Kärsitkö esiintymispeloista?

[VahvaJussi]

Onhan sitä tullut jännitettyä esitelmiä yleensä aika paljon. Tähän mennessä ne on kuitenkin sujunut vielä ihan hyvin. Ollapa :arvi:.

 

[gnut]

-

 

[gnut]

Yläasteella esiintymiset luokan edessä oli kaikista pahimpia. Itsetunto oli aika huono silloin.

Sitten lukiossa alkoi pahimmat angstit ja pätemisen tarpeet lähtemään niin ei enää ollut sellaista sairaalloista jännitystä. Pikkasen silti jännitti.

Nykyään pystyy jo relaamaan ja ajattelemaan luovasti vaikka 40 ihmistä katsoisikin. Katsoo vaan asiallisesti yleisöön, ei hoppuile ja miettii rauhassa jos joku kysyy jotain.

Naama peruslukemilla, ryhdikäs asento ja puhut asiallisesti. Nää hommat kun taidat, niin voit vaikka jauhaa paskaa ja kaikki pitää sua silti fiksuna.

 

[Helie]

Mua kans jännittää esiintyminen ihan hirveesti. (..jos joutuu puhumaan, ei muuten..) Siinä sitten yrittää naama punasena sönköttää jotain, kieli kuivuu kitalakeen kiinni ja on iso pala kurkussa.. Ei vaan oo mun juttu..
Koulussa yritin aina vältellä esitelmien pitämistä, olin usein "kipeä", kun niitä piti esittää ja lykkäsin pitämistä aina siihen asti kun kurssi oli ohi..:(
Eikä tulis mieleenkään, että olisin jossain sellaisessa työssä, missä joutuu puhumaan paljon.. Ehkä tää sosiaalisten tilanteiden pelko vielä joskus helpottaa.. Ainakin toivon niin.. Ei kyllä huvittaisi nappejakaan syödä..

 

[Stiltskin]

Originally posted by Jansku
Mulla on kans aivan valtava esiintymispelko. Koko yläaste - ja lukio aikana olen (onneksi) joutunut pitämään vain 1 esitelmän yksin. Pelko tuntui vain kasvavan esiintymisten myötä. Saa nähdä miten tulevat esitykset yliopistossa tulevat sujumaan. Menen varmaan hyperventiloinnin takia tajuttomaksi . Onko jollakulla kokemuksia beetasalpaajista (+muista lääkkeistä) tai vaikka tilkasta alkoholia fyysisen jännittämisen lieventämiseksi?

Betasalpaajista propral ainakin vie jännityksen pois allekirjoittaneelta. Tai vei...nykyään menee kyllä ihan keskittymisellä olennaiseen.

Mielenhallintaa...itsekuria.

 

[Raven]

Ala- ja ylä-asteella oli aika paha, mutta meni ihan itsekseen ohi ja enää ei tuota juurikaan ongelmia. Sellaista normaalia pientä jännitystä.

 

[WhiteExorcist]

sillon jännitti kun 6.luokalla olin näytelmässä esittämässä joulupukkia ja unohin vuorosanat...voi voi,piti keksiä omasta päästä ja hetken keksimisen jälkeen tuli oikeat sanat sitten lopulta mieleen...vieläkin tulee puna poskiin ja hiki,kun ajattelee sitä tilannetta..Mulle toimii parhaiten kun ei pahemmin ajattele esitystä ja ihan spontaanisti alkaa vääntää juttuu huumorilla höystettynä..

 

[ook]

Ala-asteella olin todella luonteva esiintyjä, olin näytelmissä monen sadan ihmisen tilaisuuksissa, soitin pianoa joulujuhlassa... Yläasteella sitten meikäläistä tyrkittiin vähän enemmän ja vähemmän ja kehitin esiintymispelkoni. Lukiossa esiintymiset olivat karmaisevia: fyysiset reaktiot vain löivät yli vaikka miten koitti opetella esiintymään... Eli henki salpautui puhuessa, pumppu hakkasi kahtasataa jne. Viimeisenä vuonna lukiossa en enää pitänyt esityksiä. Armeijassa sitten vähän helpotti, kun siellä nyt on meininki sitä ylen leppoisaa ja esiintymiset sai miehistössä palvellessa suorittaa huutamalla asennosta (tupailmoitukset yms.)

