Kaikki opiskelijat HUOMIO!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja kvu
  • Aloitettu Aloitettu
Olet oikeassa: Suomessa opiskelijoilla on asiat helvetin hyvin. Opiskelu on ilmaista ja tuet (ehkä liiankin korkeat?) juoksee. Eli pääsääntöisesti katson kaiken opiskelijoiden valituksen liian hyvistä oloista johtuvaksi narinaksi...

Samaa mieltä. En voi käsittää sitäkään, miksi ihmiset valittavat palkkojensa pienuutta, miettii nyt vaikka jotakin bambuneekereitä tai vietnamilaisia jossakin tossutehtaassa, asuvat 20 samassa huoneessa ja tienaavat 100e kuussa. Kyllä meillä olot on luvattoman hyvin, kun on varaa asua jopa omassa asunnossa... AY-liike alas vaan niin saadaan kilpailuetua. Narinat pois! :jahas:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Käsittääkseni kirjan voi viedä kopiointikauppaan ja ne kopioi sen suoraan sulle ja laittaa siistiin nippuun eli ei tartte ite alkaa edes kopioimaan sitä. Just tänään sain 4 psykankirjaa eli noin 1000 sivua kopioituna ja makso 24€. Eli kopioimaan vaan. Ei mitään järkeä ole niitä ostaa. Lainaatte vaan kirjastosta ja viette kopioitavaksi.
 
Ei mitään järkeä ole niitä ostaa. Lainaatte vaan kirjastosta ja viette kopioitavaksi.

Peräkylän kirjastoista on paha noita, varsinkaan uudempia, painoksia lainata.

Ja onhan Suomessa tosiaan koulun suhteen asiat hyvin, mutta ei siinä silti ole mitään järkeä, että opettajat vaihtaa kurssikirjaa jatkuvasti.
 
Käsittääkseni kirjan voi viedä kopiointikauppaan ja ne kopioi sen suoraan sulle ja laittaa siistiin nippuun eli ei tartte ite alkaa edes kopioimaan sitä. Just tänään sain 4 psykankirjaa eli noin 1000 sivua kopioituna ja makso 24€. Eli kopioimaan vaan. Ei mitään järkeä ole niitä ostaa. Lainaatte vaan kirjastosta ja viette kopioitavaksi.
Jep, näin saa tehdä. Tulee aivan siistiä jälkeä, nidottu valmiiksi jne.
Voitolla noita ei saa myydä eteenpäin. Eli omaan opiskelukäyttöön.
 
Käsittääkseni kirjan voi viedä kopiointikauppaan ja ne kopioi sen suoraan sulle ja laittaa siistiin nippuun eli ei tartte ite alkaa edes kopioimaan sitä. Just tänään sain 4 psykankirjaa eli noin 1000 sivua kopioituna ja makso 24€. Eli kopioimaan vaan. Ei mitään järkeä ole niitä ostaa. Lainaatte vaan kirjastosta ja viette kopioitavaksi.

Jaa, meikäläisen tapauksessa ei kirjakauppa tuohon suostunut. Toisaalta jos omistaisin valmiin kopion, niin sen ne suostuis kopioimaan...
 
Minä en koskaan ymmärtänyt mihin tuo kirjojen jatkuva vaihtaminen lukiossa perustui. Eri kustantajien kirjoissa oli vaan samat asiat vähän eri sanoin ja eri järjestyksessä. "Uudet versiot" muuttivat yleensä lähinnä kansikuvan, painovuosimerkinnän ja asioiden käsittelyjärjestystä, eli kyseessä oli SAMA PASKA ERI PAKETISSA. Vanhoilla kirjoilla olisi pärjännyt aivan loistavasti vaan jostain ihme syystä piti aina olla se uusin.

