Kahden viikon tauko ja hyvää tekee!

Penkkimies

Liittynyt
3.3.2009
Viestejä
37
Kyllä tekee terää pitää kunnon tauko treenistä, kohta jo kaksi viikkoa täynnä totaalista taukoa ja tauko sen kun jatkuu. Grilliherkkuja napaan ja sitä rataa. Eli massakausi tavallaan meneillään:)
Kuinka moni muu uskaltaa höllätä otettaan punteista näinkin pitkäksi aikaa? :)
 
Mulle treenaaminen on niin huumetta, että viikko on ehdoton maksimi yhtämittaista taukoa. Tuonkin viikon aikana pitää todella hillitä itseään, että kanssa pitäytyy erossa painoista.
 
Suorastaan suositeltavaa pysähtyä nauttimaan hetkestä ja mikäs sen hienompaa aikaa höllätä jumppia, kuin Suomen vähäluminen kesä. Ruokaa, seuraa ja kaikkea muuta mikä liittyy tähän lajiin. Pakkotoiston kesälomailijat Ry kokoontuu lähimmän grillin luona.

E. Ukot hei, ei tämä niin vakavaa saa olla jos tavoitteena ei ole ammattilaislavat.
 
Itsekin pitänyt "taukoa" kohta puoli vuotta kunnon treeneistä, käynyt ainoastaan satunnaisesti salilla. Ei jaksa ottaa touhua liian tosissaan. Rasvaa kertynyt sopivasti lisää ja paineet kadonnut lihaksista, mutta mitä väliä?
 
Mulla on parin viikon taukoja toisinaan, jos on tuplavuoroja tai ylitöitä muutenkin paljon, niin että on pakko joustaa. Yötyöläisenä olisi vapaaöinä kyllä aikaa reenata, vaan aika huonot mahdollisuudet siihen öisin on.
Eihän parissa viikossa kuntoilumielessä tapahdu muutakun palautuu, pää ennen kaikkea. Jos miettii aikaa kahdenkymmenen vuoden päähän, ei täältäkään kovin moni taida olla punttikuvioissa mukana. Muutama friikki ja muutama sellainen, jotka on ymmärtäneet ettei reeni voi olla ihan koko elämä.
 
Eihän se vakavaa saakaan olla ja silloin kun päähän on hiipimässä ajatus, että ei kyllä nyt huvittais treenata, niin jätän treenin väliin. Tämä siis siinä tapauksessa, että tehnyt niitä kovia punttireenejä pitkän putken ja alkaa väsy painaa. Totta mooses silloin pitää lyödä poikki ennen kuin tulee ylirasitustila, flunssa, kuume tai muu vastaava. Ja kun puhuin tuossa, että tämä on kuin huumetta, niin tarkoitan sillä sitä, että kroppa suorastaan huutaa sitä treeniä ja viikon levon jälkeen on niin kova jano, että pakko antaa palaa. Ei treeni ole koko elämä, ei laisinkaan, mutta pidemmät tauot ei mulla luonnistu kuin pakosta, esim. influenssan tai muun vastaavan syyn seurauksena.

P.S. Onneks en ole kertaakaan polttanut yhtäkään röökiä, muuten varmaan sekin palaisi aika sutjakkaasti...
 
Välillä hyvä pitää ihan totaalitaukoa eikä rankaista itseä läpi vuoden. Itsellä tulee joitain viikkoja taukoja per vuos , jolloin ei mietitä pätkääkään mitä syö, koska syö ja tuleeko sitä halvatun roheiinia ja energiaa mitenkä. Sekä syö vaan ja ainoastaan pelkkään nälkäänsä. Viime syksynä tuli vapaaehtoinen kuukauden paussi, jotta keräilee motivaatiota ja muuta jaksamista. Itse olen huomannut, ettei kevyitä viikkoi viitti pitää, koska maksaa samat kalliit maksut salista, eikä niitä osaa kevyinä kuitenkaan ottaa vaan aina on lataamassa niin suuret painot kuin mahdollista. Liian pienillä painoilla tekeminen on vaan itsensä kiusaamista.:D

Bloodsport sanoi:
Eihän se vakavaa saakaan olla ja silloin kun päähän on hiipimässä ajatus, että ei kyllä nyt huvittais treenata, niin jätän treenin väliin. Tämä siis siinä tapauksessa, että tehnyt niitä kovia punttireenejä pitkän putken ja alkaa väsy painaa. Totta mooses silloin pitää lyödä poikki ennen kuin tulee ylirasitustila, flunssa, kuume tai muu vastaava. Ja kun puhuin tuossa, että tämä on kuin huumetta, niin tarkoitan sillä sitä, että kroppa suorastaan huutaa sitä treeniä ja viikon levon jälkeen on niin kova jano, että pakko antaa palaa. Ei treeni ole koko elämä, ei laisinkaan, mutta pidemmät tauot ei mulla luonnistu kuin pakosta, esim. influenssan tai muun vastaavan syyn seurauksena.

