Jokelan koulussa Tuusulassa ammuttu

[Gradient]

Tapahtunut herätti minussa sääliä myös ampujan vanhempia kohtaan heti kun sain siitä tietää. Kitaristina ja Muusikoiden.netin vakituisena kirjoittajana tunnen myös isä Auvisen ja tiedän, että hänen elämänsä tapahtuneen jälkeen on ollut yhtä helvettiä.

Muiden uhrien vanhemmilla on varmasti ollut rankkaa, mutta Auvisilla vielä rankempaa syyllisyyden - ja syyllistämisen - vuoksi. Kuten rouva Auvinen itkien totesi, hän ottaa kaiken syyn kohdalleen poikansa teosta.

Olen itsekin entinen koulukiusattu, ja tuolloin (yläasteella) olisin itsekin kostaakseni ollut valmis melkein mihin tahansa -- ellei olisi ollut muita syitä ja voimia jotka pitivät pinnalla. Lukiossa sitten olinkin yhtäkkiä siellä suositumpien joukossa, paradoksaalista kyllä luullakseni osittain kiusaamisen ansiosta.

Yksilöiden empatiakyvyn puute on syy lukemattomiin kasautuviin ongelmiin...

 

[Kuki]

Inskalle vielä: Kyllä vanhemmat ovat aika hampaattomia siinä suhteessa, että alakoululaista kiusataan tai sillä ei ole kavereita. Tuskin siinä ensimmäisenä aletaan miettiä, että lapsella on jotain vikaa pääkopassa.
Ja se mitä tässä on muualtakin kuullut, on nuorille ja lapsille todella vaikeaa saada asianmukaista hoitoa, kyllä siinä moni mattimeikäläinen varmasti lannistuu tai sitten yritää luottaa siihen, kun lääkäri lykkää sen pilleripurkin kouraan.

 

[mikasa90]

Ja se mitä tässä on muualtakin kuullut, on nuorille ja lapsille todella vaikeaa saada asianmukaista hoitoa, kyllä siinä moni mattimeikäläinen varmasti lannistuu tai sitten yritää luottaa siihen, kun lääkäri lykkää sen pilleripurkin kouraan.

Omasta mielestä tuo on kumminkin helpottunu viimeaikoina. Itellä kyllä oli se 4-5 kuukauden odottaminen, mutta sitä odotellessa sain kumminkin jo terapiaa - ennen kun ''oikee terapia '' alko.

Tottahan se on, että suhtvaikeeta sitä on saada. On se onneks parin viimevuoden aikana helpottunu radikaalisti. Yleensä ne vaiheet menee näin: Terveyskeskuksen lääkärille--->lääkäri lähettää lähetteen psykiatriselle polille--->polilla jonot sen max 6 kuukautta ja siellä alkaa sitten hoidot ja hoito on oikeesti HYVÄÄ. Saa lääkkeet ja aluks on kerran viikossa lääkäri + 1 kerran viikossa terapiaa. Näin itellä. Tai sit mä oon vaan ollu todella onnekas.

 

[no-body]

Heti ensimmäisenä äiti syyttää kouluja ja koulutusjärjestelmää, ja myöhemmin vika on myös mielenterveystyössä. Perisuomalaiseen tapaan, itsessähän ei ole koskaan mitään vikaa ja mitään ei olisi voinut tehdä paremmin (eli näin voi käydä kenelle tahansa jne.), vaan kaikki syyt pitää aina löytää jostain muualta. Itse ehkä hieman huolestuisin, jos lastani kiusattiin koko peruskoulun ajan ja sillä ei olisi yhtään kaveria.

Kerropa vielä mitä sinä sitten lapsestasi huolestuttuasi tekisit? Aivan varmasti on Auvisen vanhemmatkin huolestuneet jo aikoja sitten ja niitä huolestuneita vanhempia on maa pullollaan, mutta IRL tuollaisen tilanteen parantaminen ei käy sormia napsauttamalla vaan keinot voivat olla hyvinkin vähissä.

 

[Inska]

Inskalle vielä: Kyllä vanhemmat ovat aika hampaattomia siinä suhteessa, että alakoululaista kiusataan tai sillä ei ole kavereita. Tuskin siinä ensimmäisenä aletaan miettiä, että lapsella on jotain vikaa pääkopassa.

