Kärsitkö esiintymispeloista?

[peteke10]

Pieni jännitys on ihan hyvästä kunhan se aivan överiksi mene. Itse jännitän aina hiukan ennen esitystä ja minulle se merkki siitä, että otan asian tosissani ja olen valmistautunut siihen hyvin.

Työni puolesta esiinnyn paljon, myös ulkomaalaisille. Kyllä jännitys voi tehdä tepposet myös kokeneelle. Erään kerran oli paikalla noi 30 kiinalaista ervovaltaista kuulijaa ja minä aloitan puheeni toivottamalla heidät tervetulleeksi Suomeen ja kerron kuinka mukavaa on nähädä noin paljon ihmisiä saapuneeksi Japanista.......(samassa tajusin mokani ja kiroilin mielessäni tuhanteen kertaan ja puna levisi naamalleni). Mieleeni tuli kaikki jutut aasialaisten loukkaamisesta ja kasvojen meneteyksestä. Onneksi pienen alkuhiljaisuuden jälkeen koko poppoo alkoi nauramaan ja korjasivat, että ovat Kiinasta. Sain soperrettua anteeksipyyntöni ja jatkoin sitten esitystä, joka sujui kyllä ihan hyvin mutta jäi kyllä harmittamaan tuo kömmähdys. Vähän sama kuin me oltaisiin vaikka jenkeissä ja siellä meidät toivotettaisiin tervetulleeksi ruotsalaisina...

Johtui varmaan siitä, että kun edessä oli 30 aasialaista niin pienessä jännityksessä ensimmäinen mieleentuleva maa oli Japani.

No oppia ikä kaikki...

 

[pimu]

Olen pidemmän aikaa seuraillut palstan meinikiä taustalla, ehkäpä nyt olen saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta osallistuakseni keskusteluun...eli nyt kyllä esiintyminen hiukan pelottaa!

Muulloin, "todellisessa elämässä", nautin esiintymisestä. Lievä jännittäminen kuuluu kuvaan, mutta siitä saan vain lisäpotkua! Jännittämisestä johtuva olotila, käsien hikoilusta sydämen tykytyksiin, on mielestäni jopa tavoiteltavaa. Jollei ole pieni tärinä päällä, niin esiintymisestä ei saa kaikkea hauskuutta irti! ;)

 

[ZannaZ]

Mä jännitän aina ja kaikkialla ihan sairaasti :( ... mulla on moni asia menny ihan perseelleen tän jännittämisen takia. Hyvä esimerkki oli yläasteella kun piti pitää mielipidepuhe. No mulla oli tosi hyvä puhe valmiiksi tehtynä ja olin harjoitellut tunteella lausumista kotona ja kaikki näytti menevän ihan hyvin. Mutta kun sitten piti mennä luokan eteen kaikki sanat unohtuivat ja ääni takelteli ja loistavasta esitelmästä tuli aivan surkea. Vain sen takia että jännitin liikaa.... Olen vieläkin itselleni vihainen moisen hyvän työn pilaamisesta. mutta eihän sille voi mitään(minä,joskukasentiedän) jos vain jännittää liikaa... joskus on meinannu tulla :urjo:

 

[uga]

Originally posted by Tiukkis
Näin on asia minullakin. Työhöni kuuluu puhumista melkoisen vieraiden ihmisten edessä ja kun valmistaudun hyvin, ei tilanne jännitä oikeastaan lainkaan. Mutta jos joukkoon eksyy joku työkaveri tai muuten vanha tuttu menee pasmat varmasti hetkeksi sekaisin...

Outo juttu mutta minulla menee kyllä ihan toisin päin. Mitä tutumpi porukka, sitä helpompi esiintyä.

Tuntemattomille esiintymisessä auttaa hieman se että järkeilee niiden muiden olevan ihan samanlaisia paskahousuja jotka eivät ole yhtään sen parempia kuin itse on. Samaa paskaa niiden rööreistä tulee.

Ja jokainen esiintymiskokemus tuo lisää varmuutta, ainakin jos ei mokaa täysin. Hyvä valmistautuminen lisää onnistumisen mahdollisuutta.

