Kaikki tai ei mitään vai tiukka säännöstely (makeat herkut)

[Caitlyn]

Ihan tällaista ketjua en löytänyt, ajattelin siis kysellä millaisia selviytymisstrategioita teillä muilla on suhteessa makean syömiseen?

Itselleni ei totaalikieltolinja toimi ollenkaan. Ennemmin tai myöhemmin käy niin, että repsahdan täysin ja vedän naamariin kaikkia makeita herkkuja niin paljon kuin sielu sietää.

Nykyisin toimin suunnilleen tähän tapaan (huonojakin jaksoja on, mutta tämän olen saanut toimimaan pitkiäkin aikoja kerrallaan). En osta kotiin makeita herkkuja lainkaan paitsi tummaa suklaata, mielellään joku sellainen pakkaus, missä on yksittäispakattuja alle 10 gramman konvehteja, minisuklaalevyjä tms. Noita on sitten lupa ottaa yksi tai kaksi päivässä pahimpaan makeanhimoon.

Erilaisissa juhlissa saan ottaa kohtuullisen annoksen sitä makeaa mitä tekee eniten mieli. Jos pääsen oikein hyvään ravintolaan syömään, voin ottaa pienen jälkiruoan, usein jälkkärien annoskoot ovat hyvissä ravintoloissa erittäin kohtuullisia.

Makeiden juomien perään en onneksi ole ollenkaan.

 

[Pikkupapu]

Mulla yhdessä vaiheessa repsahtamisen kammo johti pariksi vuodeksi siihen, että en koskenut tikullakaan mihinkään makeaan. Pelkäsin, että jo käden ojentaminen saa minut kahmimaan kaikki hujauksessa.

Nykyään sitä osaa jotenkin suhtautua rennommin kaikkeen makeaan, ja yleensä juhlissa makeiden ruokien/leivosten tai ravintolassa jälkkärin rauhaanjättäminen ei ole ongelma: en ota, jos ei tosissaan tee mieli, ja harvoin sitä ihan todenteolla mieli tekeekään. Ennemmin voisin repsahtaa tyyliin joulupöydässä laatikoihin tai juhlapöydän pikkusuolaisiin.

Mutta pääasiassa homma toimii itsellänikin niin, että en osta kotiin mitään hyväskää jemmaan. Jos ostan, niin kauppareissulta tarttuu jotain pientä mukaan. Irtokarkkipussien nykyjumbojättisupersize me -koosta johtuen ne jäävät kauppahyllyille. :jahas: Ihan vaan pienempien pussien periaatteesta.

Toinen itselläni toimiva on, mitä kutsun vaihtoehtoisajatteluksi: kumman valitsen mielummin, jonkun sokerirasvatyhjäkalorihässäkän vai esim. pari vitamiinirikasta hedelmää tai marjaa. Yleensä se tuote, mistä todellinen "hyöty" on suurempi, voittaa. :thumbs:

 

[maipenrai]

Nyt on sellainen aihe, että on pakko rustata jatkoa. Nimittäin kun on tottunut tuota karkkia ahtaamaan lähestulkoon päivittäin ja eroonhan siitä pitäisi päästä..
Uskon siihen, että kuukauden parin päästä ei tee edes mieli makeaa/pullaa/herkkuja. Mutta mikä siinä uudessa elämässä/elämäntyylissä pelottaa? Se, ettei enää ikinä saa/voi/edes osaa nauttia ja herkutella?? Mua ainakin riivaa karkit ja haaveilen siitä, ettei niitä tarvis enää ikinä syödä. Mutta silti pelottaa, että mitäs sitten kun en enää syökään karkkia. Mitä sitten tapahtuu? Ompahan mullakin ongelma, mutta tulipa avauduttua.

Siis järki sanoo kokoajan ei, mutta joku näköjään klikkaa päässä, kun ei vaan uskalla päästää karkista irti.