Ei varmaan ensimmäisenä sitä mietitäkkään, mutta varmaan ymmärtää että kohta on vikaa, jos asia jatkuu. Jos vanhemmat on hampaattomia tekemään oman lapsensa hyvinvoinnin eteen jotain, niin mietin vain että kukakohan sille sitten voisi jotain tehdä...

Kerropa vielä mitä sinä sitten lapsestasi huolestuttuasi tekisit? Aivan varmasti on Auvisen vanhemmatkin huolestuneet jo aikoja sitten ja niitä huolestuneita vanhempia on maa pullollaan, mutta IRL tuollaisen tilanteen parantaminen ei käy sormia napsauttamalla vaan keinot voivat olla hyvinkin vähissä.

No kaikkea muuta kuin jäisin odottelemaan että kyllä se siitä.

 

[no-body]

No kaikkea muuta kuin jäisin odottelemaan että kyllä se siitä.

Näin varmasti jokainen ajattelee, mutta siinä todellisessa tilanteessa ei riitä ajatus, että tekee "jotakin". Ei kukaan varmasti tarkoituksella odottele, että "kyllä se siitä" nähdessään lapsensa voivan pahoin, mutta konkreettisella tasolla vaihtoehdot voivat olla hyvinkin vähissä.

 

[J.Jake]

Yksilöiden empatiakyvyn puute on syy lukemattomiin kasautuviin ongelmiin...

Tavallaan varmaan joo. Menee pilkunnussimiseksi mutta luusin että yksilö vielä tuntisikin empatiaa mutta joukko ei.

Ja kyllä. Ei ole helppoa päättää että esim. lapsi jää kotiin, eikä mene kouluun ennenkuin löytyy uusi koulu jne.
Usein lapset itse ovat todella hyviä salaamaan ongelmiaan vanhemmilta. Esim. mua kiusattiin joskus mutta ei vanhemmat siitä tienneet.

 

[Kuki]

Tavallaan varmaan joo. Menee pilkunnussimiseksi mutta luusin että yksilö vielä tuntisikin empatiaa mutta joukko ei.

Ja kyllä. Ei ole helppoa päättää että esim. lapsi jää kotiin, eikä mene kouluun ennenkuin löytyy uusi koulu jne.
Usein lapset itse ovat todella hyviä salaamaan ongelmiaan vanhemmilta. Esim. mua kiusattiin joskus mutta ei vanhemmat siitä tienneet.

Miksi kiusaajia ei pakoteta vaihtamaan koulua? Miksi se jo ennestään nöyryytetty oppilas pakotetaan taas jonnekin, jossa ei ole ainuttakaan tuttua ihmistä?

 

[Marsalkka]

Miksi kiusaajia ei pakoteta vaihtamaan koulua? Miksi se jo ennestään nöyryytetty oppilas pakotetaan taas jonnekin, jossa ei ole ainuttakaan tuttua ihmistä?

Tällä hetkellä ei voi ilman vanhempien suostumusta tehdä juuri minkäänlaisia opetuksen järjestelyä koskevia muutoksia.

 

[Kuki]

Sepäs täällä onkin perseellään, että nyherretään jonkin aselain kimpussa, kun pitäisi miettiä konkreettisia asioita, miten koulukiusaaminen saadaan kuriin. Kotoahan se kasvatus lähtee, mutta yhteistyöllä tuokin pitäisi ratkaista.
Ehkä se hieman vähentäisi kiusaamista osaltaan, kun pennut tietäisivät, että tulee lähtö toiseen kouluun, jos ei ole ihmisiksi. Siis tämä on vain yksi ajatus,idea, mitä konkreettista voisi tehdä. En tarkoita että tämä ratkaisee koko ongelman.

 

[Marsalkka]

Ehkä se hieman vähentäisi kiusaamista osaltaan, kun pennut tietäisivät, että tulee lähtö toiseen kouluun, jos ei ole ihmisiksi.

Ne on aika ajoin pirun vaikeasti todistettavissa nuo kiusaamissysteemit. Lapset ovat aika ovelia.

 

[Inska]

Näin varmasti jokainen ajattelee, mutta siinä todellisessa tilanteessa ei riitä ajatus, että tekee "jotakin". Ei kukaan varmasti tarkoituksella odottele, että "kyllä se siitä" nähdessään lapsensa voivan pahoin, mutta konkreettisella tasolla vaihtoehdot voivat olla hyvinkin vähissä.