Esimerkiksi Lukion pitkä matematiikka ja fysiikka perustuu satoja, osittain tuhansia vuosia vanhaan tietoon, joka ei ole muuttunut koko Suomen koululaitoksen olemassaoloaikana yhtään mihinkään (poikkeus: moderni fysiikka, mutta sekin on jo kymmeniä vuosia vanhaa lukio-opetuksen osalta). Milloinkas se Pythagoras eleli? Milloin kehitettiin geometrian perussäännöt? Tuohon kun miettii vastauksen niin kirjojen vaihtaminen esim. kolmen vuoden välein on täysin typerää haaskausta ja rahan tuhlaamista.

Minusta tämä haiskahtaa siltä, että joku hyötyy rahallisesti tästä vaihtoruljanssista. Onko esim. kustannusyhtiöillä jotain vaikutusvaltaa (lahjontaa?) tahoihin, jotka muuttelevat opetussuunnitelmia muutaman vuoden välien? Sitten taas joudutaan sopivasti vaihtamaan kirjat ja kustannusyhtiöiden kassa kilahtaa. Ja tätä toistetaan vuodesta toiseen...

Niin ja opettajalla ei käsittääkseni ole mitään oikeutta vaatia kirjan ostamista kurssille pääsyn kriteerinä. Jos kirjaton ihminen saa kympin kurssista niin onko se jotenkin huonompi kuin se, joka sai saman numeron kirjan kanssa. Tuollainen typeryys vituttaa minua aivan suunnattomasti. Mitä tekemistä kirjalla on sen opiskelun kannalta, tuloksiahan siinä pitäisi tutkia eikä sitä onko Makella uusi Hästfittan 5: Håkan och Per laukussa ruotsin tunnille tullessa. Jos Albert Einstein olisi käynyt suomalaisen lukioon, hänet olisi varmaan suljettu ulos matematiikan kursseilta koska herra ei omistanut uusimpia kurssikirjoja.
 
Peräkylän kirjastoista on paha noita, varsinkaan uudempia, painoksia lainata.

Ei sen aina tarvitse se tuorein versio ollakkaan, mutta oikeassa olet, että noita kirjoja on paha saada.

Jaa, meikäläisen tapauksessa ei kirjakauppa tuohon suostunut. Toisaalta jos omistaisin valmiin kopion, niin sen ne suostuis kopioimaan...

Kannattaa varmaan käyttää kopioimiseen erikoistunutta firmaa, eikä kirjakauppaa jolta kirjojen kopioiminen on suoraan tuloista pois, kun et ostakkaan heiltä uutta kirjaa esim. 50 eurolla vaan ostat kopion 10 eurolla. Eli kopioimiseen erikoistuneiden firmojen kanssa ei luulisi ilmenevän ongelmia.
 
Minusta tämä haiskahtaa siltä, että joku hyötyy rahallisesti tästä vaihtoruljanssista. Onko esim. kustannusyhtiöillä jotain vaikutusvaltaa (lahjontaa?) tahoihin, jotka muuttelevat opetussuunnitelmia muutaman vuoden välien? Sitten taas joudutaan sopivasti vaihtamaan kirjat ja kustannusyhtiöiden kassa kilahtaa. Ja tätä toistetaan vuodesta toiseen...
Tähän on puututtava sen verran, että opetussuunnitelmat ovat 'viimeaikoina' vaihtuneet noin kymmenen vuoden välein. Tämän valtakunnallisen opetussuunnitelmien perusteiden pohjalta jokaisessa koulussa pitäisi laatia (yleensä uuden valtakunnallisen opsin julkistamisen jälkeen) koulun opetussuunnitelma. Viimeisin valtakunnallinen opsi otettiin käyttöön 2003, sitä edellinen 1994.

