Tässä teksti, jonka pohjalta Bodaus-lehden artikkeli on kirjoitettu:
Kädenvääntö - voimaa vai tekniikkaa?
Yllä oleva kysymys on yksi yleisimmistä joita kädenvääntäjä kohtaa kerrottuaan harrastuksestaan. Vastaus on sekä että, molempia tarvitaan. Hyvällä tekniikalla voi heikompi voittaa vahvemman, mutta jos vastustaja on huomattavasti vahvempi, ei pelkällä tekniikalla pärjää. Huipulla täytyy molempien olla kunnossa; ei pelkästään voimaa, vaan nimenomaan lajivoimaa, ja tekniikan pitää olla toimiva ja itselle sopiva. Kanssakilpailijoillakin on, joten mitään puutetta ei saa anteeksi. Kädenvääntö on voimaa, nopeutta, keskittymiskykyä ja tekniikkaa vaativa maailman nopein kamppailulaji. Kilpailuissa suoritus kestää parhaimmillaan sekunnin murto-osia, pisimmillään kuitenkin puhutaan useista minuuteista. Ja koko ajan väännetään täysillä. Se vaatii paljon paitsi lihaksilta, myös jänteiltä ja ligamenteilta.
Monta tapaa vääntää oikein
Mikä on hyvä tekniikka? Tähän kysymykseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta; tekniikoita on useita ja niiden sisällä vielä variaatioita - kunkin vääntäjän on löydettävä ”se oma vääntö”. Kuitenkin aina silloin tällöin joutuu tilanteeseen jossa pitää pystyä käyttämään muitakin tekniikoita kuin sitä johon on erikoistunut, ja toisaalta osa vääntäjistä käyttää aktiivisesti paria täysin erilaistakin tekniikkaa. Mestarillinen vääntäjä pystyy tyrehdyttämään vastustajan yritykset oli suunta mikä hyvänsä; suoritys näyttää helpolta, yksinkertaiselta ja eleettömältä. Eniten käytettyjä tekniikoita ovat hook, jota kutsutaan myös voimaväännöksi ja jossa nimensä mukaisesti ranteet muodostavat koukun, ja top roll, jossa myös koukistetaan rannetta, mutta pyritään estämään vastustajan ranteen koukistus ja yritetään saada käsi kiertymään ulos päin. Lisäksi lajin harrastaja törmää mm. käsitteisiin press, shoulder press, high hook, low hook, dragging hook, posting top roll, sweep.. Useimmiten kyse on kuitenkin tavalla tai toisella vastustajan käden kontrolloimisesta, kuten myös kädenväännön ehdoton kuningas John Brzenk on todennut: armwrestling is control. Sana ”armwrestling” kuvaakin paremmin lajin luonnetta kuin kädenvääntö - kyse on käsipainista. Siinä pyritään löytämään vastustajan heikko kohta; vastustajan käden saaminen tyynyyn ei aina ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Kokenut vääntäjä osaa tulkita vastustan otetta jo ennen kuin vääntö on edes alkanut. Tai voisi oikeastaan sanoa, että vääntö alkaakin jo siitä kun otetaan ote, aina senkään löytäminen ei ole helppoa. Muutakin tapahtuu ennen starttia, puhutaan takapaineesta. Vastustajan kättä saa siis paineistaa, kunhan ei väännä sivulle. Startti tapahtuu kuitenkin siten että kädet ovat sivulta katsottuna keskellä pöytää. Monesti näkeekin miten kilpailijat ovat jo naama irvessä, kasvot punaisina ja kädet täristen ennen kuin tuomari sanoo ”ready - go!”. Tässä vaiheessa ei enää mietitä tekniikkaa, vaan sen pitää olla selkäytimessä. Lähdöstä ei ole myöskään varaa myöhästyä; pienikin viive ja käsi on jo häviön puolella, mistä sitä on vaikea pysäyttää tai tuoda takaisin keskelle. Tähänkin toki on omat niksinsä. Mutta kuten jo todettiin, vääntötapahtuma on usein niin lyhyt, että tuntuu lähinnä siltä kuin olisi yrittänyt pysäyttää liikkeessä olevaa rekkaa kädellä. Tähän on syynä myös se, että kyse ei ole käden tuomasta liikkeestä, vaan etenkin siitä että liikkeen mukana tulee kehon oma paino. Vääntö lähtee siis ennemminkin lantiosta asti, ja käsi pysyy vartaloon nähden lähes paikoillaan. Staattinen voima ja sen harjoittaminen onkin kädenvääntäjälle tärkeää.
Mitä lihaksia kädenväännössä tarvitaan?