Mun kohdalla selvitettiin kotona kuka kiusaa ja miksi. Sitten opastettiin kotona miten noissa tilanteissa voisi menetellä, ja vanhemmat mietti mitä ne voi tehdä. Opastettiin että asioista pitää heti kertoa kotona ja puhuttiin lisää. Helpotti ainakin mun oloa kun tiesi että sille koitetaan tehdä jotain ja välitetään. Vietiin puoliväkisin eri harrastusten pariin (missä tapaa uusia ihmisiä) vaikka ne ei niin kiinnostanetkaan, ja kuskattiin eri leireille jne. Vanhemmat meni tapaamaan reksiä ja opettajia kun ei soitot auttaneet. Lisäksi osaa kiusaajien vanhemmista ja niiden kakaroita vähän haastateltiin ainakin pihapiirissä. Yläasteella oli sitten niitä deekujen lapsia, joita ei vähempää olisi voinut kiinnostaa. Varmaan olivat enemmänkin ylpeitä siitä kun oma lapsi seuraa vanhempien mallia. Murrosiässä mä olin jo tajunnut kyllä sen, että suurin osa noista kiusaajista on tulevaisuudessa isoja luusereita ja joku jatkuva vittuilu ei mulle enää pahaa tee. Se riitti mun tapauksessa, tosin ainakin faija olisi mennyt vielä pidemmälle asian jatkuessa ja koulua tai paikkakuntaa olisi saatettu vaihtaa. Eihän sen noin pitäisi tosiaankaan mennä, mutta käytännössä joskus pitää nyörtyä. Ennemmin sitä painetta ja paskaa niskaan pitäisi saada sinne ongelmatapausten (enkä tarkoita nyt kiusattujen) vanhemmille. Opettajatkaan ei saa enää koulussa ojentaa, kun heti on vanhemmat tai iltapäivälehti kimpussa. Nyt ainakin on noiden perättömien uhkausten suhteen vähän jo taidettu herätä tekemään jotain.

 

[Hippa]

Huvittavinta tuossa kiusaamisasiassa on se, että jos kiusattu vaihtaa koulua niin sitä todennäköisesti kiusataan myös uudessa koulussa, mutta sen sijaan jos kiusaaja vaihtaa koulua niin hän ei enää kiusaa uudessa koulussa ja siellä vanhassa koulussakin tilanne yleensä rauhoittuu eli kiusaamisongelma loppuu.

Siksi on raivostuttavaa, että jos vanhemmat eivät halua tehdä yhteistyötä niin se kiusaaja saa yleensä jatkaa sitä mellestämistä ihan rauhassa.

INSKA, kyllähän siinä haastattelussa kävi selvästi ilmi, mitä vanhemmat voisivat tehdä. Vanhemmat voivat olla pitkäjänteisempiä ja vaativampia, kun hakevat ulkopuolista apua. Jos ei haluttua apua saada, pitää olla tiukempi. Sitähän ne siinä katui, kun tyytyivät lääkärin mielipiteeseen, ettei terapialle ole tarpeeksi kovaa tarvetta.

Sä sanoit kyllä, ettei se kiusatussa oleva syy oikeuta kiusaamista, mutta päätit lauseesi kommenttiin "mutta joo...yhteiskunnan vika sekin", mistä saa sellaisen mielikuvan, että mielestäsi kiusatun pitäisi katsoa peiliin tuollaisessa tilanteessa.

Mutta ei se ole niin. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla juuri sellainen kuin on (niin kauan aikaa, kun ei muita vahingoiteta) eikä KENELLÄKÄÄN ole oikeutta siihen puuttua kiusaamalla.

Koulumaailmassa kun olen itsekin työskennellyt niin tiedän, että siellä on hirveästi potentiaalisia pahantekijöitä, joiden oireiluun ei puututa. Yksikin tapaus on semmoinen, että alakoululainen puhuu jatkuvasti muiden vahintoittamisesta, tappamisesta ja käy muiden kimppuun fyysisesti. Opettaja on yrittänyt useita kertoja saada apua tälle oppilaalle, mutta kaikki oppilashuoltokokoukset on päättyneet toteamukseen, että seuraillaan nyt tilannetta.

Ja sitten sitä tilannetta seurataan siihen asti, kun joku oikeasti kuolee tai vahingoittuu pahasti. Sitten on taas sormet suussa ja mietitään, ketä tästä voisi nyt syyttää. Vaikkapa sitten niitä puukkoja ja aselakia, jos ei muuta keksitä.

