Kämppikset

[sika]

Terve,

Asutteko kämppisten kanssa? Millaisia kokemuksia on ollut? Mitä mieltä olette ylipäätänsä kämppisten kanssa asumisesta vs. yksin asumisesta?

Ite asun tällä hetkellä kahden kämppiksen kanssa. Alkuun oli vaan yks, joka käy armeijassa ja tulee viikonloppusin käymään. Kaiken puolin mukava tyyppi. Ainoa huono puoli oli vaan se, että sen helvetin äänekäs tyttöystävä tulee aina käymään viikonloppusin. Meidän huoneiden välissä ei ole ku oviaukko jota peittää kaappi. Tää mimmi panee hiljempaa ku puhuu. :D Noh, silloin vielä pystyin muuttamaan toiseen huoneeseen kolmesta ja problem solved.

Nyt tässä kämpässä asuu kolme. Yks mimmi, joka hengailee keittiössä kokoajan ja jonka kanssa tuli aluks puhuttua paljon, mutta sen jälkeen, kun se on alkanu valittaan pienistä asioista niin lähinnä vaan vältän sen lähelle menemistä. Mm. viime viikolla valituksen aiheena oli leivänmurut lattialla, joita ei kukaan muu ku se ollu huomannu. Kämppä oltiin imuroitu viikko sitten ja seuraavana päivänä olis ollu imurointipäivä.

Oon vaan tullu siihen johtopäätökseen, että vaikka kuinka hyvä kaveri olis kämppiksenä niin jotenki se, että sitä näkee joka päivä pistää kyllästyttämään. Joinain kesinä on tullu asuttua sellasissa 20neliön kämpissä kavereiden kanssa. Silloin se on jotenki onnistunu, mutta varmaankin sen takia, että kumpikaan ei oikeastaan oo ku pari tuntia päivässä kämpillä ja siinä on paljon kavereita naapurissa.

Jatkossa en tuu asumaan naisten kanssa. Lähinnä se, että silloin kun on joku ongelma niin tilanne on aivan ku sota ois syttyny pohjois-koreaa vastaan.
Itse en tod. ole mikään hankala tapaus, vaikka nimestä saisikin toisenlaisen mielikuvan :D. Imuroin n. joka toinen viikko sopimuksen mukaan ja en jätä tavaroita lojumaan keittiöön jne.

 

[Timias]

En ikinä vois kuvitella muuttavani edes parhaan kaverini kanssa samaan kimppakämppään, vois hyvin äkkiä käydä niin, että ei olis kaverisuhdetta enää sen jälkeen.

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Mä koitin kimppa-asumista opiskelujeni aluksi. Sattui varsin ihmeellinen tapaus kämppikseksi. Kyseessä oli siis kahden hengen solu. Ensimmäisen kerran kun menin sinne ja muutin kamani sisään, tervehdimme ja sen jälkeen ei sanoja vaihdettu. Kaverilla oli joka ilta sama ruoka, keitettyjä valmislihapullia, joskus tuli viikonloppulomilta äidin ruoat kylmälaukussa ja mutusteli niitä. Yhteisasuminen loppu kun pikkujoulun tienoilla oli pienet juhlat siinä opiskelijakavereiden kanssa ja oli tuolit vähän vähissä niin tuli mieleen käydä lainaamassa kämppikseltä. Ovi oli raollaan, koputin sotilaallisen kaks kertaa ja astuin sisään ja olin avaamassa suutani kysyäkseni tuolia lainaan. Suu jäi kuitenkin aukenemisvaiheeseen sillä vastassa oleva näky oli jopa minulle liian outo; kämppikseni istui alasti tuolilla, katseli Simpsoneita ja rasvas köyttä. Käännyin kannoillani, suljin suuni ja päätin että tänä iltana ei enempää tuoleja tarvita ja että Toasin jonoon lähtee yksiöhakemus vielä saman illan aikana.