 

[tarhuri]

Mä oon aikasemmin vieroksunut aina totaalikieltäytymisiä. Nyt oli kuitenkin jäänyt pidemmäksi aikaa herkutteluvaihde päälle eikä siitä tuntunut tulevan loppua. Päätin tietyn päivämäärän jolloin aloitan totaalilakon. Päätin myös lakon keston etukäteen (4 kuukautta). Lakon aloituksen lähestyessä vähensin pikkuhiljaa ja laskeuduin vähitellen lakkoon. Yllätyin kuinka helppoa itselleni lopulta olikin olla ilman epäterveellisiä herkkuja, kun vain olin päättänyt asiasta. Olin aina kuvitellut, että ei onnistu mulla tai että on ihan kamalaa. Tilannetta on auttanut kesä: tuoreet marjat, hedelmät, vihannekset jne. Luulen, että myös valolla on osuutta asiaan.

Yhteenvetona selviytymisstrategiani:

1. Tietty rajattu aika, jolloin totaalikieltäytminen epäterveellisistä jutuista

2. Sännöllisestä ruokailusta huolehtiminen

3. Hankaliin tilanteisiin (esim. juhlat) varautuminen, eli syödään hyvin juuri ennen juhlia ja varataan oma välipala

4. Terveellisten herkkujen salliminen ja niiden pitäminen kaapissa(esim. hedelmät ja marjat ja itselläni makukivennäisvedet)

5. Lakosta tiedottaminen. Mies ja kaverit toimivat kannustajina, eivätkä houkuttele pahoille teille (aina tietysti jonkun on vaikea hyväksyä etten nyt edes sitä pienen pientä kakkupalaa ota, joten siihenkin on hyvä varautua). Kun muut tietävät lakosta, en kehtaa lipsua.

 

[lumicki]

mä olin herkkulakossa n. 5-6 vuotta, muistaakseni vain pannari ja jätski oli sallittuja, joita säi syödä jos joku tarjosi ja teki mieli. tuona aikana ei karkeja tehnyt lopulta yhtään mieli ja herkut ei kummitelleet kaapissa vaikka niitä siellä olisi ollutkin.
no sitten kuitenkin aloin salaa muilta repeillä lakossani leikkaamalla vain ihan pienen palan kakkua jne...lopulta menin kauppaan ja ostin pari irttaria...ja siitä se ajatus sitten lähti :D . kyllä vähän suututtaa että itsekuri petti! no nykyään tosi monet herkut on helppo jättää ostamatta, karkkihyllyltäkin vain harvoja karkkeja tekee mieli. tummaa% suklaata syön kyllä pari palaa päivittäin, väittävät sen olevan terveellistäkin...

niin, ja mun mielestä ehkä parhaiten jeesaa että saa joskus syödä niitä juttuja mitä eniten tekee mieli. mun heikkoudet on suklaa, (suola)pähkinät ja jäätelö...
ja sitten noista lemppari herkuista voisi etsiä vielä terveellisimmät vaihtoehdot ( esim. tumma 85%suklaa, suolaamattomat pähkinät ja vaikka joku sokeriton jätski, tosin jätskin tilalle voisin yhtä hyvin ottaa kreikkalaista jugurttia hunajalla).

vähän sama kai kun lasten kasvatuksessa eli: kaikkea ei saa rajoittaa, mutta ne rajat pitää olla.

 

[Faidra]

Mä olen mennyt tämän asian kanssa laidasta toiseen tässä viime vuosien aikana. Nyt tietenkin kisadieetit tulee vielä mukaan sekoittamaan sitä epämääräistä tasapainoa joka mulla tässä asiassa on. Tällä dieetillä tosin suhtaudun asiaan aivan eri tavalla: ei ole yhtäkään ruokaa, joka olisi kielletty. Olen vaan järkevä ja teen fiksuja valintoja, koska haluan. En kiellä mitään - jos haluaisin, voisin koota sen 1600kcal vaikka pullasta, jäätelöstä ja pihveistä. Mutta en halua, koska samalla kalorimäärällä voin saada niin paljon enemmän oikeaa, ravinteikasta ruokaa. Pihvejä tosin syön nytkin, ne nyt oli tuossa vaan esimerkkinä. ;)

Kaksi kertaa dieetin aikana olen vaihtanut esimerkiksi hedelmän pikkuruiseen jäätelöpikariin (mitäs ne vadelma ja suklaajätskit olikaan?). Tuskin vaikuttaa yhtään mihinkään dieetin etenemisen kannalta, mutta tulee sellainen olo kuin olisi saanut oikeasti herkutella.