P.S. Onneks en ole kertaakaan polttanut yhtäkään röökiä, muuten varmaan sekin palaisi aika sutjakkaasti...
Click to expand...
Toi on oikeasti aika hyvä linja. Treenataan sillon ku hyvä fiilis ja tehoja löytyy ja sitten kun iskee vastaefektit, niin pidetään taukoa ja kuunnellaan sitä omaa kehoa. Jos ei huvita niin ei huvita. Ja nyt puhutaan semmoisesta kaverista joka oikeasti treenaa useasti ja suhteellisen kovaa. Ei niin että makaa himassa ja joka päivä tuntuu, ettei mitään jaksa liikkua.:D
 
Mä ajattelen ennemmin niin, että reenaamisen tulisi vahvasti tukea muuta elämää, kuin olla elämä tai rajoittaa muuta normaalielämää.
Sen kanssa oon huomannut, että päivinä jolloin ei voisi vähempää kiinnostaa, piiskaamalla itsensä salille siellä ei mikään onnistu ja pois saa lähteä peen maku suussa.
Kun toistakymmentä vuotta on jaksanut kuntoa ylläpitää salilla, niin ei sieltä jää pois ilman hyvää syytä. Väsymys on hyvä syy jäädä pois.
Ennemmin vaikka vuoden tauko väliin kuin piiputtaa itsensä henkisesti jos reenaaminen tuntuu liian raskaalta. Pelkkä iloton työstäminen loppuu kuitenkin aina ajallaan, ja jos tosiaan kyllästyy, ei ehkä sen vuoden tauon jälkeenkään koskaan palaa reenaamaan.
 
Olen siinä ihan samaa mieltä, että treenaamisen tulee tukea myös muuta elämää. Jaksaa painaa duunia ja olla hymy huulilla kun virtaa riittää. Itse en ole koskaan kokenut treeniä uuvuttavana, vaan se päinvastoin johtaa parempaan suoriutumiseen elämän muilla saroilla. Itsetunnon kohoaminen on yksi seuraus kovasta panostuksesta treenaamiseen, mitä en pidä ollenkaan negatiivisena asiana monenkaan henkilön kohdalla. Suomalaiset tuppaavat olemaan noin keskimäärin aika vaatimatonta kansaa ja ei siinä mitään, vaatimattomuuskin saattaa kaunistaa, mutta enemmän saisi moni uskoa itseensä. Jos tän itsetunnon luovutus onnistuis yhtä helposti kuin veren, niin mä ilmoittautuisin heti vapaaehtoseks :D
 
Itselläkin menee nykyään niin että salille raahaudutaan 3-4 kertaa viikossa ja sit tehään fiiliksen mukaan. Jos on sellanen tunne että jaksaa treenata ni sit kokeillaan jos ei ni sit mennään niin pitkälle ku jaksaa.
 
Mulla kävi aikanaan vähän hassusti treenaamisen suhteen kun en tajunnut ajoissa hellittää. Ylikunnon takia olin paristi tiputuksessa, mutta siitä eteenpäin vaan.
Reenasin vuosikaudet kovaa, kilpailin menestyksellä mutta niin kävi kuin arvata saattaa, kun reeni oli koko elämä; yksi kaunis aamu tajusin että ei voisi vähempää kiinnostaa, ja lopetin kaiken harjotteluun liittyvänkin.
Vuosi meni "tyhjän päällä" kelaillessa, mitä sitä tekisi, seuraavan vuoden kävin liikkumassa satunnaisesti vähän säännöllisemmin.
Nyt taas alkaa olla kunto sellainen ettei tarvitse hävetä, mutta pari vuotta tosiaan meni palautuessa. Kyse oli nimenomaan psyykkisestä väsymisestä ja kyllästymisestä, vaikka paikat myös hieman kremppaili.
Nyt sentään osaa suhtautua vähemmän maailmanlopun fiiliksillä...
 
Itse yritän uskotella itselleni että pakko pitää tauko tai ylikunto iskee sitten olen 4päivää pois ja alkaa kauhea itsetunnon lasku kun tuntuu että lihat häviää heti ja kova treeni taas heti päälle.
 
Kaksi viikkoa taukoa tekee ihan terää. Kroppakin vastaa taas mukavammin treeniin sitten kun sen aika on, mutta vielä sen aika ei ole. Ja hei, ei se nyt ihmeemmin se kroppa siinä ajassa muutu miksikään vaikka taukoa muutaman viikon pitääkin, kyllä sitä taas sitten ehtii treenatakin. Pitkällä aikavälillä varmasti ihan paikallaankin tällaiset tauot luulisin.
 
Ei se kroppa varmasti miksikään muutu, päinvastoin jopa kasvaa jos syö paljon tuon treenitauon aikana, mutta asia erikseen onkin se, pystyykö sitä pitämään itsensä veke sieltä salilta tuon mainitsemasi 2 viikkoa. Oma elämä on ainakin tällä hetkellä loppu peleissä hemmetin yksinkertaista, eikä mitään ihme huvituksia kuulu joka päivään, niin sali on hiton hyvä ajanviete.
 
Back
Ylös Bottom