 

[Jakob]

viitisen vuotta tuli nuorempana asuttua (22-27) kimppakämpässä. Kaksi eri asuntoa ja kaksi eri kämppistä. Molemmat parhaimpia ystäviä jo ennen kuin asunto hankittiin ja molempien kanssa ollaan edelleen loistavissa väleissä. Molemmissa asunnoissa oli kummallekkin omat huoneet ja sitten yhteinen olkkari mihin sitten viriteltiin kaikki tekniikka :D. Tietyistä pelisäännöistä pidettiin kiinni, kuten siivouspäivä kerta viikkoon, tiskivuorot tasan, kekkerit sovittiin porukkaan (toisaalta sama ystäväpiiri teki helpoksi). Oli ihan helvetin hauskaa, suosittelen kyllä, jos on luonteeltaan sovitteleva ja joustava. Aika-ajoin pitää aina taipua suuntaan tai toiseen.

Olkkarissa oli aina seuraa, kun porukkaa ramppas eestaas ja jos taas halusi olla rauhassa meni omaan huoneseen ja laittoi oven kiinni.

Kerran asuin ventovieraan kanssa kolmisen kuukautta ja se oli jotenkin ärsyttävää. Varsinkin kun toinen ei peseytynyt, hoitanut mitään siivoamiseen liittyvää yms. Mutta tiesin, että olen muuttamassa pian pois, joten sen annoin mennä hammasta purren. Kovin kauaa ei olisi jaksanut.

Mä koitin kimppa-asumista opiskelujeni aluksi. Sattui varsin ihmeellinen tapaus kämppikseksi. Kyseessä oli siis kahden hengen solu. Ensimmäisen kerran kun menin sinne ja muutin kamani sisään, tervehdimme ja sen jälkeen ei sanoja vaihdettu. Kaverilla oli joka ilta sama ruoka, keitettyjä valmislihapullia, joskus tuli viikonloppulomilta äidin ruoat kylmälaukussa ja mutusteli niitä.

jatketaanpa tarinaa, koska tuo kolmenkuukauden tuttavuus oli samaa luokkaa. Se söi ainoastaan rankanleipää + voita, juustoa ja taloussuklaata. iltapala meni näin: ranskanleipä keskeltä poikki ja halki, sitten voita päälle ja millimetrin tarkkaan juuston leikkaamista, siten että juusto ei tullut yli leivän, mutta reunoilla kuitenkin oli. Sitten puolikas levyllinen taloussuklaata ja siitä sitten vuorotellen haukku leivästä ja suklaata samaan settiin. Hyi helvetti. Parin kuukauden kohdalla poika jutteli, että on vähän huono olla ja kun koitin sanoa, että hiukan on yksipuolinen ruokavalio niin täystyrmäys. Ei siitä voi johtua.

Alkuaikaikoina pyysin eräänä perjantaina kaveria kapakoihin, kun kovin yksinäiseltä vaikutti. Noh, pähkäilyn jälkeen meinas, että vois lähtee veti paskaset verkkarit jalkaan. Totesin vaan, että ei niihin paikkoihin mihin mennään pääse verkkareissa. Jäi sitten ihmetellen kotiin ja minä puhalsin henkeä.

Samainen kaveri luki kirjoja ja jos mä sanon, että paljon niin se on liian vähän. Tuhannesta sivusta päivään se puhui. Sotahistoriaa ja fantasiaa. Eipä se koulussa kai käynytkään eli istui kotona ja luki kirjoja. Tuosta janarista löytyy tarinaa vaikka muille jakaa vaikka oltiinkin vain hetki samassa osoitteessa. Oli todella merkillinen tapaus.

yhtenä päivänä tulin kotiin niin jantteri oli kantanut patjan jostain syystä keittiö/olkkari kompleksiin ja makasi siinä ja konttaili päin seiniä. Vähän sitä katoin, mutta syy selvisi. Hän oli päättänyt ryypätä ja juoda pullon koskenkorvaa (raakana toki) siinä iltapäivästä ja tuossa kohtaa hän oli huipuilla. Uikutti ja meni kontaten pitkin kämpää. Mitä siihen sitten sanot :jahas:

 

[stocker]