Tuntuu siltä, että tällainen tasapaino voisi toimia mulla dieetin jälkeenkin. Olen pyrkinyt siis tekemään jo kisadieetistä niin ns. normaalia elämää kuin se nyt vaan voi olla. Tämä on täysin toinen ääripää verrattuna viime dieettiin. Uskon, että tuon sallivamman ajattelumallin takia mulla ei ole mitään pakottavia himoja, mun ei tarvitse selata tuntitolkulla reseptejä eikä haaveilla kuola valuen ties mistä herkuista. Tiedän, että saan syödä, mutta en syö koska tiedän paremmin.

edit: Lisättäköön, että aiemmin oon ollut siis melkoinen kaikki tai ei mitään -karkkinarkki. Katsotaan miten käy kunhan tästä todella palataan sinne offille - sukeltelenko taas päivittäin Makuunin karkkilaareissa kun en muista enää näitä viisaita ajatuksiani.

 

[MeiSheng]

Faidra kirjoitteli kyllä tosi kattavan vastauksen! :thumbs: Mutta siis omasta kokemuksesta noihin herkkuihin on se, että pystyn kyllä pitämään pääni kylmänä niin, etten vaan ota herkkuja! Nyt kesän loppuun pyrin pitämään ruokavalioni mahdollisimman puhtaana (en siis diettaa, vaan puhdasta ruokaa nassuun kohtuudella). Syksyllä siis aloitan kunnon bulkin ja siihen sallin herkut joskus!

Olen huomannut myös sen, että joskus kuitenkin jos on se aika kuukaudesta tai on sattunut jotain ikävää, niin silloin olen altis romahtamaan! Mutta kuten Faidrakin sanoi, ei se yksi jäätelö kaada yhtä diettiä, laskee sen vain päivän kalorimäärään ja jää sit jostain muusta paitsi! En siis tarkoita, että niitä tarvii jokapäivä syödä! ;)

Niin ja nälkäisenä ei kannata mennä karkkikauppaan! Kannattaa sitä ennen syödä puhdasta ruokaa niin paljon, että napa naukuu ja mennä vasta sitten! Ei läheskään niin paljoa haluta enää karkkia :D

 

[Miia-Maria]

Itse olen ennen ollut kova karkin perään, karkkipusseja meni monta viikossa. Ja periaate oli se, että jos ostin, söin kaiken kerralla. (Kyllä, sen 500g pussinkin..:urjo: ) Nykyään kun ruokailutottumukset ovat muuttuneet - syön tarpeeksi, usein ja terveellisesti, ei mielihaluja tule useinkaan. Viikossa pidän yhden herkuttelupäivän, jolloin syön kaikkea hyvää mitä tekee mieli, mutta silloinkin pyrin välttämään paljon kovia rasvoja sisältäviä tuotteita (sipsit, grilliruoat jne.), sillä kroppa ei niille ole tottunut, ja saan niistä enemmän haittaa kun hyötyjä (joudun istumaan seuraavat kolme tuntia vessassa.. ) Outoa on se, että enemmän himoitsen kaikkea kunnon ruokaa herkkupäivinä kuten riisipuuroa ja luumukiisseliä, perunalimppua, paahdettua ruisleipää mätitahnalla ja kurkulla, vaikka eipä nämä maailmaa kaataisi normaalinakaan päivänä syötynä, mutta jotenkin säästelen niitä herkkupäiville. Sitten kun avaan karkkipussin, en syökään sieltä kun muutaman karkin ja karkinhimo on tyydytetty. Mutta usein tulee sitten syötyä, vaikka ei tee kovin mielikään.. :lol2:.

Eli yksi herkkupäivä viikossa ja sillä siisti. :D

 

[Pikkupapu]

...
Yhteenvetona selviytymisstrategiani:

1. Tietty rajattu aika, jolloin totaalikieltäytminen epäterveellisistä jutuista
...

Toi vois olla ihan toimiva homma tosiaan, sillä tietää että ei tarvi ikuisuuksiin kärvistellä, jos ihan oikeasti totaali namilakko tuottaa tuskaa. Kun rajattu aika menee umpeen, niin ehkä sitä ei silloin teekään enää mieli makeaa, ja rajatusta aajsta kasvaakin vielä pidempi aika ja yhtäkkiä sitä onkin kulunut vuosi tai 2 ilman suurempia makeismättöjä. ;)

 

[Gillyanne]