Kun puhutaan vetävistä ja työntävistä liikkeistä, kädenvääntö lukeutuu ehdottomasti ensin mainittuun. Moni vääntäjä ei esimerkiksi treenaa penkkipunnerrusta ollenkaan, mutta leuanvetoa sitäkin enemmän. Siinä myös staattisia pitoja, lisäpainoilla, yhdellä kädellä, kahdella sormella.. selkää, kaikkia olkapään ja käden lihaksia monilla eri liikkeillä. Kädenvääntäjät tekevät myös harjoitteita joita salilla ei usein näe. Ranteen (kyynärvarren) kierrot ja samoin olkavarren kierrot ovat tärkeimmästä päästä. Kiertäjäkalvosimeen kohdistuu suuri rasitus ja siitä on löydyttävä ennen kaikkea hyvä staattinen pito. Samoin olkavarren lihaksesta, ja brachio radialiksesta, sillä kyseessä ei yleensä ole pelkästään suoraan sivulle suuntautuva liike, vaan vastustaja pyrkii myös vetämään kättä omalle puolelle pöytää. Kun kyynärvarren ja olkavarren välinen kulma kasvaa, katoaa vastustajan väännöstä voima. Sama tapahtuu, kun ranne ”aukeaa” ja vastus tulee pelkän hauiksen kannateltavaksi. On siis pyrittävä pitämään peukalo ylös päin eikä päästämään sitä kiertymään häviön suuntaan. Tämä pätee kaikkiin tekniikoihin, ja juuri tähän tarvitaan jo mainittua kyynärvarren sisäänkiertoa. Kyynärvarren lihakset ovatkin ehkä tärkeimmät kädenväännössä käytettävistä. Rannetta ei pelkästään saa taittaa, vaan sitä kuuluu taittaa! Alan huiput liikuttelevatkin aivan uskomattomia painoja rannekäännöissä ja Kippari-Kallekin kadehtisi mahtavia kyynärvarsia. Vaikka itse liike lähteekin vartalosta, yleensä se lihas joka pettää löytyy kädestä. Monet vääntäjät ovat kehitelleet itse omia spesiaalilaitteita ja viritelmiä käden eri lihasten treeniin, joista joitain on myynnissä myös netissä. Erilaiset taljat ja kumit ovat myös käytettyjä. Kaikista kalleimmat kädenvääntöön suunnitellut kädenvääntöpöydät tekokäsineen maksavat maltaita, eikä niitä ole monilla käytössä. Näppärimmät voivat tehdä näitäkin itse. Kaikkein paras treeni, ilman epäilystäkään, tapahtuu kuitenkin kädenvääntöpöydässä elävän vastustajan kanssa! Sitä ei voi korvata millään välineillä. Parasta olisi tietysti, jos vastustaja olisi itseä vahvempi, eikä sellaisen vastustajan löytäminen ei ainakaan aloittelijalle tuota ongelmia.
Säännöt
Kädenväännössä on tarkat säännöt, ja tuomareiden ollessa tarkkoja ei tulkinnanvaraisuutta yleensä ole. Standardienmukaisen kädenvääntöpöydän mitat tyynyineen ja tappeineen on tarkkaan määritellyt. Tuomari tarkistaa että kilpailijoiden asennot ovat oikeat ennen vääntöä; kyynärpäät ovat tyynyillä, ranteet suorassa, hartialinja pöydän suuntainen (eli olkapäät samalla linjalla - toinen ei saa olla toista taempana), kädet ovat sivusta katsottuna keskellä pöytää, olkapään ja vartalon väliin on mahduttava nyrkki ja peukalon kärkinivelen on oltava näkyvissä. Toisella kädellä pidetään kiinni pöydän sivulla olevasta tapista, eikä se saa irrota siitä väännön aikana. Kilpailijat saavat itse hakea otteen, mutta jos siinä ei minuutin sisällä onnistuta, asettaa tuomari kädet. Tuomariotteessa pienikin liikkuminen on ehdottoman kielletty, siitä seuraa virhe, samoin jos ei tottele tuomarin käskyjä. Kahdesta virheestä seuraa häviö. Kun kaikki on valmista, sanoo tuomari ”ready - GO! Ja sitten väännetään! Jos starttaa ennen go-käskyä, saa varoituksen varaslähdöstä. Kahdesta varoituksesta taas seuraa virhe. Väännön aikana kyynärpäät saavat liikkua niille varatuilla tyynyillä kuitenkaan siitä nousematta tai putoamatta. Vartalokontakti on kielletty. Otetta ei saa lipsauttaa tahallisesti irti. Kaikista näistä seuraa virhe ja vääntö uusitaan jos virhe on vasta ensimmäinen. Jos ote taas irtoaa tahattomasti molemmilta, otetaan käyttöön remmit, joilla kädet sidotaan toisiinsa tiukasti. Remmeillä väännössä on myös omat tekniset niksinsä. Jos ote taas lipsahtaa tahallaan tai tahattomasti häviön puolella, on se aina häviö. Käden katsotaan tällöin olevan häviön puolella kun matka tyynyyn on kolmasosa lähtöasentoon verrattuna. Ottelun voittaa se, joka saa vastustajan käden ranteen yläpuolella olevan osan koskemaan sivutyynyä, tai menemään sen yläpinnan tasalle. Käden ei siis välttämättä tarvitse koskettaa tyynyä. Jos vääntöön tulee kädelle vaarallinen kulma kuuluu tuomarin keskeyttää vääntö, minkä jälkeen se aloitetaan alusta. Tässä olivat säännöt pääpiirteittäin. Monesti kisat ovat ummikolle vaikeita seurata, jos ei tiedä säännöistä mitään. Voi tulla ihmettelyä siitä mitä oikein tapahtui, jos esimerkiksi toinen häviää pelkillä virheillä. Tuomari kuitenkin näyttää virheet ja voitot myös käsimerkeillä, joita seuraamalla pysyy kärryillä silloinkin kun ääni ei kuulu yleisöön asti.