Nyt yliopistossa ei ole tullut vielä vastaan yksin pidettävää esitystä. On vaikea sanoa, pärjäisinkö tilanteessa. Henkisesti esiintymiset eivät pelota, itse asiassa esiintyisin oikein mielelläni, jos vain pääsisin näistä fyysisistä reaktioista. Jonkun sortin fobiahan tämä kai on, järjellisen ajattelun ulkopuolelle sijoittuva pelkotila. Täytyy käydä lekurilta hakemassa niitä betasalpaajia, jos ne tosiaan auttavat. Olen kuullut myös "stressihermon salpausleikkauksesta", jossa johonkin sopivaa hermoon laitetaan semmoinen metallipuristin. Tätä ei ole kyllä tarvinnut miettiä sen jälkeen kun luin sivuvaikutuksista (hikoileminen voi loppua lähes kokonaan ja muuta ihmeellistä)... Jos sitä koittaisi pari seuraavaa esitystä vetää noiden betasalpaajien kanssa ja ehkä sitä saa sitten jossain vaiheessa nämä fyysiset reaktiot rauhoittumaan.

 

[Ada]

Originally posted by Dragon
Mulla lähti suurimmat esiintymispelot aika hyvin, kun olin 6kk yläasteella sijaisena ja pidin muutaman oppitunnin joka päivä. Kohta pelkosi ja huomaa ettei ole muuta pelättävää kuin pelon tunne itsessään.

Joo, samaa mieltä. Mäkin päätin tässä taannoin antaa esiintymispelolleni kunnon shokkihoitoa ja ilmottauduin yliopistolle pitämään muutamaa harkkaryhmää. Pari eka kertaa oli ihan tuskaa, mutta sen jälkeen huomasin, että hommahan sujuu ja esiintymisvarmuuteni nousi varmaan sadalla pykälällä. Todella opettavainen kokemus siis.

 

[Nitsku]

Originally posted by maximillian
Betasalpaajista propral ainakin vie jännityksen pois allekirjoittaneelta. Tai vei...nykyään menee kyllä ihan keskittymisellä olennaiseen.

Mielenhallintaa...itsekuria.

Sitähän väitetään, että eniten jännittää ns. puolituttujen edessä esiintyessä, esimerkiksi työkaverien ja esimiesten.

Omien kokemuksien perusteella tämä on totta ja voisi lisätä että mitä kauemmin esiintymistä joutuu odottamaan, sitä enemmän jännittää.

Toisaalta kun saa palkkansa puhumalla, niin yleensä en jännitä enää ollenkaan. Nuorempana oli toisin, joskus tuntui siltä että taju lähtee ja huone keinuu kuin laiva aalloilla. Eli rutiinia tulee tässäkin asiassa. Joskus harvoin tuo vanha jännittämisen taipumus kuitenkin tulee pintaan ja nimenomaan noilla ehdoilla, joista tuossa äsken mainitsin.

Jos esiintyminen tuntuu ylivoimaisen pelottavalta, niin lääkäriltä tosiaan saa helposti beetasalpaajia ja/tai rauhoittavia. Kun ottaa yhden propralin ja puolikkaan xanorin, niin voi kävellä hymyillen vaikka karhun eteen. Tosin toimiva annostus kannattaa kokeilla kotona, ettei käy nolosti ja ole liian rentona...

Tietysti jos kärsii paniikkihäiriöstä, niin sitten on toisenlainen lääkitys paikallaan.

En kyllä tiedä saako lääkkeitä sen takia että esitelmän pitäminen koulussa jännittää, mutta työelämässä olevalle se ei ole vaikeaa.

 

[Jortsu]

Originally posted by Jansku
Onko jollakulla kokemuksia beetasalpaajista (+muista lääkkeistä) tai vaikka tilkasta alkoholia fyysisen jännittämisen lieventämiseksi?

