Jos pitäisi valita, niin aloittaisin askelkyykyllä käsipainoilla, sumomaastanostolla ja prässillä. Harjoittavat hyvin pitkälti samoja lihaksia kuin normaali takakyykky, mutta ovat helpompia suoritustekniikan kannalta. Sumolla siksi (eikä ns. perinteisellä maastanostolla), että siirtää rasitusta hieman alaselältä reisille, mikä on aloittelijalle hyväksi.
Itse maastanostin muistaakseni noin 3 vuotta enenkuin rupesin kyykkäämään. Toki kyykkäsin hilupainoilla varovaisesti sitä ennen, mutta koska suoritustekniikasta ei ollut tarpeeksi hyvää käsitystä, niin en uskaltanut kunnolla kyykätä. Silti ahnehdin alussa painojen suhteen ja sain selän kipeäksi.
Pituuskasvu on niin yksilöllinen asia, että sen suhteen on paras ottaa varman päälle. Oma pituuskasvuni päättyi jo 15-v, joten silloin olisin voinut rueta kunnolla kyykkäämään, jos olisin punttireenistä mitään älynnyt niin nuorena.
Eikä voi taaskaan liikaa korostaa liikkuvuuden ja venyttelyn merkitystä. Jos selkä, takareidet, pakarat ja pohkeet ovat kireät, on hankalaa tai mahdotonta toteuttaa kunnon suoritustekniikkaa kyykyssä. Opetelkaa venyttelemään ja tehkää siitä pinttynyt tapa, niin ennaltaehkäisette ongelmia.
Minulla oli nuorempana (yläasteiässä) skolioosia, mutta eipä tuosta ole yksikään lekuri tai fysioterapeutti maininnut lukioaikojen jälkeen mitään. Selkä- ja vatsalihasten monipuolinen vahvistaminen huolellisilla suoritustekniikoilla ei voi olla pahasta skolioosiselällekään.