Joku kertoi että yliopistolla ei ole tullut koskaan esiinnyttyä. Outo homma, kyllä minun korkeakouluopintojeni aikana tuli esiinnyttyä paitsi pakollisella kurssilla joka käsitteli asiaa, myös erinäisten seminaarien yms. yhteydessä. Vielä on dippaesitys pitämättä, eikä muuten juuurikaan jännitä. :D

Jos on paha esiintymiskammo niin siitä sitten vaan kursseille treenaamaan, kyllä siitä yli pääsee. Jos oma koulu tai duuni ei järjestä niin JOO-systeemin tai avoimen kautta voi tärpätä, tai sitten voi etsiä yksityiseltä puolelta vaihtoehtoja. Jos se lisää elämänlaatua, siitä kannattaa vaikka maksaa. :D

 

[jamaan]

Mulle on jo iso kynnys mennä itäkeskukseen sisään, oon ottanu tavaks vetää pari siiderii ennen kuin meen ovestsa sisään, nii kyl se siitä. :D
Metrossa (kauhu-juna) hajoaa pää ruuhka-aikana. Oonkin miettiny et miks v*tussa koko metro on suunniteltu sillein et kaikki joutuu kyylää kaikkia? Aika hissuun olisi että alkaisin esm. duunissa pitää esitelmiä, pakkaisin kamat ja sanoisin että hankkikaa uus työntekijä. Paniikkihäiriöt rokkaa! Suosittelen kaikille! :thumbs:

 

[Kai Nalo]

Mulla oli intissä yks helvetillinen kokemus. Mun täyty pitää joku kalustoesittely ja luutnantti sanoi sitten, että sinne tulee 3-5 skapparia kuuntelemaan. Ok, no ei siinä mitään ajattelin, että helppo nakki. Olin paikalla oikeaan aikaan ja ihmettelin kun bussilasteittain porukkaa lappaa siihen lippukentälle. Karmee totuus alko valkenemaan. Siis voi helvetti varmaan 200 maanpuolustusihmistä kerääntyy siihen kentälle, ja mä vedin ihan puihin. Normaalisti en kyllä jännitä, ja koskaan en muuten ole jännittäny kummemmin esiintymistä.

No, koko esittely meni AIVAN päin helvettiä, mä änkytin ja kimpoilin ympäriinsä ku heikkopäinen ja ne varmaan ajatteli, että mä oon hullu tai mullon paskat oikeesti housuissa. Tuntu, että koko homma kesti ikuisesti, ja suoraan sanottuna mä en saanut yhtään järkevää lausetta ulos suustani. Sain vaan sääliviä katseita.

Tapahtuman jälkeen mä ajattelin, että saatana mä otan itteni hengiltä. hakkasin päätä tuvan seinään ja ajattelin, että hyppään ikkunasta alas. Ikinä ei oo hävettäny niin paljon. Saan vielä tänäkin päivänä (8vuoden jälkeen) flasbackeja ko. tapahtumasta. Tuntuu siltä, kun ton muistaa, et haluis repii pään irti. Hakkaa kaikki känniskoiluhävetykset 10000-0.

ihme, etten saanu tosta mitään isompia traumoja esiintymisen suhteen:lol2:

 

[Persikka]

Peruskouluaikoina ja lukiossa olin hirveä jännittäjä! Jopa ääneen lukeminen omalta paikalta oli todella vaikeaa, kauhulla vain odotin omaa vuoroani ja lukiessa piti aina välillä pysähtyä hengittämään. Paniikki tietenkin lisääntyi entisestään kun arvelin kaikkien kiinnittävän huomiota mun katkonaiseen lukemiseen... :(

En sitten tiedä mitä sen jälkeen on tapahtunut, mutta nykyään ei jännitä yhtään (siis pahalla tavalla, pieni jännitys auttaa vaan skarppaamaan!), voin kyllä sanoa nauttivani siitä. Ehkä sitä on kasvanut, kypsynyt ja itsetuntokin on vahvistunut esimerkiks ulkomailla oleskelun myötä. Lisäksi kesätyö oppaana erikielisille ja -kokoisille ryhmille on antanut älyttömästi esiintymisvarmuutta ja -kokemusta, itseluottamusta jne.

Omat selviytymiskeinoni esiintymistilanteeseen voisivat olla seuraavanlaisia:
* valmistaudu kunnolla
* tee pieniä äänenavauksia ja hengitys- ja rentoutusharjoituksia ennen h-hetkeä
* esiintymistilanteessa muista hengittää syvään ja rauhallisesti - hengitys on kaiken a ja o!

Kyllähän se totuus on, että harjoitus tekee tässäkin mestarin...
Ja loppujen lopuksi, jos nyt sattuu tapahtumaan jotain noloa niin so what?! Sitä paitsi monta kertaa mokaamisen tai jännittämisen tunnustaminen ääneen saa koko porukan tunnelman laukeamaan ja siitä onkin sit helpompi jatkaa. Ihmisiä ne kuulijatkin vaan on!

