Jokelan koulussa Tuusulassa ammuttu

Tarpeeksi pienenä kun oppii paikkansa niin kyllä se toimii. Toki sille toiselle saattaa arvet jäädä, mutta sehän tuskin itseä kiinnostaa kovinkaan paljoa? Vrt Sinä vai Minä?
Ylipäätänsä kun tuollaiset kovikset saa liian kauan riehua ni ei niitä enää pysäytä mikään. 10 vuotiaan voi opettaa ryhmäkurilla, 25 vuotiasta ei(ja sitäpaitsi itseä ei nykyään edes huvita jos ei ihan pakko ole, kun taas pentuna tönäisy riitti jo nyrkkitalkoisiin)
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Inska sanoi:
Mun kohdalla selvitettiin kotona kuka kiusaa ja miksi. Sitten opastettiin kotona miten noissa tilanteissa voisi menetellä, ja vanhemmat mietti mitä ne voi tehdä. Opastettiin että asioista pitää heti kertoa kotona ja puhuttiin lisää. Helpotti ainakin mun oloa kun tiesi että sille koitetaan tehdä jotain ja välitetään. Vietiin puoliväkisin eri harrastusten pariin (missä tapaa uusia ihmisiä) vaikka ne ei niin kiinnostanetkaan, ja kuskattiin eri leireille jne. Vanhemmat meni tapaamaan reksiä ja opettajia kun ei soitot auttaneet. Lisäksi osaa kiusaajien vanhemmista ja niiden kakaroita vähän haastateltiin ainakin pihapiirissä.
Click to expand...

Äijällä käynyt aika hyvä tuuri, tollaisia vastuuntuntoisia vanhempia pitäisi olla enemmänkin. Mutta vanhemmaksi pääsee helpommalla kuin ajolupa myönnetään konttorilta.. Ikävä kyllä.

Auvisen äiti ei turhaan paljoa kuuluttanut "suorittamista". Paine, joka eri yrityksissä ja yhteisöissä on, ei useinkaan jää vain työpaikalle. Tiedän itse sen yrittäjänä; aina töissä. Ja kun skidi vinkuu uutta puhelinta, ettei kaverit kiusais sitä, niin jostain se raha siihen puhelimeen pitää repiä. Ja työaika on poissa "laatuajasta". Mikä sitten on oikein..?

Siinä olen samaa mieltä monen kanssa; aselupien kiristäminen ei ole oikea ja paras ratkaisu tähän ongelmaan.

Mutta miten voi päättäjien voivan olettaa tekevän ratkaisuita, minkä seuraukset näkyisivät vasta kymmenen vuoden päästä? Kun nyt mennään kvarttaaleissa, ei edes vuosissa..

Tässä hyvä kirjoitus aiheeseen liittyen. Ei se ase oo se juttu...
 
Saa nähä paukkuuko Hyvinkäällä huomenna :D. Viikolla oli koulun takan tiel samanlail ollu sytytetty kynttilä ku kauhajoel enne ammuskeluja. Sitä oli kytät sit selvittelee keskiviikkon koulul. Asia kuulemma saatii selvitettyy. Joku tyttö oli kuulemma hylänny sen laukustaa ja joku muu oli käyny sytyttää sen. Jeah right.

Huomenna on sitte vuos Jokelasta nii mistäs sitä tietää jos joku innostuu sitä juhlistamaan. Poliisitkin on luvannu jopa partioida lähialueella. Se on hienoa, että ne on sentään siinä mäkkärillä burgerilla jos joku rupee tarjoilemaan lyijyannoksia.