Sen jälkeen kun muutin pois lapsuudenkodista, oon asunu lähes koko ajan yhden tai useamman kämppiksen kanssa. Kaikki ovat olleet ennestään tuttuja miespuolisia kavereita, opiskelevia tai työssäkäyviä. Eniten mua on jurppinut niiden sotkuisuus. Siistin kämppiksen määritelmäksi ei riitä, että imuroi kerran viikossa. Lähes poikkeuksetta kaikki kämppikseni ovat jättäneet leivänmuruja ja kahvilammikoita pöydille ja lattioille, rasvatahroja hellalle, sormenjälkiä kylppärin peilikaappiin, likaisia astioita kuivumaan ympäri kämppää, haisevia jääkiekkovarusteita kuivumaan keskelle olohuonetta jne. jne. Muutamassa vuodessa v*tutuskäyrä alkaa kiivetä jo aika korkealle. Ja parin sanomisen jälkeen en vaan kehtaa enää nillittää samoista asioista. Tilanne korjaantuu ehkä viikoksi, mutta sitten taas siisteyden ylläpito unohtuu.

Mä en oo bakteerikammoinen himosiivooja tai täydellisyydentavoittelija, mutta kyllä mun mielestä kämpän kuuluu olla siisti ja tavaroiden järjestyksessä. Ja oon kyllä täysin sitä mieltä, että hyvä kaveri ei välttämättä oo hyvä kämppäkaveri. Aika monesti oon miettiny, että pärjäisin varmasti paremmin naispuolisen kämppiksen kanssa, ja taidan harkita asiaa vakavammin, kun nykyinen kämppis muuttaa pois jonkin ajan päästä.

edit. Täytyy kyllä lisätä vielä, että kaikki entiset kämppikset ovat edelleen läheisiä ystäviäni. Ja samaan kaveriporukkaan kuuluminen kyllä helpotti juurikin niitä illanviettojen ym. kekkereiden järjestämistä.

 

[sika]

Harvemmin leivänmuruja voi huomata lattialta ellei astu niitten päältä. Silloin ite aina otan vähän paperia, noukin ja heitän roskiin. Ei mua kiinnosta helvettiäkään kellä ne on tippunu. Ei kävis mielessäkään mennä sanomaan kämppikselle asiasta mitään koska tiiän että se tekis saman jos multa olis jääny jotain. Jokanen ketä meistä asuu täällä pyyhkii jälkensä mitä näkee. Asuin siskon kanssa ennen ku sain nykysen kämpän ja sen kanssa kaikki pelitti hyvin. Se tykkää pitää kans asioita järjestyksessä, mutta ei mene liiallisuuksiin.

 

[stocker]

Ihmisillä on erilainen puuttumiskynnys siisteyteen liittyvissä asioissa. Ei kai kukaan oo niin puusilmä, ettei muka huomaa, jos itse jättää ruokailun tai eväiden teon jälkeen pöydälle kasan murusia tai jotain muuta sotkua. Aivan varmasti huomaa, mutta ei vaan viitsi siivota. Kyllä mä siivoilen kämppisten sotkuja todella paljon, kun ne eivät itse ole jälkiään korjanneet. Perusolettama pitäis olla, että omat sotkut siivotaan. Muuten käy niin, että siivoojana on jatkuvasti se, jolla se puuttumiskynnys on matalin. Ja sitte alkaa vähitellen ketuttaa... :D

 

[Jakob]

Se on just noin. Osa ihmisistä on tarkempia siitä, että onko leikkuulaudalla murusia tai tyhjä vesilasi olkkarin pöydällä. Vaatii sitä joustoa molempiin suuntiin jos meinaa kimppakämpässä asua. Aika hankalalta kuulostaa, että löytäisi just sellaisen tapauksen joka on omien standardien kanssa tasalla. Joustoa vaatii kuten minä sanoin. perussiisti voi tarkoittaa toiselle siivoushullua. Määritelmä vaihtelee henkilöttäin, eikä siinä oikein kukaan ole oikeassa tai väärässä.

Itseä ei esimerkiksi mainitut asiat juuri haittaa tai vaikka sormenjäljet peilikaapissa. kyllä ne siitä sitten jossain kohtaa siivouksen yhteydessä pyyhitään.

