No yksiselitteistä vastausta tähän voipi olla mahdoton antaa, mutta sanottakoon nyt vaikka näin, että mikäli syvälle meneminen ei tunnu pahalta eikä se tapahdu muun tekniikan (polvien eteen työntyminen ja lonkka-polvi-varvas linjan säilyminen) kustannuksella, niin tuskin sillä paikojaan hajoittaa sen suuremmalla todennäköisyydellä kuin puolikyykyssäkään. Luonnollinen liikeratahan tuo syväkyykkyn meneminen ihmiselle on, mikäli ei sen kummempia rakenteellisia muutoksia tai vanhoja vammoja ole taustalla.
Tokihan isoilla romuilla ääriasennoissa käyminen on aina riskialtista, mutta yleensä nuissa puolikyykyissä se romun määrä on vielä suurempi ja tätä kautta rasitus polvelle kasvaa sitä kautta. Myös pohjasta "pomppauttaminen" tuo melkoisen rasituksen polvilumpion takasosan nivelelle, joten enpä tuollaista tyyliä menisi suosittelemaan ainakaan turvallisuus näkökulmasta, voimantuotollisesti asia tosin on toisin.
Jos treeniuransa alusta asti tottuu kyykkäämään syvältä, niin ei sen syväkyykkimisen pitäisi myöhemmässäkään vaiheessa koitua ongelmalliseksi. Mutta jos on totuttanut polvensa puolikyykkyihin, voi yhtäkkiä syvälle mennessä polvet olla kummissaan. Tottuvat kyllä myöhemminkin nuihin syviin kyykkyihin, mikäli niitä haitallisia muutoksia ei siellä polvessa ole jo olemassa.
No taitaa mennä jo ympäripyöreiden höpöttelyksi tää mun turinointi, mutta toivottavasti tästä jotain sait irti.