Tässä(kään) asiassa ei liene yhtä ainoaa toimivaa strategiaa, vaan ihmiset ovat yksilöitä. Siitä huolimatta en kyllä ihan varauksetta suosittelisi - omiin kokemuksiini perustuen - jyrkkää totaalikieltäytymistä, sillä kuten kaikki tietävät, kielletty hedelmä on aina makein, ja totaalikieltäytymistä seuraa yleensä jossain vaiheessa totaalirepsahdus, jolloin se 400 gramman megapussi on pelkkä alkupala. Josta sitten seuraa masennus ja morkkis ja entistä tiukempi päätös totaalikieltäytymisestä, josta taas sitten jossain vaiheessa seuraa totaalirepsahdus jne. Ja siinähän sitä sitten jo ollaankin kierteessä. Done that, been there.

Lopullinen paraneminen syömisongelmistani tapahtui itselläni vasta siinä vaiheessa, kun annoin itselleni luvan syödä, karkkiakin, jos tekee mieli. Siis vaikka joka päivä. Sillä tästä seurasi se, että aloin miettiä, tekeekö minun oikeasti mieli sitä karkkia, vai johtuuko mieliteko vain siitä, että se on "kiellettyä"? Nykyään minulla on lähes aina kaapissa avattu karkkipussi, mutta harvoin siitä tulee keskellä viikkoa naposteltua (samoin kuin jääkaapissa on usein muutama tölkki siideriä, mutta aniharvoin niihinkään työpäivinä kosken). Mutta jos joskus niin teen, so what? Ei muutama nami tai yksi siideri ketään tapa. Viikonloppuisin saatan sitten nautiskella vähän enemmänkin, mutta morkkikset olen jättänyt nyttemmin sikseen, mitä sitä turhaan elämäänsä sellaisiin tuhlaamaan.

 

[Venla]

Ennen olin tosi ehdoton. Ihan pelottavuuteen asti. Nykyisinkin tietenkin erityisesti painoja vedellessä olen vähän turhankin tarkka, mutta muuten otan kevyemmin. Lisäksi makeanhimoa voi hillitä antamalla itselleen sen verran armoa että korvaa jonkun hurjan kaloripommin jollain vähemmän energiapitoisella mutta silti hyvällä. Heh, jos on tiukka dieetti menossa niin vaalea, muhkea ja rouheinen vaalea leipä ja makeat hedelmätkin ovat todellista herkuttelua :lol2: .

 

[topokatti]

Yritin ennen pitää karkkipäivää mutta silloin ei koskaan sattunut tekemään mieli ja väkisin mussuttamisessa on hyvin vähän järkeä. Nyt otan relasti, jos joskus tekee mieli mättää niin kysyn itseltäni haluanko ihan oikesti tehä niin ja saisinkohan samat kiksit jos kokkaan itselleni jotain oikein hyvää ja terveellistä. Joskus lipitän laittilimua tai teen itselleni cappucinoa tai jotain muuta mikä vaatii hieman näpräämistä, häärätessä karkkihimot unohtuvat.

Joskus syön jätskiä ja kakkua, ei se maailmaa ole vielä kaatanut. Luin joskus skidinä jenkkiläisestä teinilehdestä että menkkojen aikaan tekee mieli suklaata verenhukan takia ja suklaapatukan syöminen on silloin melkein terveellistä. Tuohan nyt on täyttä paskapuhetta mutta liha on heikkoa ja olen monet kerrat perustellut Snickersin ostoa juuri tuolla.

Ja ihan totta mitä Venla sanoi, himon kohde riippuu aina(kin minulla) ruokavaliosta. Kun syö päin helvettiä niin mielessä alkaa kummittelemaan joku kolmen Snickersin satsi tai litra jädeä, kun syö hyvin niin himojen kohteet ovat huomattavasti harmittomampia. Kokeilin joskus ketoa ja näin päivin ja öin unta ananasmurskasta :D

 

[Nadesha]

Hmmm, tämä on mulle vaikea aihe, toden totta. Olen kokenut vähän joka asiassa, että mulle täydellinen kurinalaisuus on helppoa mutta kohtuus vaikeaa. Silloin, kun tiedän syöväni oikein eli terveellisesti ja monipuolisesti makroravinteet kohdallaan, olo on kylläinen ja hyvä ja mieli iloinen eikä mitään erityisiä mielitekoja edes tule. Oikeasti.