Kirjojen vaihdokset eivät liity aina opetussuunnitelman vaihtumiseen. Koulun tietyn aineen opettajat sopivat keskenään siitä, mikä heidän mielestään on paras kirja ja suuressa osassa kouluja kirjasarjaa vaihdetaan hyvin harvoin juuri sen takia, että oppilaiden ei tarvitsisi niin paljon ostaa uusia kirjoja. Vanhoista kirjoista toki tehdään kustantajien toimesta uusia painoksia ja usein koulun on suositeltava uudempaa painosta, koska sitä ainakin on varmasti saatavilla kirjakaupassa, toisin kuin vanhempia painoksia, joita ei varmuudella kaikille löytyisi. Niissä kouluissa, mitä minä olen käynyt, on ainakin useimmiten kaikilla tunneilla kelvannut saman kirjan vanhempi painos.
 
Tähän on puututtava sen verran, että opetussuunnitelmat ovat 'viimeaikoina' vaihtuneet noin kymmenen vuoden välein. Tämän valtakunnallisen opetussuunnitelmien perusteiden pohjalta jokaisessa koulussa pitäisi laatia (yleensä uuden valtakunnallisen opsin julkistamisen jälkeen) koulun opetussuunnitelma. Viimeisin valtakunnallinen opsi otettiin käyttöön 2003, sitä edellinen 1994.
Kiitos selvityksestä S-T. Eli syy voi olla sitten yksittäisen koulunkin kohdalla.

Muistelin vaan tuossa fysiikan kirjojani kun oma painokseni (1996) ei käynyt enää pikkuveljelleni, jolle tarvittiin muistaakseni painos 2001. Ja nyt naapurista lähti lukioon nuorempi kaveri niin saman sarjan kirjat piti olla painosta 2004/5. Sisältö näytti samalta pienin korjauksin/ käsittelyjärjestyksen muutoksin. Kävi siis niin että 8 vuoden sisään joudutaan ostamaan sama kirjasarja kolmeen kertaan sen sijaan että minun kirjat olisi kierrätetty. Varmaan huonoa tuuria mukana mutta kyllä tuollainen pistää vihaksi.

Pitäisi ihan selvittää miksi tuohon on jouduttu, ostattavatko opettajat ko. lukiossa sokeasti aina uudet kirjat heti kun tulevat myyntiin miettimättä onko siitä lopulta mitään hyötyä. Tuo "vanhaa ei enää myydä" on kyllä hyvä syy, mutta vanhoilla kirjoilla tosiaan pitäisi saada osallistua.
 
Kuka on sanonut, että maailma olisi reilu?

Hirveä valitus kun rahvasta riistetään taas sukupolvesta toiseen. Olisiko jollain jotain konkreettista ehdotusta asian ratkaisemiseksi niin, ettei se olennaisesti vaikuta suomen peruskoulutustasoon, koululaitosten väliseen laatukilpailuun, koulutussuunnitelmien kehitystavoitteiden onnistumiseen, tai suomalaisen opetusmateriaalin tuotannon kehityksen jatkuvuuteen? Eivätkö opetusmateriaalin tuottajat kilpaile samalla tavalla kuin muutkin kaupalliset toimijat. Eikö jokaisella taholla ole omat paineensa uudistaa tietoa tai jakaa uusinta tietopääomaa kaupallisessa tarkoituksessa?
 
Kuka on sanonut, että maailma olisi reilu?
Joten pitäisikö vain tyytyä asioiden huonoon tilaan?


Olisiko jollain jotain konkreettista ehdotusta asian ratkaisemiseksi niin, ettei se olennaisesti vaikuta suomen peruskoulutustasoon, koululaitosten väliseen laatukilpailuun, koulutussuunnitelmien kehitystavoitteiden onnistumiseen, tai ?
Joitakin ideoita voisivat olla:
- kohtuullisen vanhoilla kirjoilla voitava osallistua opetukseen.
- kirjoja ei uusita ilman, että tietosisälössä tapahtuu todellisia muutoksia.
- opetukseen voitava osallistua ilman kirjoja (tehtäväkirjat ehkä poikkeus)

...suomalaisen opetusmateriaalin tuotannon kehityksen jatkuvuuteen
Ostatko huolto-asemalta bensaa siksi että sen myynti huolto-asemalla jatkuisi? Kuluttajien ostopäätökset perustuvat yleensä tarpeeseen, ei hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyys taas yleensä on vapaaehtoista.

