Itseä hieman jännittää aina kun joku kyykkää salilla todella isoa rautaa. Vaikka eihän se miun kroppa oo mikä kärsii jos jotain sattuu. En vaan toivo kenellekkään mitään vammoja.
Jooelin kohdalla tuo voimailuun projektimaisuus, nopea tulosten tavoittelu ja sen vuoksi lyhytjänteisyys on ehkä se pelote tässä. Treeniohjelma kieltämättä vaikuttaa rajulta ja ilmeisesti sillä yritetään saada mahdollisimman paljon ulos lyhyessä ajassa. Ymmärrän Mikan mielipiteen kyllä, mutta vanhana voimanoston harrastajana ja lajin seuraajana toteaisin yleisesti, että on yksi niistä lajeista, joita esim. Suomessa harrastetaan teini-iästä hautaan jopa koko ajan kilpaillen. On parhaimmillaan varsin turvallinen laji, kun sitä harrastetaan pitkäjänteisesti. Toki treenityylejä on monia, mutta usein treeniikaudella tähdätään räjähtäviin ja hyviin toistoihin ja kun failurea ei haeta ja kroppa on touhuun totutettu, se iso rauta yllättävän harvoin johtaa loukkaantumiseen. Se kehonrakentajan suorittama 8-10 toistoa väsyneenä, failureen tehtynä voi pienemmästä painosta huolimatta olla vaarallisempi. Tai se räkäisesti tehty maksimikokeilu peruskuntosalitreenin ohessa. Toki ääripäissä riskit kasvaa, kuten monessa muussakin lajissa ja varsinkin ammattilaispuolen show -elementteihin kuuluu mahdottomien rajojen ylittäminen ja omalla tavallaan sen pelon kanssa flirttailu.
ihan samalla tavalla niitä lihoja ja jänteitä paukkuu kaikilla punttaajilla.
Tuskin bodarit pitää voimanostoa mitenkään vaarallisempana lajina, kuin muita vastusharjoittelun muotoja. Itse en sellaista sanonut omassa ihan asiallisessa kommentissani. Missä tahansa urheilussa on riskinsä. Hurjalta vaan näyttää nämä treenit ja tämä äärimmäisen kova progressio. Tunnen voimailun parissa olevia ihmisiä paljon, ja moni painottaa maltillisuutta ja pitkäjänteisyyttä myös harjoittelukaudella. Hyvin lyhyellä aikavälillä nopea kehitys voi kuitenkin sisältää omat riskitekijänsä. Toivotaan nyt, ettei kenellekään satu mitään.Samaa mieltä, monesti on tullut ihmeteltyä miten bodarit pitää voimanostoa jotenkin paljon vaarallisempana kuin muita vastusharjoittelun muotoja
Vatskulla tosin on kova tahti ja rättien käyttö voi olla uhka, mutta videoiden perusteella kuitenkin säännölliset kevennykset ja kropan kuuntelu on kunnossa, minkä pitäisi vähentää riskejä.
Niin, 300kg kovassa ykkösessä voi olla 2-3 toistoa varaa ja tukilihakset hereillä, kun taas bodauksessa voidaan tehdä monta väkisin väännettyä pakkotoistoa/pudotussarjaa väsyneillä lihaksilla.
Kyllä noilla kavereilla on oltava supergeenit päänverisuonistossa.
Nämä 500 kilon ääripään hihnavedot menee voimamiesurheilun alle. Mun mielestä niillä ei voimanoston kanssa ole tekemistä. Sama olisi ajatella, että Colemanin show -treenit ja lähes 400 sarjapainot on sitä tavallisinta ja turvallista bodausta. Savolaisen Maken treenaus tuskin oli turvallista sekään, joku 370 kiloa kyykkysarja hämärän rajamaille vietynä on varmasti vähintään yhtä riskialtis, jos ei riskialttiimpi kuin tottuneen kyykkääjän 400 kilon ykkönen. Jatkuvasti myös bodareilla repeämiä, lihaksia poikki, ongelmia terveyden kanssa jne. Maailman huipulla molemmat lajit sisältää huipputasolla ja varsinkin ääripäässä vaaroja ja loukkaantumisia. Silti en pidä voimanostoa erityisen vaarallisena, kun jätetään nuo ääripään ilmiöt pois. Joku Ray Williams hallitsee sarjaansa ja tekee hallittuja 400-500 kyykkyjä vuodesta toiseen. Voimanostajat tekevät ipf-puolella myös keskimäärin pitkän uran huipulla. Harrastustasolla molemmat lajit ovat fiksulla lähestymisellä täysin turvallisia. Ongelmahan tässä keskustelussa on se, että kumpikin laji käsittää allensa niin paljon muutakin kuin sen, mitä lajeja seuraamaton tietää, esim. raw- voimanostoa ei voi verrata millään tavalla ääripään varustejuttuihin, treenityylejä on erinlaisia, on eri liittoja, näytöksiä jne. Ja mitä tulee kropan rajojen uhmaamiseen, mitä huippuvoimanostokin sisältää, eiköhän huippukehonrakennuksessa mennä siinä hommassa aika lailla ääripäähän.
Kyllähän tuo kovalta touhulta näyttää ja varmasti sitä onkin. Hatunnoston paikka!