Mulla on pamiresepti jännitysoireisiin, 4 - 6 mg annos toimii. Kun johonkin ennen jännitystä aiheuttaneeseen tilanteeseen tottuu, annosta voi vähitellen pienentää ja hoplaa, kohta selviää ilmankin.

 

[vilma-liina]

Täällä kanssa yksi superjännittäjä, joka on hoitanut "jännitystään" koko ikänsä esiintymällä yleisön edessä joko yksin, tai jonkun ryhmän mukana, esim. kuorossa, teatteri prokkiksissa, kisa-lavalla jne. Ja nykyinen ammattikin (erityisluokanope) on itseasiassa tavan esiintymistä sekin, jatkuvasti.
Jännitys ei sinänsä ole hävinnyt minnekään, mutta sitä pystyy paremmin hallitsemaan, mitä enemmän vaan tunkee itteään tilanteisiin, missä jännittää ja jopa pelottaa takuuvarmasti.
Tää resepti toimii ainakin mulla.

 

[Lilith]

Vielä joskus peruskoulussa kun piti pitää esitelmä niin sydän hakkasi kahtasataa, kädet tärisi ja naama hehkui punaisena. Joskus lukiossa vaan tajusin ettei kukaan oikeasti välitä seurata niitä esityksiä, ihan sama mitä siellä edessä hölisee.
Järjestän itseni kaikenlaisiin tilanteisiin missä joutuu esiintymään, esimerkiksi opiskelurahoja tienaan parin kurssin assarina. Jos alkaa jännittää ja naama punottaa niin muistutan vaan itselleni ettei sillä ole mitään väliä miltä minä näytän eikä haittaa pätkääkään vaikka kädet tärisis, porukka on paikalla vaan hakemassa pari harkkapistettä ja ehkä oppimassa jotain.

 

[Stiltskin]

Originally posted by Jortsu
Mulla on pamiresepti jännitysoireisiin, 4 - 6 mg annos toimii. Kun johonkin ennen jännitystä aiheuttaneeseen tilanteeseen tottuu, annosta voi vähitellen pienentää ja hoplaa, kohta selviää ilmankin.

Mikä pami?

 

[Tomi]

Tässä nyt vähän tätä toista puolta asiasta... En ole koskaan jännittänyt esiintymistä, esitelmän pitämistä, puhumista tai mitään muutakaan yleisön edessä. Joskus saattaa olla perhosia ennen työpaikkahaastattelua tai muuta yhtä tärkeää, mutta sitten itse tilaisuudessa tai haastattelussa koen olevani omassa elementissäni.

 

[Jortsu]

Originally posted by maximillian
Mikä pami?

Paketissa lukee Diapam 2mg

 

[sporteme]

Olin nuorempana hiljainen, ylipainoinen jännittäjä, joka pelkäsi kaikkia esiintymisiä. Luulin päässeeni siitä yli, kun vuosiin ei ole tarvinnut jännittää, vaikka olen isoillekin joukoille yksin puhunut.

No pari vuotta sitten lupauduin pitämään opiskelijan puheenvuoron korkeakoulumme valmistujaisjuhlassa. Yleisöä oli n. 200 ja 5 minuuttia ennen puheenvuoroa iski kauhea jännitys. Minulla oli muistilappu ranskalaisin viivoin apuna, mutta voi sitä häpeää. Puhe ei ollut alkuunkaan sitä mitä piti. Eksyin aivan tuntemattomille urille ja jännitys paistoi täysin läpi. Sukulaisiani oli kuulijoina kymmenkunta.