 

[Nate]

Pieni jännitys on vain hyvästä, kunnon laatta-lentää-jännitystä koen vain lentokoneessa.
Suosittelen lukemaan esim. Antero Toskala: Pelot -kirjan, löytyy kirjastoista. Peloille voi paljon tehdä itsekin jos vain paneutuu hommaan tosissaan. Jokapäiväistä elämää haittaaviin pelkoihin lääkehoito on paikallaan, mutta tosiasia on se, että peloista pääsee vain rohkeasti niitä kohti menemällä. Kun ne tulevat tutuksi, ja itsekin vähän oppii, mistä ne juontavat juurensa, niiden kanssa on helpompi elää. Näin väittävät ainakin terapeutit, tiedä sitten onko näin.

 

[Huonojalkainen]

Originally posted by Jansku
Saa nähdä miten tulevat esitykset yliopistossa tulevat sujumaan. Menen varmaan hyperventiloinnin takia tajuttomaksi . Onko jollakulla kokemuksia beetasalpaajista (+muista lääkkeistä) tai vaikka tilkasta alkoholia fyysisen jännittämisen lieventämiseksi?

Vedin pari vuotta sitten kansainvälisessä konferenssissa 30 minuutin esitelmän englanniksi - n. 1,5 promillen jurrissa. Siihen perusjännittämiseen se ei vaikuttanut oikein mitenkään. Selkeä puhuminen oli vaan helvetin paljon hankalampaa.

Jos viinalla aikoo puuduttaa jännittämisen, niin joutuu kyllä ottamaan täyden kännin. Siinä vaiheessä tolkullinen esiintyminen ei sitten enää onnistukaan. Ehkä se yksi terävä kulaus voisi toimia jonkinlaisena valmistavana rituaalina.

Kun esiintyy jatkuvasti niin näköjään huolellinen valmistautuminen auttaa eniten.

 

[Dalmar]

oha tätä ite en henk kohtasesti viihdy paikas mis o enemmä ku 5 sellasta henkilöä joita en tunne :(

 

[Shamrock]

Originally posted by Persikka

* esiintymistilanteessa muista hengittää syvään ja rauhallisesti - hengitys on kaiken a ja o!

Kyllähän se totuus on, että harjoitus tekee tässäkin mestarin...
Ja loppujen lopuksi, jos nyt sattuu tapahtumaan jotain noloa niin so what?! Sitä paitsi monta kertaa mokaamisen tai jännittämisen tunnustaminen ääneen saa koko porukan tunnelman laukeamaan ja siitä onkin sit helpompi jatkaa. Ihmisiä ne kuulijatkin vaan on!

Jep allekirjoitan ton hengittämisen tärkeyden täysin. Usein kun ihmistä jännittää, niin hän huomaamattaan pidättää hengitystä. Mikä on se kaikkein pahin asia, koska veri pakkautuu päähän, aivot ei saa happea yms. ja tätä kautta olotila tulee entistä tukalammaksi. Itse suhteellisen paljon "esiintyvänä" pyrin hengittämään ennen esitystä jopa hieman korostetun voimakkaasti (tosin en suu auki huohottaen;) ) ja kun esiintymisvuoro tulee, niin keskityn tietoisesti hengittämään hyvin ja tätä kautta rentouttamaan itseni. Suurin vaikeushan on niillä jotka joutuvat harvakseltaan esiintymään, eikä sellaista ammattitaitoa ja rutiinia ole asiaan päässyt syntymään.

Yksi tapa saada itsensä suggestioitua hyvään rentoon fiilikseen ennen esiitymistä on ajatella jotain positiivista tilannetta tai tapahtumaa jossa itse on ollut mukana ja mikä on mennyt erinomaisesti. Sulkea silmät ja kuvitella se tilanne niin vahvasti mielessään, että tuntee mielessään ne samat kiksit, onnen tunteet, hajut, värit ja voittajan riemun jota silloin tunsi. Se voi olla vaikka esim. lapsen syntymä, jonkun tärkeän kilpailun voittaminen, stipendin saaminen, joku tilanne missä on voittanut pelkonsa, itsensä ja tuntenut itsensä ihan voittamattomaksi Ässäksi. Itse tälläistä harrastan ja täytyy sanoa, että harjoitus tekee mestarin ja fiilis&itseluottamus nousee aina ihan humisten, kun marssin rentona "hymy huulilla" esiintymistilanteeseen.