 

[hoyhenen_kevyt]

En kyllä haluais kokeilla. Mulla oli kaveri alivuokralaisena mun kämpässä sen aikaa kun olin muualla töissä jotain 4 kk. Se kaverisuhde päättyi kun se jätti mulle avaimensa. Oltiin sovittu että mun tavarat on sen käytössä, paitsi tv, sänky ja imuri jotka aioin hakea myöhemmin pois. Kuukauden päästä hain ne pois ja se suuttu/närkästy siitä, vaikka hain jopa kärryllä sen oman sängyn ja telkkarin paikalle. Se ei sitte muuta tehny ku ryyppäs siellä ja "piilotteli" mun kamoja pois näkyviltä. Pari lasiakin sillä oli menny rikki eikä voinu ees tunnustaa, ihan ku se ois ees haitannu jotain. Kaiken huippu oli kun joi mun viskikokoelman alas ja osti Jack Danielsin tilalle.

Ei se edes ollut niin paska jätkä miltä kuulostaa, melkosta luottamustahan tommonen vaatii. Mutta eipä ole sen jälkeen nähty kuin pari kertaa kavereiden kautta eikä olla sillonkaan puhuttu mitään.

Omista kavereista kimppa asumista on harrastanu lähinnä tytöt, joilla osalla on välit katkennut yhteiselon jälkeen/aikana. Muijakin asui opiskeluaikana 5 kaverin (tytön) kanssa omakotitalossa ja niillä syttyi lopuksi kunnon sota :D

Noi opiskelija-asuntolat tuntuu keräävän monenlaista sankaria, kuten armeijakin. Kaverini asui alkusyksystä pari kuukautta 30-40-vuotiaan sankarin kanssa. Istui vain huoneessaan verkkareissa keräili jotain minisotilaita ja maalaili niitä. Söi mun kaverin äitin ostamat ruuat jääkaapista ja sanoi jälkikäteen luulleensa sen olevan ok. Sen jälkeen kaverini päätti muuttaa pois, mutta ei sitä toistakaan näkynyt sen loppukuukauden aikana enää ollenkaan. Oli jättänyt ovensa lukkoon ja häipynyt.

Mutta voi sitä näköjään onnistuakkin.

 

[Timias]

Loistavia tarinoita, laittakaa lisää. :D Jumankauta millasia sankareita täällä oikein tallaa.

 

[trnaja]

Kaiken huippu oli kun joi mun viskikokoelman alas ja osti Jack Danielsin tilalle.

Mitä sanoit/reagoit tähän? :D Itte olisin kyllä perkeleen raivona...

 

[hoyhenen_kevyt]

Mitä sanoit/reagoit tähän? :D Itte olisin kyllä perkeleen raivona...

Teki mieli vetää turpaan, mutta maltoin mieleni koska oltiin tunnettu melkeen 10 vuotta. Eikä sen tarkoitus ollut edes vittuilla, ei edes ymmärtänyt mitä teki. Ajatteli varmaan että sama kun ois juonu pelkkää kossua.

 

[trnaja]

Teki mieli vetää turpaan, mutta maltoin mieleni koska oltiin tunnettu melkeen 10 vuotta. Eikä sen tarkoitus ollut edes vittuilla, ei edes ymmärtänyt mitä teki. Ajatteli varmaan että sama kun ois juonu pelkkää kossua.

Itse en kyllä olisi kyennyt olla rauhallinen tuossa tilanteessa, jos on edes vähäsen arvokkaampaa viskiä, varsinkin jos kaveri on korkannut jotakin kunnolla arvokasta.

Vielä lisäkysymys, mitä viskejä joi?

 

[sika]

Ihmisillä on erilainen puuttumiskynnys siisteyteen liittyvissä asioissa. Ei kai kukaan oo niin puusilmä, ettei muka huomaa, jos itse jättää ruokailun tai eväiden teon jälkeen pöydälle kasan murusia tai jotain muuta sotkua. Aivan varmasti huomaa, mutta ei vaan viitsi siivota. Kyllä mä siivoilen kämppisten sotkuja todella paljon, kun ne eivät itse ole jälkiään korjanneet. Perusolettama pitäis olla, että omat sotkut siivotaan. Muuten käy niin, että siivoojana on jatkuvasti se, jolla se puuttumiskynnys on matalin. Ja sitte alkaa vähitellen ketuttaa... :D

No pöytä on sitten asia erikseen. Kyllä siitä huomaa pyyhkästä, kun se on parikymmentä senttiä silmien korkeudelta.

