kuntopyörää enää vain treenin jälkeen, sillä
yksinkertaisesti en pystynyt polkemaan sen enempää, ilmeisesti reidet
olivat hiukan tulehtuneet. Mutta oli varsin piristävää päästä kävelemään
ulos. Miten pitkiä matkoja sitten kävelin. Vaikea sanoa, laitoin
sekuntikellon rullaamaan ja kävelin mahdollisimman kovaa tunnin
ajan. Viimeiset pari viikkoa kävely oli lähinnä sitä, että pyrin pysymään
tajuissani (ja huomasinkin, että kun ei pysähdy niin ei myöskään voi
pudota), välttämään turhia törmäilyjä kanssa eläjiin (sitä muuten voi
käydä dieetilläkin kaupungilla viikonloppuöisin) ja tietenkin kivun
sietoa. Voin vain kuvitella miltä sitä näytti aivokuolleena, vähemmän
vakaasti hoipertaessa perjantai-iltana humppaväen seassa platiniumit
jalassa, pipo silmillä. Ja tähän tuli vielä päälle tietenkin ns. hyötyliikunta,
kuten koulumatkat ja kauppareissut yms. Tavallisesti en näitä arkisia
askareita mainitsisi, mutta tuossa vaiheessa jokainen askel tuntui.
TUSKA JATKUU
Samalla kun lisäsin aerobisia, niin päähäni pilkahti myös ajatus siitä,
että 2300 kalorissa on 500 kaloria liikaa, joten ei kun tuumasta toimeen.
Ravintoainejakauma oli suunnilleen 300 g proteiinia, 80-100 g
hiilihydraatteja ja 30-40 g rasvaa. Tätä noudatin kuusi päivää viikossa
ja sitten tankkasin yhden päivän hiilareita.
Yksi koko dieetin ajan minua vaivannut juttu oli unenpuute ja tämähän
nyt on varmasti palautumisen kannalta hiukan heikompi juttu.
Nukun normaalisti noin 5-8 tuntia. 10 dieettiviikon jälkeen unet jäivät
sinne 4-6 tunnin seutuville ja lopulta viimeisinä viikkoina nukuin "hyvänä
päivänä" sellaiset 2-3 tuntia. Mutta näin jälkeenpäin kun muistelee,
mitä muistaa, niin ainakin hauskaa oli. Tosin yksin, mutta kivaa oli
kuitenkin. Koulussakin sitä vetäytyi aina takariviin ja hihitteli yksinään
jotain "hassuja" juttuja, ja tietenkin kommentoi asioita (ilmeisesti, onneksi,
kuitenkin usein kommentit osuivat kohdalleen, mutta saattoivat
ne välillä vähän lipsuakin...).
KP:n mukaan minulla on dieetin edetessä ja aivotoiminnan vähetessä
aina vaan enemmän asiaa. Ja on tuosta joku muukin joskus
maininnut. Elokuvien katsominen osoittautui hiukan hankalaksi.
Erään leffan ensimmäistä viittä minuuttia katsoin valehtelematta 10
kertaa uudestaan ennen kuin luovutin, sillä en yksinkertaisesti pysynyt
perässä, joten elokuvien katselu jäi lopulta vähäiseksi. Toisinaan sitä
taas havahtui kun makasi kotona paljaalla lattialla, ilmeisesti oli vähän
nukuttanut?