 

[Inska]

INSKA, kyllähän siinä haastattelussa kävi selvästi ilmi, mitä vanhemmat voisivat tehdä. Vanhemmat voivat olla pitkäjänteisempiä ja vaativampia, kun hakevat ulkopuolista apua. Jos ei haluttua apua saada, pitää olla tiukempi. Sitähän ne siinä katui, kun tyytyivät lääkärin mielipiteeseen, ettei terapialle ole tarpeeksi kovaa tarvetta.

Tulihan ne asiat siinä ilmi, mutta omasta mielestäni ei oikein painotettu mitä tekisivät nyt toisin, tai missä niitä "virheitä" tehtiin. Joo, jälkiviisaus on nerokasta mutta joskus siitä voi oppia jotain. Luulen että suurelle yleisölle meni ihan ohi mitä tuosta voisi oppia. Tosin en tiedä mikä oli kolmosen tarkoitusperänä tuon lähettämiseen.

Sä sanoit kyllä, ettei se kiusatussa oleva syy oikeuta kiusaamista, mutta päätit lauseesi kommenttiin "mutta joo...yhteiskunnan vika sekin", mistä saa sellaisen mielikuvan, että mielestäsi kiusatun pitäisi katsoa peiliin tuollaisessa tilanteessa.

Mutta ei se ole niin. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla juuri sellainen kuin on (niin kauan aikaa, kun ei muita vahingoiteta) eikä KENELLÄKÄÄN ole oikeutta siihen puuttua kiusaamalla

Niinhän sen pitäisi olla, mutta kun ei valitettavasti vain ole. On helpompi syytellä yhteiskuntaa tai jotain muuta instanssia, kun osoittaa sitä oikeaa ongelmaa sormella eli kiusaajaa, ja sen vanhempien vastuuta.

 

[Hippa]

Niinhän sen pitäisi olla, mutta kun ei valitettavasti vain ole. On helpompi syytellä yhteiskuntaa tai jotain muuta instanssia, kun osoittaa sitä oikeaa ongelmaa sormella eli kiusaajaa, ja sen vanhempien vastuuta.

Lainsäädännön epäkohdat on yhteiskunnan vika. Tällä hetkellä lainsäädäntö ei mahdollista kovinkaan tehokasta puuttumista kiusaajan elämään. On täysin kiusaajan vanhemmista kiinni, miten tehokkaasti kiusaamiseen voidaan puuttua. Se on niin väärin, että suututtaa ajatuskin. Koska oikea ratkaisuhan kaikkien sovitteluyritysten jälkeen on se, että kiusaaja vaihtaa koulua, jotta kiusaamisketju saataisiin katkaistua. Se on kuitenkin viime kädessä kaikkien (myös kiusaajan) etu, että se kiusaaminen loppuu.

 

[Inska]

^Noinhan se menee. Mutta ei se syyttely auta jos ei tehdä mitään muutoksia jotka kohdistuu johonkin konkreettiseen, eli ihmisiin. Ja valitettavasti sen takia tällä hetkellä käytännössä kiusatun lapsen vanhempien pitäisi toimia, kun siihen ei muualta apua tule. Noinhan päin sen ei pitäisi olla, mutta...Ja luulen että keskustelu kääntyy tuon eilisen ohjelman takia kansan syvissä riveissä taas siihen, että koulujen vastuulla pitää olla koulukiusaamisen karsiminen, opettajat ei puutu asioihin ja huomaa kiusaamista jne. Ja paradoksin muodostaa se, että jos opettaja sitten ojentaa oppilasta, niin sekään ei käy, koska se oppilas on se vanhemman oma kultamussukka joka ei koskaan tee mitään väärin. Mua ainakin eilen vähän ihmetytti se koulumaailman syyttely heti alussa. Mutta saihan se yhteiskuntakin taas oman osansa..

e: ja mua vähän nyppii se ajattelumaailma, että vanhemmat on aina tehneet automaattisesti parhaansa ja kaikkensa. Vaikka paljon olisi tehtävissä.

 

[veijari]

Oletko sä sitten sitä mieltä, että koulukiusatun täytyy syyttää vain itseään siitä, että joutuu kiusatuksi? Kyllä mä olen sitä mieltä, että syy on siellä kiusaajassa eikä uhrissa.
Vaikka sulla olis vimpan päälle kuteet ja releet, se ei vaikuta siihen, keksiikö joku idiootti alkaa kiusaamaan ja syrjimään sinua. Mä en hyväksy sitä, että uhreja syyllistetään siitä, että he ovat liian omituisia, pitäisi yrittää enemmän jne.