Se on just noin. Osa ihmisistä on tarkempia siitä, että onko leikkuulaudalla murusia tai tyhjä vesilasi olkkarin pöydällä. Vaatii sitä joustoa molempiin suuntiin jos meinaa kimppakämpässä asua. Aika hankalalta kuulostaa, että löytäisi just sellaisen tapauksen joka on omien standardien kanssa tasalla. Joustoa vaatii kuten minä sanoin. perussiisti voi tarkoittaa toiselle siivoushullua. Määritelmä vaihtelee henkilöttäin, eikä siinä oikein kukaan ole oikeassa tai väärässä.

Itseä ei esimerkiksi mainitut asiat juuri haittaa tai vaikka sormenjäljet peilikaapissa. kyllä ne siitä sitten jossain kohtaa siivouksen yhteydessä pyyhitään.

Oisko mitenkään mahdollista, että siivousintoilijat joustais...

Kaikista naurettavin asia mistä nousi haloo oli, että rätti oli tiskialtaassa. Siellä ku on niin paljon pöpöjä. Jos rätti on vahingossa jääny sinne ja sitä käyttää niin se on ku paskapaperilla putsais astioita. : D Laboranttina tiiän, että tää ei nyt ihan käy järkeen.

Offtopic. Ei hitto, tekis mieli tehä vuokranantajasta, joka valitsi tän kolmannen henkilön tänne samanlainen threadi. Yks päivä kun se asusteli täällä pari päivää ja tuli juhlista kotia, sain kuulla sen bakteerikantateorioista ja oli kyllä pokkaa hankala pidätellä. Yks parhaimmista oli ku pekoni tuoksu kämpässä niin parvekkeen ovi piti aukasta ettei ne hajut mee digiboksiin ja riko sitä.

Mulla on toistaseks jääny mysteeriks mistä aurinkokunnasta nää naiset tulee.

 

[Laardi]

Opiskeluaika tuli asuttua soluissa ja suurimmaksi osaksi ei mitään pahaa sanottavaa. Yksi kesä tuli kuitenkin melkoinen kokemus. Tiskipöytää ei näkynyt Himalajan kokoisen vuoren alta ja alimmat olivat paksussa homeessa. Hellassa oli paksu palanut ruskea kerros, jonka hinkkasin tasan puolesta pois. Hellanluukun avattuani lensi laatta, en avannut toiste. Suihkuun/vessaan ruiskuttelin pullollisen vahvaa tököttiä ennenkuin uskalsin mennä sisään.

Oli kolmen asukkaan solu, joista vain yksi vietti kesän siellä. Jannu oli kunnon it-nörtti, oli serveriä ja vaikka sitä. Sekä kaksi tornillista pitsalaatikoita lattiasta kattoon ja hajusta päätellen kaikissa oli ollut salamia. Selkeästi astiat eivät olleet hänen jäljiltää. Sinänsä mielenkiintoista kun tämä yksilö huomautti likaantumisesta kun pidin fillariani tyhjässä olohuoneessa ja olin sentäs peittänyt lattian melkoisen huolellisesti.

 

[sika]

Haluun pistää siskon nykysestä kämppiksestä vähän jotain...

Tää luonnon hipin ja räppärin sekoitus ei siivoa ikinä. Taino, jos sisko patistaa sitä, se saattaa tiskata. Yleensä asunnoissa lojuukin vaatteita ympäri kämppää, tiskikasa on mount everestin kokonen ja lisäks ötököitä juoksentelee lattialla. Vanhassa kämpässä asuttua se oli kuulemma masentunu sen sotkun takia. Viimeks ku sisko sille sano jotain se kerto sen egon olevan liian suuri ja sen takia se valittaa. (mitä helvettiä?! :D) Ne sen jutut on kuulemma vähän naurettavia. Kaks parhainta mitä oon kuullu on "mitä enemmän kouluja käy sitä tyhmemmiksi ihmiset tulee" ja "kouluissa pitäis opettaa vihaa, eikä rakkautta ja muuta skeidaa". Lisäks sen meditaatio hetket, joissa se ääntelee on saanu siskon hermoraunioille.