 

[Jakob]

jos itsestäni nyt kaivamalla jotain hyvää koitan löytää niin ramppikuumetta en pode. Kaiken maailman tunteja ja koulutuksia sitä on pitänyt ja osan jopa kohtuullisen hatusta. Hyvä valmistautuminen on kyllä äärimmäisen suotavaa, vaikka aina ei ehdi kun esim. joutuu tuuraamaan jotain.

Muutama kuukausi sitten joutusin vetämään pienimuotoisen luennon vanhoille ylä/ala-asteen opettajilleni. Tämä pisti kyllä hieman perhosia vatsaan . En tiedä mikä tuosta teki niin jännittävän mutta hyvin se kuitenkin meni :thumbs:

 

[SuperStar]

millä keinolla noita betasalpaajia ois mahollista saada? antaako lääkäri jos sanoo syyks esiintymispelko? jos ees jotain placebo efektiä noista sais... oon ensvuonna menossa ammattikorkeesee ja siellä noit esityksiä tulee väistämättä vastaan ja kun kaiken lisäks jännittää jo vieraille ihmisille puhuminen ni esitelmien pitäminen on aika tuskaa meikäläiselle...

 

[Dopey]

Itse pidän työni puolesta presentaatioita isommille tai pienemmille ryhmille oikeastaan viikottain. Joskus on kysymys isoistakin kaupoista ja esitysaika saattaa olla sekunnilleen rajoitettu. Pari kikkaa on tarttunut mukaan:

1) puhu tietoisen hitaasti, isolla äänellä ja korostetun selkeästi etenkin esityksen alkuvaiheessa
2) jos käytettävissä oleva aika on rajattu, mieti juttu sanasta sanaan ja harjoittele homma sujuvaksi
3) tee matskut itse siten että itsellä on mielessä ns. punainen lanka koko ajan
4) pieni jännitys on vaan hyvä juttu
5) tutustu kulttuurieroihin ennen esityksen valmisteluja, esim. eleet on hyvä juttu länsimaissa ja ehdoton no-no kaukoidässä

 

[Taskuamatsoni]

Joo kyllä kärsin esiintymispelosta. Ja olen keksinyt hyvän keinon välttää sen. Kuvittelen olevani joku muu. Eli siis eläydyn johonkin muuhun ihmiseen ja ns. näyttelen. Tai sit mulla on sivupersoona. Luultavasti toimii hyvin koska koulussa esiintymisestä saan lähes aina lähes parhaat arvosanat.
Olen erittäin epäsosiaalinen noin yleensä enkä edes kykene normaaliin keskusteluun vieraittein (enkä välttämättä tuttujenkaan) ihmisten kanssa...

 

[Tume]

Nythän puhutaan kiinnostavasta asiasta. Itsekin olen joskus esiintymistä kovastikkin pelännyt, silti en ole koskaan yrittänyt "paeta" tilanteesta, esim. lintsaamalla tuntia. Minä olen siinä mielessä friikki että luokan/ryhmän edessä puhuminen jännittää paljon vähemmän, kuin omalta paikaltaan puhuminen. Mukavaa kun saa kattoo kuuntelijota silmiin.
Lukion ekalla tuli esiintymistä pelättyä todella paljon. Ekoilla kerroillahan se jännitti ihan eniten. Nyttemmin on tullut noita kokemuksia jo niin paljon ettei se enää ole suurempi juttu. Oikeastaan toivon että tulisi esitelmiä kurseilla, niin pääsis taas puhumaan ja pitämään rutiinia yllä (sekä pönkittämään omaa itsetuntoaan).
Esiintymistä jännitän jossain määrin vieläkin, mutta nyt siitä on oppinut jo pitämään. Kaikista mukavinta on odotella omaa vuoroaan ryhmän edessä, kun tietää osaavansa juttunsa. Kannattaa siis harjoitella puhettaan. Mulla on tapana vetää ainakin parikymmentä kertaa peilin edessä esitelmäni, että sitten varmasti osaan asiani sanasta sanaan.
Dopeyllä oli hyviä vinkkejä, mun mielestä olis hyvä myös pitää tietoisesti taukoja puhuessaan, eikä porskuttaa vaan menemään kuin höyryjuna.
Lol, en tiijä saisko tälle nauraa mutta tosi hauska toi vvarpan juttu. :lol2:

 

[metal]

Originally posted by Caligula
.
Beta-salpaajat on hommattu jotka sinänsä ei poista itse jännittämistä vaan oireet, eli näyttää coolilta vaikka pasmat on ihan sekaisin. Betat kulkee mukavasti mukana lompakossa olevassa pikkurasiassa mutta valmistautumisaikaa esiintymiseen täytyy olla jotta kerkiää napit vaikuttamaan.
.