Välillä kuitenkin tulee esim matkailtua "normaalien" ihmisten kanssa, ja silloin sulaudun joukkoon eli porsastelen kuten muutkin, tai no, teen kyllä pieniä, fiksuja valintoja, eli en päästä hommaa ihan överiksi. Ongelma tulee sitten siinä, että tällainen esim 5 päivän huoleton syöminen (ja juominen) tuntuu kostautuvan VÄLITTÖMÄSTI. Toki joo tiedän, että kukaan ei voi saada 5 päivässä 3 kiloa läskiä, vaan kyse on pöhötyksestä (jota esim lentäminen lisää), mutta silti. Seuraus: fyysinen huono olo ja paha mieli ja aivan sekopäinen liikkuminen ja viimesen päälle tarkka syöminen muutaman päivän ajan, jotta "tuhot" saadaan korjattua...

Summa summarum: tunnen pääseväni helpommalla kun en herkuttele oikeastaan koskaan. Satunnaisesti pieni jälkiruoka ravintolassa hyvällä aterialla tai pari kourallista suolapähkinöitä parina iltana kuussa, that's it. Ja ehkä kerran vuodessa jos sitäkään se litran mööväri ;-)

Jotkut tuntuvat voivan syövän lähes mitä vaan lihomatta, minä en, ja se pitää vaan hyväksyä. Tulipahan vuodatus...

 

[Venla]

Kokeilin joskus ketoa ja näin päivin ja öin unta ananasmurskasta :D

Ja minä näin kisareissulla painoja vetäessä himokkaita unia tuoreesta ananaksesta :lol2: .

 

[esni]

Minä taas olen rakastunut Pieneen pyöreään seesaminäkkileipään. Olen ihan hurjana niiden perään ja mietin just, että pitäisikö mun kieltää ne itseltäni, kun niitä menisi puoli pakettia päivässä... Ilmeisesti olen just niitä kaikki tai ei mitään ihmisiä. Mun on tosi vaikeaa syödä hillitysti mitään makeaa/hyvää, sitä menee sitten saman tien kaikki, mitä on tarjolla. Siksi en ostakaan himaan mitään muuta kuin, mitä sallin itseni syödä. Mutta että näkkileivätkin? :jahas:

Krapulapitsa on ollut pitkään se pahin... Tietysti sen krapulan aiheuttajan lisäksi... :itku:

 

[assis]

Jäätelö. Kaikkea muuta voin vastustaa ja pitää itseni kurissa, mutta kuka ihana kamala ihminen on keksinyt jäätelön? Sama kuinka ison annoksen otan lautaselle, se loppuu aina kesken. Enkä mä lepää ennen kuin pakastin on tyhjennetty jäätelöstä.

Joskus pidän totaaliherkkulakkoja, vaikka ilmeisesti pelkkä jätskilakkokin riittäisi. Totaalilakkoja on vaikea pitää, koska töissä on kerran viikossa yhteinen pullapäivä, jolloin kaikki kokoonnumme yhteen ja omassa huoneessa murjottaminen on epäsosiaalista. Ja pöydän ääressähän onkin sit jo mahdotonta jättää ne kotitekoiset leivonnaiset rauhaan...

Mulle tulee kausia, jolloin herkuttelu on jokapäiväistä, mutta onneksi myös välillä on aika, jolloin pystyn olemaan ihmisiksi. Olen Gillyn kanssa samoilla linjoilla, mutta jäätelöä en pysty vastustamaan jos sitä pakkasessa on. Poissa pakkasesta, poissa mielestä. Ai miksi ostan jäätelöä? Koska kyllähän minä en siihen kuole vaikka litran sitä syönkin. Tekisi vain mieleni ostaa sitä joka päivä! :wall:

 

[Fruttis]

Kaikki! Tosin sillä systeemillä, että se on suunniteltu ja ostettu vain se yksi herkku eikä kassillista. Ihmisten ilmoilla on helppo hillitä itsensä, kun voi käyttää sitä suuvärkkiä höpötykseen syömisen sijaan. Tosiaan se menee munkin kohdalla niin, että kun on vähän aikaa siistillä ruokavaliolla, niin ei pahemmin tee edes mieli muuta kun kaikkea terveellistä hyvää. Kun se päivä tulee, että pitäisi syödäkkin vähän tuhdimmin, niin ei kyllä tee mieli...