Ite tyyppi on mukava, kun sillä ei oo toi sen alter ego päällä, mutta asuminen voi olla vähän vittumaista.

http://s17.postimg.org/7secvwz0v/Jja_Tkamppa.jpg

 

[hoyhenen_kevyt]

Vielä lisäkysymys, mitä viskejä joi?

Puolikkaan 10 yo Springbankin, korkatun 10 yo Lagavulinin, 1/4 Claymoren ja karahvin, jossa oli alkon blendien jämiä. Tuo Springbank oli ainut mikä oikeasti vitutti, koska sain sen lahjaksi.

 

[hiku]

http://solutoveri.blogspot.fi/search?updated-max=2009-05-26T21:00:00%2B03:00&max-results=4

Lukekaas tosta. Melko hauska kerrontaa, joskaan ei ole moneen vuoteen ollut toiminnassa.

 

[Peppe Halti]

9 vuotta asuin erilaisissa kimppakämpissä. Nykyään oma vuokrakaksio, enkä takaisin kimppa-asumiseen ryhtyisi.

Ensimmäinen kokemus oli, kun töitten yhteydessä järjestyi huone firman omistamasta talosta. Kämppiksinä espanjalainen tyttö, ranskalainen äijä, ja kiinalainen äijä. Helvetinmoinen sotku kaikissa julkisissa tiloissa, mutta asiasta huomautettuani ketään ei kiinnostanut. Onneksi espanjalainen ja ranskalainen lähtivät, ja tilalle tuli toinen ranskalainen ja malesialainen. Niitten kanssa saatiin jotain järjestystä, mutta kiinalainen siitä huolimatta jätti aina kaiken sotkun muitten siivottavaksi, ja kun se oli firman omistajan perhettä niin ei siille voinut sanoakaan mistään. Se juuri tykkäsi viedä roskapussin parvekkeelle, ja seuraavan, kunnes parvekkella oli iso kasa haisevia roskapusseja.
Joka tapauksessa tässä kämpässä minulla oli hauskaa, olin sen verran nuori, ettei tuollainen häirinnyt niin paljoa, kunhan on seuraa jonka kanssa dokailla.


Sitten eräänä päivänä kaupunkia vaihdettuani vuokrasin huoneen talosta, jossa oli viisi muuta huonetta vaihtuvin kämppiksin. Vuokraisäntä oli palkannut siivoojan tähän taloon, joka piti perussiisteyden kunnossa kerran viikossa. Tässä talossa tutustuin muunmuassa skottiin, joka oli aina pahalla tuulella. Ei saanut soittaa musiikkia päivällä, koska hän oli nukkumassa, tai yöllä, koska hän oli nukkumassa. Vieraita ei saanut hänen mukaansa taloon tuoda, ellei tarkistanut asiaa aina kaikilta muilta kämppiksiltä etukäteen. Kaikki muut talossa asuvat onneksi viittasivat kintaalla mokoman yrmyn vaatimuksille.

Toinen loistava kämppis tässä talossa oli etelä-afrikkalinen vanhempi äijä, joka oli täysin vakuuttunut maailman loppuvan 12 päivä elokuuta 2006. Lueskeli raamattua päivät pitkät, ja selitti, kuinka enkelit keskuudessamme ovat hänelle tämän asian näyttäneet. Tämä kaveri oli polttanut pilveä 18 vuotta putkeen joka päivä ja tykkäsi kiskoa piriputkia silloin tällöin. Sitten kun maailmanloppua ei tullutkaan, katosi tämäkin mies, jättäen muutaman kuukauden vuokrat maksamatta. Vuokraisäntä oli kusipää, joten tämä nauratti minua kovin. Myöhemmin katosin itsekin talosta samaan tyyliin, eikä siitä tullut seuraamuksia, vaikka aluksi hieman pelkäsinkin. Olen ollut yhteydessä entiseen kämppikseeni, joka kertoi talon palaneen rumpukuivaimesta lähteneen tulipalon seurauksena.