Eikö jokaisella taholla ole omat paineensa uudistaa tietoa tai jakaa uusinta tietopääomaa kaupallisessa tarkoituksessa?
Kyse onkin nyt siitä, että monissa aineissa uutta, opetuksen kannalta relevanttia tietoa ei ole tullut vuosikausiin, mutta kirjoja uudistetaan siitä huolimatta kosmeettisten muutosten verukkeilla. Tämä olisi hyväksyttävää, jos kirjoja ei olisi pakko ostaa.
 
- opetukseen voitava osallistua ilman kirjoja (tehtäväkirjat ehkä poikkeus)

Itse asiassa, koulu on liian vaivalloista. Jos voisi tulla vaan kokeeseen? Opettajat ovat usein vanhoja, eikä tieto ole yhtä ajan tasalla kuin Internetissä. Myös kirjekurssi voisi tulla kysymykseen.
 
Itse olen tuntenut vitutusta myös turhista uusintapainoksista, enkä ole varsinaisesti asioista eri mieltä kanssasi, yritän vaan viedä keskustelua ulos ns. valitus-modesta, jossa haukutaan epäkohtia ilman, että keskustelun sisältö olennaisesti muuttuu. Vitutukseni on viime aikoina jopa yltynyt entisestään, kun avokkini aloitti aikuislukion, uuden opintosuunnitelman kelkassa tietenkin...

"Ostatko huolto-asemalta bensaa siksi että sen myynti huolto-asemalla jatkuisi? Kuluttajien ostopäätökset perustuvat yleensä tarpeeseen, ei hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyys taas yleensä on vapaaehtoista."

Kyllä joskus tuen "miehitettyjä" bensa-asemia palveluperiaatteen takia. Esim. jos käyn pesemässä tuulilasini asemalla, tai käytän saniteetti/kahviopalveluja, todennököisesti tankkaan myös samalla kertaa, mikäli tankki kolottaa tyhjyyttään."


"Kyse onkin nyt siitä, että monissa aineissa uutta, opetuksen kannalta relevanttia tietoa ei ole tullut vuosikausiin, mutta kirjoja uudistetaan siitä huolimatta kosmeettisten muutosten verukkeilla. Tämä olisi hyväksyttävää, jos kirjoja ei olisi pakko ostaa"

Juu tuo on kyllä purnaamisen paikka monien lukioaineidenkin osalta. Mielestäni tiedon puoliintumisaikaa ei voikaan verrata lukion opintosuunnitelmiin, sillä lukiossa, varsinkin oeruskursseilla käsitellään tieteen yleissivistäviä perusteita, ei sen uusimpia tutkimussaavutuksia, joita ei joka tapauksessa kokeissa tai ylppäreissäkään tula kysymään. Esim historiassa uudistuspaineita voisi suunnata enemmän lähihistoriaa käsitteleviin kursseihin, ei koko kirjasarjoihin.


Aikasempi viestini oli jokseenkin provosoiva, toivottavasti ja tarkoituksenmukaisesti. Aihe on keskustelun kannalta mielenkiintoinen, mutta tylsä niin kauan kunnes sitä ruokitaan. Saisiko lisää soraääniä ;)
 
Minä en koskaan ymmärtänyt mihin tuo kirjojen jatkuva vaihtaminen lukiossa perustui. Eri kustantajien kirjoissa oli vaan samat asiat vähän eri sanoin ja eri järjestyksessä. "Uudet versiot" muuttivat yleensä lähinnä kansikuvan, painovuosimerkinnän ja asioiden käsittelyjärjestystä, eli kyseessä oli SAMA PASKA ERI PAKETISSA. Vanhoilla kirjoilla olisi pärjännyt aivan loistavasti vaan jostain ihme syystä piti aina olla se uusin.