Huoh. Tästä on keskusteltu monissa ketjuissa ja monesti. Edelleenkin aloite kiusaamiseen ei ole ehkä uhrin vika, mutta jos päätää ottaa turpaansa aina vaan niin eipä siinä mitään sitten - kiusaaminen jatkuu. Mutta koska yleisesti tiedetään ettei kukaan tykkää siitä kiusaajasta niin sille kannattaa pistää:
1) kampoihin, koska jos edes pistät kunnolla kampoihin niin sen sidekickit huomaa että tuossa jätkässä on enemmän munaa kuin meissä yhteensä ja niistä tulee sun kavereita(tämä johtaa jatkuviin tappeluihin mutta mitä sitten, nyt sulla on kavereita).
2) ihan surutta turpaan, jolloin voit itse anastaa kukkulankuninkaan paikan ja se on parempi kuin alin paskahousu.

Joo ja antaa kaikkien kukkien kukkia make piis not love jne...

 

[Kuki]

Huoh. Tästä on keskusteltu monissa ketjuissa ja monesti. Edelleenkin aloite kiusaamiseen ei ole ehkä uhrin vika, mutta jos päätää ottaa turpaansa aina vaan niin eipä siinä mitään sitten - kiusaaminen jatkuu. Mutta koska yleisesti tiedetään ettei kukaan tykkää siitä kiusaajasta niin sille kannattaa pistää:
1) kampoihin, koska jos edes pistät kunnolla kampoihin niin sen sidekickit huomaa että tuossa jätkässä on enemmän munaa kuin meissä yhteensä ja niistä tulee sun kavereita(tämä johtaa jatkuviin tappeluihin mutta mitä sitten, nyt sulla on kavereita).
2) ihan surutta turpaan, jolloin voit itse anastaa kukkulankuninkaan paikan ja se on parempi kuin alin paskahousu.

Joo ja antaa kaikkien kukkien kukkia make piis not love jne...

Hmm, meinaatko oikeasti, että pienelle ekaluokkalaiselle annetaan ohjeeksi vedellä turpaan toisia? Tytöillä varsinkin se kiusaaminen on yleensä syrjimistä (ei oteta mukaan porukkaan) tai henkistä muuten. Siinä kun pikku-Elli rupeaa rökittämään luokkakavereita nyrkein, joutuu taatusti myös opettajien silmätikuksi.

 

[veijari]

Hmm, meinaatko oikeasti, että pienelle ekaluokkalaiselle annetaan ohjeeksi vedellä turpaan toisia? Tytöillä varsinkin se kiusaaminen on yleensä syrjimistä (ei oteta mukaan porukkaan) tai henkistä muuten. Siinä kun pikku-Elli rupeaa rökittämään luokkakavereita nyrkein, joutuu taatusti myös opettajien silmätikuksi.

Kyllä ne tytöt ihan oikeasti raatelee ja haukkuu yms. eikä ole mitenkään ovelampia kuin pojat.
Opettajan silmätikuksi joutuminen on kyllä vittumaista ja saattaapa itkutkin päästä jokusen kerran kun saa turhaa jälki-istuntoa ja numerot on huonompia kuin ansaitsi, mutta elämä on valintoja ja lapsille voisi heti alkuun opettaa että pk:n arvosanoilla ei ole paskan väliä kunhan osaa ne jutut mitä siellä opetetaan. Itse ainakin opetin siskoni lyömään kunnolla kun se muutaman kerran oli kynsitty verille(opetin myös "polvea kasvoihin" tyylisuunnan) enpä ole kuullut että olisi koskaan joutunut ketään lyömään, mutta kiusaaminen loppui.

Itse olen siis ollut se silmätikku, eikä siitä mitään traumoja ole jäänyt. Pääasia etten suosiolla ottanut turpaani koskaan. Vaan jo ekaluokkalaisena pistin kampoihin niille isoille 6 luokkalaisille sen minkä pystyin.

Ja joo, omia lapsia en ekana neuvoisi lyömään vaan neuvottelisin kiusaajan vanhempien kanssa asiasta, vasta toisena vaihtoehtona pikkureetu rupeaisi saamaan selkäänsä :jahas:

 

[Kuki]

Veijarille, että kyllä mä olen siinä samoilla linjoilla, että takaisin saa antaa fyysisesti, ei tarvitse kenenkään hakkaamaksi alistua. Mutta kun se ei kuitenkaan kaikkien kohdalla toimi.