No lopuksi rehtori sanoi, että hyvinhän se meni sillain vienosti hymyillen.:itku:

 

[Caligula]

Jännitän niin paljon että siitä on todellista haittaa työelämässä. Homma on kehittynyt jo niin pahaksi että jopa itsensä esittely on täyttä tuskaa. Sydän hakkaa 200 (hei, onko tää hyvä rasvanpolttoon?) ja paikat tutisee. Pään tärinä on pahinta. Yritän vakuuttaa itselleni ettei mitään jännitettävää ole mutta ei auta. Nykyään alkaa jo naurattamaan oma jännitys samalla odottelee vuoroaan.
Beta-salpaajat on hommattu jotka sinänsä ei poista itse jännittämistä vaan oireet, eli näyttää coolilta vaikka pasmat on ihan sekaisin. Betat kulkee mukavasti mukana lompakossa olevassa pikkurasiassa mutta valmistautumisaikaa esiintymiseen täytyy olla jotta kerkiää napit vaikuttamaan.
Normaalia spontaania kanssakäymistä yhden tai useamman henkilön kanssa en jännitä yhtään vaan jopa nautin tilanteesta.

Originally posted by Nitsku
...klips...

Jos esiintyminen tuntuu ylivoimaisen pelottavalta, niin lääkäriltä tosiaan saa helposti beetasalpaajia ja/tai rauhoittavia. Kun ottaa yhden propralin ja puolikkaan xanorin, niin voi kävellä hymyillen vaikka karhun eteen. Tosin toimiva annostus kannattaa kokeilla kotona, ettei käy nolosti ja ole liian rentona...

...klips...

No tosta toisesta lääkkeestä en ole kuullutkaan, pitäisiköhän kokeilla kun en ole ihan tyytyväinen noihin Betoihin.

Alkoholi toimii itselläni ihan hyvin mutta sitä voi ottaa "lääkkeeksi" vain firman pippaloissa. Työaikana se vaikuttaisi välillisesti eli ei tarvitsisi enään siinä työpaikassa esiintyä.

Luulisi että tähän todella toimivan ratkaisun keksivä henkilö nettoaisi hyvä rahat.

 

[Leona]

Originally posted by Nitsku
Sitähän väitetään, että eniten jännittää ns. puolituttujen edessä esiintyessä, esimerkiksi työkaverien ja esimiesten.

Näin on asia minullakin. Työhöni kuuluu puhumista melkoisen vieraiden ihmisten edessä ja kun valmistaudun hyvin, ei tilanne jännitä oikeastaan lainkaan. Mutta jos joukkoon eksyy joku työkaveri tai muuten vanha tuttu menee pasmat varmasti hetkeksi sekaisin...

Jännitin minäkin joskus kouluaikoina aika paljonkin. Jostain kumman syystä se on kuitenkin mennyt ohi, vaikka en oikeasti ole mikään esiintyjätyyppi. Iän myötä vaan on tullut sellainen "who cares" -asenne esiintymisiin. Valmistaudun niin hyvin kuin pystyn (tai on tarvis) ja teen parhaani ja jos se ei riitä, niin en voi sille mitään. Eli kyllä meillä ujommillakin ihmisillä on tässä suhteessa toivoa :thumbs:

 

[Johan]

Originally posted by Tomi
Tässä nyt vähän tätä toista puolta asiasta... En ole koskaan jännittänyt esiintymistä, esitelmän pitämistä, puhumista tai mitään muutakaan yleisön edessä. Joskus saattaa olla perhosia ennen työpaikkahaastattelua tai muuta yhtä tärkeää, mutta sitten itse tilaisuudessa tai haastattelussa koen olevani omassa elementissäni.

Ihan sama homma minulla. Ei ole tarvinut paljon jännittää tai murehtia. Oon kai luontainen joka hoitaa asiat tarvittaessa tyyliin :arvi: En tiedä mistä tuo johtuu. Kai se johtuu luonteesta ja että on joutunut sanomaan asiat aika suoraa pienestä pitäen. Nykyään olen ehkä paljon rauhallisempi ja tuunempi kuin "hurjassa nuoruudessa".

Monia kavereita minulla on kyllä, jotka todella jännittävät. Jotku ihmiset ovat taas avoimia ja puheliaita mutta kun keskustelu kääntyy johonkin vaikeaa asiaa menee suusuppuun ja posket alkaa punottaa Jokainen tavallaan mutta ihmisiä pitää osata arvoistaa ja kuunella rauhassa.