Mä pänttäsin lukion kemian oppimäärän yliopiston pääsykokeisiin pari vuotta sitten vuosimallin -82 lukion kemian kirjoista hyvällä menestyksellä. Eipä se asia ollut reilussa 20 vuodessa miksikään muuttunut, tuntui että ennen ne asiat osattiin esittää vaan paljon selkeämmin ja ilman turhia kikkailuja. Oli mulla se vaadittu kirjasarjakin, tosin sekin 5 vuotta liian vanhoina painoksina, mutta enpä niitä selausta enempää päntännyt, kun vanhat kirjat oli niin paljon paremmat.
 
Vanhat kirjat rocks! todellakin. Loppujen lopuksi lukiossa merkkaa ne ylppärit, eikä niitä sidota kirjasarjoihin, sillä niiden valinnat tehdään käsittääkseni koulukohtaisesti. Tietysti äidinkielessä tai historiassa voi tulaa vastaan essee-aiheita, jotka käsittelevät uudempaa historiaa kuten wtc-iskuja tai niitä seuranneita jenkkien toilailuja. Näistä tuskin kukaan poimii tietoa sen kummemmin historian kirjoista kuin reaalimedioista.
 
@ToughGrip: samoilla linjoilla olen, olisi tosiaan jo aiemmin pitänyt pelkän kaikkien suosikkiharrastuksen - valittamisen - sijaan tuoda jotain rakentavaakin esille.

Itse asiassa, koulu on liian vaivalloista. Jos voisi tulla vaan kokeeseen? Opettajat ovat usein vanhoja, eikä tieto ole yhtä ajan tasalla kuin Internetissä. Myös kirjekurssi voisi tulla kysymykseen.
Jos tunnet asian osaavasi niin miksi ei? Mikä lisäarvo on luokassaistumisella, jos osaat jo opetettavan asian? Pitää erottaa opetuksen muodot opetuksen tavoitteista.

(kärjistän tässä vähän asiaa, keskiverto-oppilaan on takuuvarmasti parempi kuluttaa takamustaan siellä koulun penkillä ;) ).
 
mietin myös asiaa siltä kantilta, että asioihin olisi voinut suhtautua aikoinaan eri tavalla; kyseenalaistaa eteen syötettyjä malleja ja luottaa enemmän itseensä. Nyt kun olen seurannut oman avokkini opintoja ja suhtautumista opiskeluun, olisin ehkä itsekkin toiminut nykyjään toisin.

Ei voi kuitenkaan olettaa, että nuori lukiolainen opintojen alussa omaa samanlaiset lähtökohdat oppimisensa reflektointiin ja oman oppimisensa tavoitelliseen/laskelmoituun suunnitteluun kuin jälkiviisas, hieman katkeroitunut, edelleen nuori oman elämänsä opiskelija...
 
Kuka on sanonut, että maailma olisi reilu?

Hirveä valitus kun rahvasta riistetään taas sukupolvesta toiseen. Olisiko jollain jotain konkreettista ehdotusta asian ratkaisemiseksi niin, ettei se olennaisesti vaikuta suomen peruskoulutustasoon, koululaitosten väliseen laatukilpailuun, koulutussuunnitelmien kehitystavoitteiden onnistumiseen, tai suomalaisen opetusmateriaalin tuotannon kehityksen jatkuvuuteen? Eivätkö opetusmateriaalin tuottajat kilpaile samalla tavalla kuin muutkin kaupalliset toimijat. Eikö jokaisella taholla ole omat paineensa uudistaa tietoa tai jakaa uusinta tietopääomaa kaupallisessa tarkoituksessa?
Vetoaminen markkinatalouteen ontuu. Ei tässä ole kyse siitä, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Tässä kysyntää luodaan keinotekoisesti opettajien ja kustantajien toimesta.
 
Back
Ylös Bottom