Noh, enpä tälläsiin oikeen usko, mutta eihän sitä ikinä varma voi olla.
 
veijari sanoi:
Huoh. Tästä on keskusteltu monissa ketjuissa ja monesti. Edelleenkin aloite kiusaamiseen ei ole ehkä uhrin vika, mutta jos päätää ottaa turpaansa aina vaan niin eipä siinä mitään sitten - kiusaaminen jatkuu. Mutta koska yleisesti tiedetään ettei kukaan tykkää siitä kiusaajasta niin sille kannattaa pistää:
1) kampoihin, koska jos edes pistät kunnolla kampoihin niin sen sidekickit huomaa että tuossa jätkässä on enemmän munaa kuin meissä yhteensä ja niistä tulee sun kavereita(tämä johtaa jatkuviin tappeluihin mutta mitä sitten, nyt sulla on kavereita).
2) ihan surutta turpaan, jolloin voit itse anastaa kukkulankuninkaan paikan ja se on parempi kuin alin paskahousu.

Joo ja antaa kaikkien kukkien kukkia make piis not love jne...
Click to expand...

Tavallaan allekirjoitan, tavallaan ei.

Itse olin helvetin pahasti kiusattu joskus alle 16-kesäsenä, ennen punttitouhuja. Silloin kiusaajina oli sen verran isompaa kundia ettei vastaan paneminen olisi edes auttanut mitään. Tilanne oli aika toivoton. Onneksi löysin punttisalin, joka sitten pelasti minut ammattikoulussa.

Tilanne oli tämä; Heti ensimmäisten päivien aikana vuotta vanhempi nuuskahuuli tuijotteli meikäläistä kieroon kavereidensa kanssa. Aluksi pientä vittuilua käytävillä, sitten tönimistä portaissa jne. Onneksi itseluottamusta alkoi olemaan sen verran että pätkäisin koko jutun kerralla; Ilmoitin eräänä päivänä suureen ääneen koulun aulassa että tilanne on nyt seuraava: Joko kyseinen jannu tulee kanssani illalla koulun hiekkakentälle tappelemaan, vain me kaksi, ilman mitään kavereita. Minut saa vapaasti hakata, jos kaveri siihen pystyy. Jos taas ei, niin itse lupasin murskata kaverin hampaat asfalttiin. Kymmenet oppilaat ja opettajat kuulivat ehdotukseni eikä kaverilla ollut paljon mahdollisuuksia perääntyä. Vittuilu loppui sen jälkeen kun seinään kun kuulutin myös seuraavana päivänä ruokalassa että ei näkynyt miestä kentällä.

Tälläinen tarina. Aika dorkaa sinänsä, mutta tuolloin kovan laittaminen kovaa vastaan oli ainoa keino. Halusin saada tilanteen selvitetyksi vaikka sitten olisinkin joutunut maksamaan siitä ottamalla turpaani. Nähtävästi kaveri kuitenkin oli pohjimmiltaan pelkuri sillä tosiaan odotin ko. jannua ilmoittamallani paikalla koko illan.

Nykyään on kyllä kusi noussut sen verran päähän että on pirun hauskaa törmätä noihin entisiin kiusaajiin keskustan yöelämässä ja huomata osien muuttuneen. Jätkät on nykyään pelkkiä rääpäleitä ja räkänokkia itseeni verrattuna ja se jos mikä on balsamia haavoille niitten kaikkien nöyryytysten jälkeen. Hieman :david:-uhoa mukana, mutta toivottavasti jotkut ainakin ymmärtävät pointin.
 
Mänätseri sanoi:
Tavallaan allekirjoitan, tavallaan ei.

Itse olin helvetin pahasti kiusattu joskus alle 16-kesäsenä, ennen punttitouhuja. Silloin kiusaajina oli sen verran isompaa kundia ettei vastaan paneminen olisi edes auttanut mitään. Tilanne oli aika toivoton....


Aika usein kuultu juttu on se että "Joo lyö vaan kerran niin eipä enää kiusaa..."