 

[Yanna]

Kokeilin joskus ketoa ja näin päivin ja öin unta ananasmurskasta :D

Tuo on NIIIIN totta! Mulla on keto menossa ja unissa pyörii kaurapuuro ja ruisleipä...

 

[Tarita]

Oma strategiani on ollut jättää sokeri ja valkoiset vehnäjauhot kokonaan pois ruokavaliosta. Lisäksi muutenkin minimoin "turhat" nopeat hiilarit. En kuitenkaan ole ruvennut käyttämään makeutusaineita sokerin korvikkeena.

Tarkoitus oli alkuaan parantaa yleistä olotilaa yms. eikä suinkaan vierottua karkista. Seurauksena on ollut kuitenkin makuaistin muuttuminen. En yksin kertaisesti kaipaa makeaa, ja jos syön jotain makeaa, sokeripitoista, sokerin makeus usein pistää kaiken läpi. Eli muiden mielestä normaalimakea on suussani yliäklömakeaa.

En yleensä edes maista herkkuja mikäli niitä on tarjolla, mutta mikäli jotain houkuttelevaa on otan muutaman suupalan, usein vain todetakseni, että ihan hyvää, mutta liian makeaa (=eipä tarvitse ottaa lisä). Syksyllä erehdyin viimeksi syömään normaalin kokoisen suklaakakkupalan (juhlissa, en kehdannut jättää ekan lusikallisen jälkeen) -> olotila kuin 1,5 litran limupullon ja kilon irtokarkkipussin jälkeen :( Eipä ole tehnyt enää mieli.

En koe kieltäytyväni mistään, valitsen sen mitä mieleni tekee. Kyllä, jäätelöä on tullut syötyä pariin otteeseen kesällä Nykyisin valitsee tosin usein sen raikkaaman maun... "Diettini" ei kaadu vaikka vetäisin suklaalevyn kerralla, kuhan en te sitä joka päivä, eli en ole kieltänyt sitäkään.

Kieltäytyminen on paljon helpompaa kun kyse ei ole pakosta tmv. varsinaiset herkkulakot kun eivät ole toimineet kohdallani.
HUOM. Ennen vedin kevyesti suklaakonvehtirasian putkeen, muutenkin kaikki herkut oli tuhottavaa kaapista mahd.nopeasti.

 

[PowerCow]

Tarkoitus oli alkuaan parantaa yleistä olotilaa yms. eikä suinkaan vierottua karkista. Seurauksena on ollut kuitenkin makuaistin muuttuminen. En yksin kertaisesti kaipaa makeaa, ja jos syön jotain makeaa, sokeripitoista, sokerin makeus usein pistää kaiken läpi. Eli muiden mielestä normaalimakea on suussani yliäklömakeaa.

En yleensä edes maista herkkuja mikäli niitä on tarjolla, mutta mikäli jotain houkuttelevaa on otan muutaman suupalan, usein vain todetakseni, että ihan hyvää, mutta liian makeaa (=eipä tarvitse ottaa lisä). Syksyllä erehdyin viimeksi syömään normaalin kokoisen suklaakakkupalan (juhlissa, en kehdannut jättää ekan lusikallisen jälkeen) -> olotila kuin 1,5 litran limupullon ja kilon irtokarkkipussin jälkeen :( Eipä ole tehnyt enää mieli.

En koe kieltäytyväni mistään, valitsen sen mitä mieleni tekee. Kyllä, jäätelöä on tullut syötyä pariin otteeseen kesällä Nykyisin valitsee tosin usein sen raikkaaman maun... "Diettini" ei kaadu vaikka vetäisin suklaalevyn kerralla, kuhan en te sitä joka päivä, eli en ole kieltänyt sitäkään.

Kieltäytyminen on paljon helpompaa kun kyse ei ole pakosta tmv. varsinaiset herkkulakot kun eivät ole toimineet kohdallani.
HUOM. Ennen vedin kevyesti suklaakonvehtirasian putkeen, muutenkin kaikki herkut oli tuhottavaa kaapista mahd.nopeasti.

Löysin tästä tekstistä paljon "itseäni" joten en voi muuta kun yhtyä tähän...