Kenelle laji sopii?
Kädenväännön aloittaminen ei katso kokoa, sukupuolta, eikä kovin paljon ikääkään, joten voisi sanoa että laji sopii kenelle vaan jolla on terveet kädet, tai edes toinen. Kädenväännössä kun kilpaillaan molemmilla käsillä erikseen, naiset ja miehet omissa sarjoissaan ja eri painoluokissa. Aiemmasta urheilutaustasta on toki hyötyä, sisälsi se sitten voimalajeja, kiipeilyä, telinevoimistelua, tai mitä vaan missä on käytetty käsiä. Vahvoista ranteista on hyötyä, jotka jollakin voi olla kehittyneet vaikka työn kautta. Kädenvääntö on sikäli erikoinen liike, että siinä liike suuntautuu sivulle, ja harvalla on siihen tarkoitetut lihakset niin vahvat etteikö ne kehittyisi ensi alkuun huimasti lajitreeneissä. Aloittelija saakin varautua enimmäisen puolen vuoden aikana seuraaviin hermosärkyihin, kun rasitus keskittyykin eri lihaksiin kuin esimerkiksi normaalissa salitreenissä. Loukkaantumisia sen sijaan tapahtuu suhteellisen harvoin. Alkuun pääsee helposti kokeneempien ohjauksessa; kädenvääntäjät eivät piilottele kikkojaan vaan opastavat mielellään uusia kasvoja. Perustekniikat tulevat äkkiä tutuiksi, mutta kirjekurssilla niitä ei opita vaan käytännössä pöydän ääressä. Kärsivällisyys palkitaan tässä niin kuin kaikissa muissakin voimaa kehittävissä lajeissa.
Lajin historia ja harrastus Suomessa
Kädenväännön historiasta tiedetään melko vähän. Vanhin kuvallinen todiste kädenväännön harrastamisesta löytyy muinaisesta Egyptistä noin ajalta 2000 eaa. Toiminta on ollut organisoitunutta kuitenkin vasta viime vuosisadalla. Maailman kädenvääntöliitto WAF (World Armwrestling Federation) perustettiin 1967 ja samana vuonna pidettiin ensimmäiset viralliset MM-kisat. WAF:iin kuuluu yli 120 jäsenmaata. Suomen kädenvääntöliitto perustettiin 1990 ja sen alaisiin seuroihin kuuluu noin 800 kilpavääntäjää. Aiemmin kädenvääntöä harrastettiin myös istumapöydillä, jotka ovat edelleen käytössä vammaisten luokissa, muuten on käytetty vuodesta 1994 lähtien ainoastaan seisomapöytää. Kisoissa käytetään ns. cup-kaaviota, jolloin vasta toisesta häviöstä putoaa pelistä. Vuosittain järjestetään EM- ja MM-kisojen lisäksi mm. SM- ja PM-kisat, sekä SM-karsintoja ja yksittäisiä kilpailuja. Suomessa mainitsemisen arvoinen on Power Bull, joka järjestetään vuosittain alkuvuodesta Ilmajoella. Suomen vääntäjät ovat vääntäneet pitkään menestyksekkäästi aina EM- ja MM-tasolla asti; mm. viime MM-kisoista Bulgariasta Pasi Kunnari toi kultaa miesten alle 80kg masters (yli 40v.) sarjassa ja Anne Melin pronssia naisten alle 80kg sarjassa. Seuraavat MM-kisat järjestetään Kanadan Kelownassa 29.11. - 7.12.2008. Suomen kädenvääntöliiton sivuilta netistä (
www.skvl.net) löytyy tietoa kilpailuista, täydelliset säännöt, tuloksia, kuvia, videoita ja linkkejä muille alan sivuille. Kädenväännössä on käytössä myös dopingtestit, mutta toistaiseksi Suomessa järjestetyissä kilpailuissa niitä ei ole ollut varaa järjestää.
Anne Melin
Oon tasan kaksi viestiä kirjoittanut aiheesta, enkä mitään 100% varmuutta esittänyt kummassakaan viestissä. Itseasiassa totesin, että kädenvääntö on harmaalla alueella siinä miksikä sitä haluaa kutsua.