Tuo ei toimi koska ainakin omalla yläasteellani(Olen ysillä) kaikki kiusaajat ovat niitä pahimpia korstoja jotka todella pistävät kiusatun säälimättä ihan paskaksi jos lyö takaisin. Viime vuonna yksi luokamme kiusattu sai tosi pahasti turpaan pistettyään vähän liian kovaa hanttiin. Vaikka naama oli ihan mustana, pystyi hän keksimään selityksen, että joku tuli Myllypuron koulusta hakkaamaan sen. Opettajille kertominen olisi itsemurha ja ainoastaan pahentaa kiusatun tilannetta koska kokemuksesta tiedän, että opettajat ovat täysi voimattomia varsikin kun kiusaajia on useita. Minua ei ole ikinä kiusattu, mutta tiedän, että tilanne on usein toivoton ja vaihtoehdot ovat vähissä

Opettajille kertominen on huono juttu myös sillai, että kaikki tietävät, että olet semmoinen nössö, joka ei ainakaan pistä hanttiin.

Tänne voi jokainen vapaasti tulla itkemään, että pitäisi kertoa kertoa opettajille vanhemmille tms.
Click to expand...
 
MunQ sanoi:
Aika usein kuultu juttu on se että "Joo lyö vaan kerran niin eipä enää kiusaa..."

Tuo ei toimi koska ainakin omalla yläasteellani(Olen ysillä) kaikki kiusaajat ovat niitä pahimpia korstoja jotka todella pistävät kiusatun säälimättä ihan paskaksi jos lyö takaisin. Viime vuonna yksi luokamme kiusattu sai tosi pahasti turpaan pistettyään vähän liian kovaa hanttiin. Vaikka naama oli ihan mustana, pystyi hän keksimään selityksen, että joku tuli Myllypuron koulusta hakkaamaan sen. Opettajille kertominen olisi itsemurha ja ainoastaan pahentaa kiusatun tilannetta...
Tossa jo kirjoitin että juuri tuon kaltainen tilanne itselläni oli ensimmäisessä tapauksessa. Vaikea siinä on lyödä takaisin kun kaksi kertaa isommat jätkät vain nauttivat jos saavat jonkun "hyvän syyn" hakata kiusattu jätkä oikein kunnolla. Jotenkin vain itse sen kaiken vihan ja nöyryytyksen tunteen pystyi kanavoimaan bodailuun + nyrkkeilyyn ja siinä samassa itsetuntokin jotenkin kasvoi. Mitään ratkaisua en kuitenkaan ensimmäiseen kiusaustapaukseeni löytänyt, jotenkin vain sinnittelin läpi ne vuodet enkä koskaan päässyt antamaan samalla mitalla jätkille takaisin. Ennen kuin nykyään. Harmi vain että se jos minä törmään välillä näihin entisiin kiusaajiini ja hiukan koulutan kavereita, ei tunnu läheskään niin pahalta kuin se että nolataan yleisesti koulussa.

Ja ehkä tällänen, että vanhojen asioiden takia mollataan nykyään ex-kiusaajia taksijonossa perjantai-iltana, on aika dorkaa, koska pitäis pystyä jo kattomaan tulevaisuuteen. Aika hyvin siihen kyllä omasta mielestäni pystynkin, joskus tulee vain halu alentua kiusaajien "tasolle", nämä kohdatessaan...
Click to expand...
Click to expand...
 
Pitää katsoa tuo ohjelma joskus myöhemmin. Lyhyen pätkän näin ja niskakarvat nousi kyllä pystyyn kun heti haukuttiin yhteiskuntaa, aselain rukkaamista yms. Ja pitäisihän vanhempien osata hakea tarmokkaammin apua jos eka paikasta sanotaan että terapiaan pääsy kestää 6 kk.
 
Noh, itsellä tuo hakkaaminen toimi yläasteella. Yhden kuristin siniseksi, yhtä potkaisin munille ja heitin maahan, kolmatta löin nenään hienolla hyppylyönnillä (se oli pitkä). Tuon jälkeen koulussa oli huomattavasti rauhallisempaa. Valitettavasti kaikki tuo tapahtui vasta 9. luokalla.