Sitten muutin puolalaisen kaverin kanssa samaan kämppään. Kaveri oli aina tähän asti vaikuttanut täysin normaalilta, mutta muutettuani asuntoon totesin tämän olevan aivan siivoushullu. Joka helvetin päivä imuroitiin ja pyyhittiin pölyjä, ja joka esineellä piti olla oma paikkansa, ja niitähän ei siirrelty. Asiaa pahensi asunnossa asuva toinen puolalainen, joka piti maanmiehensä kanssa yhtä joka asiasta. Tässä asunnossa oli puolensa, puolalaisilla oli aina viinaa tarjolla, ja ne järjestivät paljon bileitä, joihin tuli paljon hyvännäköisiä puolalaisia naisia. Asumisesta jäi ihan positiivinen mielikuva, mutta en usko, että olisin kovin pitkään siellä viihtynyt, ei koskaan tiennyt töistä kotiin tultaessa, että onko talossa 15 vierasta tiistai-iltana vai ei.

Puolalaiset muuttivat pois, ja jäin taloon yksin hetkeksi. Typeränä pyysin kreikkalaista kaveriani muuttamaan alakerran huoneeseen, kun se vaikutti hyvältä äijältä. Mutta valitettavasti se ei ymmärtänyt vuokran maksamista ollenkaan, eikä se kyllä ymmärtänyt sitäkään, että minä haluan syödä omat ruokani, eikä niitä ole tarkoitettu sille. Onneksi se häädettiin parin kuukauden päästä. Sen jälkeen totesin, että vuokraisäntä saa ihan itse hoitaa tämän talon täyttämisen. Se hommasikin tänne asumaan Albanialaisen muslimin. Tämä oli tosin aika maallistunut tapaus, koska viina maistui joka päivä. Joka ikinen päivä se tuli myöhään kotiin, sammui huoneeseensa, heräsi aamulla ja meni töihin. Ei koskaan dokannut kotona, ei koskaan melunnut, ei käyttäyt keittiötä, eikä jättänyt sotkua mihinkään. Ainoa kämppis mitä minulla melkein vuosikymmenen aikana on ollut, joka ei kertaakaan aiheuttanut minulle pienintäkään vitutusta.


Yhteenvetona voisin todeta, että kimppa-asumisessa on hyviäkin puolia. On seuraa, ja säästyy rahaa muuhunkin, kuin asumiseen. Mutta aika paljon saa joustaa aina, koska harvoin löytyy sellaista toimivaa pakettia kämppisten suhteen, jossa standardit siisteyden, metelin ja vieraitten kanssa ovat suoraan yhteensopivia omien standardiesi kanssa.

 

[Jakob]

Hei helvetti asuin mä Briteissä italialaisen mimmin kanssa. Hän tuli todella uskonnollisesta katolilaisesta perheestä ja hän ei edes meinannut uskaltaa sanoa äidilleen, että asuu samassa huoneistossa miehen kanssa. Sitten äiti päätti tulla käymään ja minut oli pakko paljastaa. Neitonen tuli sitten minulle sanomaan, että äippä on tulossa kyllään ja toki se minulle oli fine. Kunnes ymmärsin, että olen lomalla ja mulle on tulossa Suomesta sellainen kohtuullinen rymyjengi moikkaamaan samaan aikaan.

Näin sen mutsin kerran, se oli siinä kohtaa kun kaveri käveli munasillaan suihkuun kaljatölkki kädessä ja se kämppiksen mutsi sattus tulemaan just siinä kohtaa käytävällä vastaan. Ei se tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, mutta lähtivät vissiin molemmat hotelliin loppuviikoksi :lol2:. Mimmi ei kyllä mulle sanonut episodin jälkeen sanallakaan tapahtuneesta. Muutenkin tultiin ok toimeen se aika mitä asusteltiin samassa kellarissa tai ainakin minä tulin :jahas: