Tosiaan "toisen posken kääntäminen" kristillisen perinteen mukaisesti on huonoin vaihtoehto koulukiusatulle. Paitsi että kiusaaminen jatkuu, niin se että vanhemmat tai opettajat kieltävät puolustautumisen on viesti siitä, että heistä on oikein, että lasta kiusataan. On erittäin tärkeää että vanhemmat opettavat lapsilleen paitsi oikeudenmukaisuutta ja käytöstapoja, myös sitä, kuinka puolustaudutaan. Kyllä minä laittaisin omat penskat nostelemaan puntteja, painimaan ja harrastamaan jotain kamppailu-urheilulajia. Tällaiset lajit nostavat myös itsetuntoa fyysisten ominaisuuksien lisäksi.
Jos lapsi tulee kotiin ja kertoo joutuneensa kiusatuksi, kyse tuskin on ensimmäisestä kerrasta. Silloin pitää ottaa heti yhteyttä kouluun, toisten osapuolten vanhempiin ja varmistaa että homma hoidetaan. On hyvä muistaa, että varsinkin tänä päivänä kiusaaminen tarkoittaa yleensä jotain muuta kuin turpaan vetoa. Henkinen kiusaaminen esim. sosiaalisen syrjinnän ja haukkumisen muodossa voi olla paljon vakavampaa ja vaikeampaa havaita. Joskus kiusattukin on sitä mieltä, että "ne vain pelleilee" eikä halua kannella asiasta. Todellisuudessa tähänkin pitää puuttua välittömästi ja vakavin ottein.
Esimerkkisi lumipenkassa kiusaajien pyörittämisestä voi toimiakin, jos on riittävän reippaita isoveljiä. Onnittelen ripeästä toiminnasta... Vanhempien kohdalla tilanne on toinen. Toisten lapsia kun ei voi "opastaa." Pitää olla yhteydessä kiusaajien vanhempiin ja tehdä selväksi että kiusaaminen loppuu tähän. Joissain tapauksissa voi olla vaikeaa vakuuttaa kiusaajien vanhempia siitä, että heidän pieni kullannuppunsa onkin sadistinen sosiopaatti...
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että aselakien kiristäminen ei vaikuta siihen todelliseen ongelmaan yhtään mitenkään. Eikä auta sekään, että koulukiusattuja pidetään hysteerisesti tulevina massamurhaajina ja rangaistaan heitä siitä kaiken sen paskan lisäksi, mitä he joutuvat kestämään. Suomessa lienee kymmeniätuhansia ihmisiä, joilla on vaihtelevan asteisia traumoja kiusaamisesta joko koulussa tai työpaikalla. He voivat kärsiä vakavistakin psykologisista vaivoista masennuksen ja itsetuhoisuuden muodossa. Mitkähän nämä kustannukset ovat yhteiskunnalle? Veikkaanpa että koulukiusaamisen vuoksi itsemurhan tehneitä on monikymmenkertainen määrä näiden koulusurmien uhreihin verrattuna. Enkä yhtään vähättele koulusurmien vakavuutta.
Yhteenvetona: Kiusaaminen on äärimmäisen vakava sosiaalinen ongelma, joka tuhoaa ihmiselämiä ja josta seuraa valtavasti kärsimystä. Tämä on myös ongelma, jota on vähätelty vuosikymmeniä ja johon vieläkin suhtaudutaan vähättelevästi ja hyssytellen. Tähän tilanteeseen on tultava muutos. Minusta on sääli, että kiusaaminen on noussut esille tällaisessa yhteydessä. Siihen olisi pitänyt puuttua mitä vakavammin aikoja sitten. Lässyttelyn ja lepsuilun aika on tullut päätökseen.
Pari 15v pahista ei ole mikään mafia, kyllä tästä yhteiskunnasta sentään sen verran voimaa löytyy että pikkunilkit ei silmille hypi.