Ehkä nykyään voisi toimia, jos vihjaisisi kiusaajalle aseen tuomisesta kouluun. Jokela lisää aikalailla uskottavuutta.
 
cuscus sanoi:
Ehkä nykyään voisi toimia, jos vihjaisisi kiusaajalle aseen tuomisesta kouluun. Jokela lisää aikalailla uskottavuutta.
Click to expand...
Pakkohoitoon joutuminen varmasti vähentää kiusaamista.:rolleyes:
 
MunQ sanoi:
Tänne voi jokainen vapaasti tulla itkemään, että pitäisi kertoa kertoa opettajille vanhemmille tms.
Click to expand...

Ja parempi vaihtoehto on täysin alistua siihen kiusaamiseen, ottaa vaan turpaan päivästä toiseen ja olla tekemättä asialle mitään? Just joo.. Enemmän se on nössöä seistä kuin tikku paskassa, kuin tunnustaa että on itse voimaton ja tarvitsee apua muilta. Yhtälailla se alaikäisen pahoinpitely on rikos.
 
Mänätseri sanoi:
Tälläinen tarina. Aika dorkaa sinänsä, mutta tuolloin kovan laittaminen kovaa vastaan oli ainoa keino. Halusin saada tilanteen selvitetyksi vaikka sitten olisinkin joutunut maksamaan siitä ottamalla turpaani. Nähtävästi kaveri kuitenkin oli pohjimmiltaan pelkuri sillä tosiaan odotin ko. jannua ilmoittamallani paikalla koko illan.
Click to expand...

Sinun tapauksessasi toimi, pointsit siitä, mutta mikään yleisratkaisu tuo ei ole. Loppujen lopuksi aika harvalla, varsinkaan niistä koulussa kiusatuiksi joutuvilla, löytyy sellaista perusluonnetta, jota tuollainen edellyttää. Mikäli itsetuntoa vielä on potkittu maahan tauotta pahimmillaan jostain ala-asteen alusta alkaen, niin ei voi ainakaan edellyttää kaverin pystyvän siitä omin voimin nousemaan punttisalin ja karatekurssin kautta pistämään kiusaajaporukka lihoiksi. Tai entä sitten, kun pitkään kollektiivisesti kiusattu ja eristetty kokeekin koko ympäristön ja yhteiskunnan vihollisina ja päättää näyttää kaapin paikan kerralla vähän järeämmin keinoin, kuten viimeisen vuoden kuluessa lienee parikin kertaa tapahtunut?
 
Munq sanoi:
Viime vuonna yksi luokamme kiusattu sai tosi pahasti turpaan pistettyään vähän liian kovaa hanttiin. Vaikka naama oli ihan mustana, pystyi hän keksimään selityksen, että joku tuli Myllypuron koulusta hakkaamaan sen. Opettajille kertominen olisi itsemurha ja ainoastaan pahentaa kiusatun tilannetta koska kokemuksesta tiedän, että opettajat ovat täysi voimattomia varsikin kun kiusaajia on useita. Minua ei ole ikinä kiusattu, mutta tiedän, että tilanne on usein toivoton ja vaihtoehdot ovat vähissä

Opettajille kertominen on huono juttu myös sillai, että kaikki tietävät, että olet semmoinen nössö, joka ei ainakaan pistä hanttiin.

Tänne voi jokainen vapaasti tulla itkemään, että pitäisi kertoa kertoa opettajille vanhemmille tms.
Click to expand...

Just joo, ja parempi siis on satuilla kuin kertoa kuka se oli oikeasti? Juuri tuon takia opettajat/vanhemmat/poliisi ei voi asialle mitään. :david: Pari 15v pahista ei ole mikään mafia, kyllä tästä yhteiskunnasta sentään sen verran voimaa löytyy että pikkunilkit ei silmille hypi.

Kyllähän se pahalta tuntuu kun oma lapsi kertoo kiusaamisesta. Jos se tapahtuu koulussa, opettajalle kertominen on vähintä mitä voi tehdä. Enimmäkseen olen toistaiseksi kannustanut oman puolen pitämiseen, ensiratkaisu kun ei aina voi olla opettajalle nillittäminen. Jos joku samanikäinen pikkunilkki jahtaa, sitä voi huoletta lasettaa naamariin.
 
