Mä asuin yhen talven kahden opiskelijapojan kanssa kimppakämpässä.
Homma toimi kuin unelma.
Kämppä oli iso, +100m2. Toinen pojista majaili puolessa olkkarissa, mulla ja toisella oli omat isot makkarit.
Olkkarista puolet oli sitten kaikkien käytössä.
Kannettiin kämppään vain sellaisia astioita ja tavaroita jotka olivat vapaasti kaikkien käytössä. Ja lähinnä koitettiin tuoda sinne sellaista, jonka hajoaminen ei harmita (vaikka joku muu olisi se joka vahingossa hajotti).
Vessassa oli yhteiset vessapaperit ja saippuat, ainoastaan kylppärissä jokaisella oli omat pesutököttinsä.
Pojilla kävi opiskelijakavereita istumassa ja ottamassa, joten vietiin sitten kämppisporukalla mun autolla hylsyjä kauppaan ja ostettiin sitten näitä yhteisiä juttuja, vessapaperit, kahvit, pyykinpesuaineet jne, ja yleensä kun jäi rahaa ylikin, ostettiin koko köörille illaksi safka-aineet.
Monesti kyllä jokainen meistä saattoi tuoda tuonne ruokaa ihan kaikkia varten. Itekin kun mun oikeassa kodissa aloin sulattamaan pakastinta, kannoin kaiken sieltä yhteiskäyttöön. Ja toinen pojista toi äitinsä tekemiä juttuja kaikille.
Toinen oli vähän turhankin sosiaalinen (mutta mukava), ja toinen laiska siivoamaan. Vaan siivoulemaan hänet sai kun tajusi että pyytämällä se ei tapahdu, vaan piti aina käskeä tyyliin "Tiskaa ennen ku lähet viikonlopunviettoon! / Käy puistelemassa matot sillä välin ku imuroin!" niin alkoi tapahtua. Ihan mukisematta.
Homma toimi älyttömän hyvin. Jäi hyvät fiilikset tuosta asumisesta, vaikka mä olinkin tuolloin töissäkäyvä ja ikää oli enemmän kuin pojilla (+6v ja +9v). Eikä mun tarvinnut olla mikään kodinhoitaja tai äitihahmo.
Toinen pojista hoiti aina pyykkäämisen. Ja aina pestiin kaikkien vaatteita samassa koneellisessa.
Joskus istuttiin porukalla iltaa, joulun alla mm. toinen pojista teki kaikille lämpimiä paukkuja. Ja kun tuo asuminen loppui, pidettiin kekkerit.
Ja yhteyttä pidellään edelleen.