Kuinka nopeasti huomaat että betat vaikuttaa? Itse otan tuntia ennen ja vaikutus kestää pari tuntia tehokkaana. Ennen riitti hyvinkin vähän mutta nyt otan jo kaksi 40 mg tablettia, minkälainen on Sinun annostus?

Oma sosiaalisten tilanteiden pelko lähti kehittymään pienestä esiintymisjännityksestä ja tänä päivänä ongelma on sitä luokkaa että jos kaupassa on pitkät jonot kassalla niin en yksinkertaisesti voi mennä jonoon. Metrot bussit ja paikat missä on paljon ihmisiä ymym on kanssa välillä yhtä helvettiä puhumattakaan siis esiintymisistä. Normaalissa kahden keskisessä jutustelussa olen erittäin puhelias tuntemattomienkin seurassa ja jos menen vaikka treffeille niin olen kuullut että olisin mukamas sosiaalinen, puhelias ja avoin....tietäisivätpä totuuden ja usein myös lääkityksen voimakkuuden. :D

 

[-deleted-2]

Originally posted by [ZannaZ]
Mä jännitän aina ja kaikkialla ihan sairaasti :( ... mulla on moni asia menny ihan perseelleen tän jännittämisen takia. Hyvä esimerkki oli yläasteella kun piti pitää mielipidepuhe. No mulla oli tosi hyvä puhe valmiiksi tehtynä ja olin harjoitellut tunteella lausumista kotona ja kaikki näytti menevän ihan hyvin. Mutta kun sitten piti mennä luokan eteen kaikki sanat unohtuivat ja ääni takelteli ja loistavasta esitelmästä tuli aivan surkea. Vain sen takia että jännitin liikaa.... Olen vieläkin itselleni vihainen moisen hyvän työn pilaamisesta. mutta eihän sille voi mitään(minä,joskukasentiedän) jos vain jännittää liikaa... joskus on meinannu tulla :urjo:

Joo mulla oli sama homma nyt lukiossa. Äikän tunnille tein oikein tosi hyvän (omasta mielestäni) kantaaottavan puheen aiheesta "ryhdy käymään salilla". Sitten kun esityksen aika tuli niin jännitin niin saatanasti että jätin varmaan puolet lukematta siitä. Halusin vaan äkkiä pois alta sen siinä tilanteessa. Sitten jälkeenpäin harmitti kun ois ollu niin hyvä se jos oisin kokonaan lukenu...

Ei ole minun hommaa tuo esitysten pitäminen. Yksin jos joutuu pitämään niin on kauheata mutta kaverin kanssa tai ryhmässä ei ole mitään ongelmia.

 

[Shamrock]

Onkos tuossa Beta-salpaajien käytössä se riski, että niitä alkaa napsia vähän joka tilanteseen jossa on ihmisten kanssa tekemisissä? Tarkoitan riski niille jotka ovat ns. normaalisti tasapainoisia ihmisiä, eikä niitä jotka kärsivät paniikkihäiriöistä.

Vähän sellainen lumipallo-efekti, hankit napit esim. esiintymisiä varten -> huomaat tehon ja alkaa tehdä mieli napsia niitä ainakun joutuu olemaan ihmisten ilmoilla tai tapaa ihmisiä. Sitten kun on jonnekkin menossa ja huomaa että salpaajat jäi kotiin, niin iskee paniikki päälle. Luulisi siinä pikku hiljaa vaan pahenevan ton esiintymispelon ja sosiaalistentilanteidenpelon, kun on niin "riippuvainen" lääkkeestä??

 

[metal]

Originally posted by Shamrock
Onkos tuossa Beta-salpaajien käytössä se riski, että niitä alkaa napsia vähän joka tilanteseen jossa on ihmisten kanssa tekemisissä? .

No suurin piirtein näin mulle on käynyt koska joudun pitämään esitelmiä harvoin, viimeksi noin kaksi vuotta sitten mutta edelleen niitä menee jos "tuntuu" että joku tilaisuus ym juttu tekee tiukkaa. Mutta viimevuodet on mennyt suurinpiirtein sama määrä eli noin kerran pari kuukaudessa tulee otettua.Ehkä suurimpana ongelmana on ollut tuon annoksen määrän kasvu. Kun aloitin käyttämään lukiossa propralia niin 10 mg riitti...siitä varmaankin plasebo vaikutusta osa mutta nyt otan 80mg kerralla jos tarvetta.