Itsekin olin pienikokoinen lapsi, jota jossain määrin kiusattiin. Ja se mafia vertauksena kiusaajaporukkaan ei todellakaan ole kaukaa haettu.

Raivoa, pelkoa ja turhautumista oli kouluarjessa usein mukana, mutta olisi voinut olla paljon pahemminkin.

Erittäin pienikokoisena ja ennenkaikkea ei-itsetuhoisena lapsena ei oikein osaa virtuoosimaisesti ajatella tuon väkivallan ja vallan logiikkaa ylipäänsä, kuten nyt aikuisena.
Sitä vain halusi päästä mahdollisimman vähällä ja tappelikin vain omansa kokoisten kanssa.

Ei ymmärtänyt silloin että lujaa takaisinpistäminen, turpaansaamisen uhallakin olisi ollut pitkällä tähtäimellä se parempi ratkaisu, aika harva lapsihan tämän ymmärtää, eihän koulukiusausta silloin edes olisi nykyisessä mittakaavassa jos lapset osaisivat suhteuttaa väkivallan.
Ajatuksia ja fantasioita kiusaajien tappamisesta oli jopa päähänpinttymiin saakka, mutta olin liian nössö, ja kuten sanottu, liian vähän itsetuhoinen tuolloin mihinkään kunnon toimintaan.

Itse olisin kaivannut jonkun viisaamman neuvoja silloin, nyt voin vain niitä itse antaa.
Ettei tarvitse aseeseen turvautua ja suorittaa mitään laajennettua itsemurhaa...muitakin keinoja olisi.

Jokaiselle koulukiusatulle suosittelen sellaista kirjaa kuin Jan Guillotin Pahuus ja unohtakaa se saman niminen filmatisointi, joka on vain surkea pintaraapaisu.
 
Huh. Vetää sanattomaksi toi kirjoitus. On karun kuuloista mutta myös herää ajatus että 'joo, noin se voi olla joillakin'.

Maksetaanko tässä nyt suuresta luokkakoosta, luokattomasta yläasteesta/lukiosta, koulukuraattorien ym. virkojen lakkauttamisesta joka alentaisi kynnystä noilla ihmisillä hakeutua hoitoon, ja opettajilla mahdollisuutta puuttua kiusaamiseen?

Jos omasta lapsesta tulee hiljainen hissukka, niin mikäpä siinä. Mutta samoin tein ostan sille nyrkkeilyhanskat kun ekan kerran selittää kaatuneensa portaissa ja katse on luotu alaspäin. Sitte ei muuta kun itsetuntoa rakentamaan kamppailu-urheilun myötä. Kai se turpiinsaannin jälkeen tuleva lammasmainen fiilis on samanlainen pikkulapsellakin mutta aina se omaa mieltä kohottaa kun voi rehellisesti sanoa rinta rottingilla että 'juu, mutta näkisitpä sen toisen tyypin'. :)
 
timse sanoi:
Jos omasta lapsesta tulee hiljainen hissukka, niin mikäpä siinä. Mutta samoin tein ostan sille nyrkkeilyhanskat kun ekan kerran selittää kaatuneensa portaissa ja katse on luotu alaspäin. Sitte ei muuta kun itsetuntoa rakentamaan kamppailu-urheilun myötä.
Click to expand...

Kun pelokkaalle ja epävarmalle lapselle tai nuorelle vielä tarjotaan kotona tuollaisia ratkaisuja, siinä on vaarana ymmärtää viesti niin, että kaikki on omaa syytäsi, koska olet liian heikko ja huono ja sinun on pakko kovettua, jos haluat elämässä pärjätä. Mikäli siinä tilanteessa omat voimat tuntuvat olevan muutenkin lopussa, se itsetunto voi romahtaa lopullisesti päinvastoin kuin rakentua.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom