Jokelan koulussa Tuusulassa ammuttu

[nahkahanska]

Väitän että hyvin montaa ihmistä suomessa tällä hetkellä koskettaa näiden tuntemattomien ihmisten kokema tuska. Sekö ei ole aito tunne? Mistä vitusta sinä sen tiedät ja millä oikeudella niin väität? Ja miksi vitussa pitäisi kynttilä-suru-meiningissä olla jotenkin konsistentti, ei se että suren jotain ole mitenkään pois siltä että en sure jotain toista.

Voi että mitä pa*****sia jotkut osaavat olla ei voi olla niin vaikea tajuta että toisen ihmisen kokema tuska voi olla itsellekin aitoa tuskaa. Missä helvetin itäsaksassa teidät on kasvatettu?

esimerkiksi mitä tekopyhyyttä se oli että piti pitää hiljaiset hetket kouluissa jonku world trade centerin jutun takia? jotka taas sinänsä ei liikuta meidän elämää mitenkään? mutta niin tehtiin, miksi? kunnioitusta? pelkoa? vai myötätuntoa? aivan elikkä pelkkää paskaa, meistä ketään tuskin sinänsä henkilökohtaisesti kiinnosti sekään paskanvertaa. ja nyt kun meillä suomessa joku teki "HIRMUTEON" niin täällä itketään niin muna pystyssä ettei mitään rajaa! okei ei siinä mitään, mutta tutkikaa vaan itseänne, ei tarvitse näyttää mitään mikä ei itseään oikeasti haittaa. mutta jos haittaa (kuten kuolleiden omaisia) niin voitte vaikka olla hiljaa ja itkeä keskenänne kuinka maailma on paha paikka ku nyt sen kerrankin huomaatte, aamen.

 

[Mike]

Mike, kyse on siitä, että annatko itsellesi luvan välittää. Sinä teet kaikkesi ettet välittäisi, kun taas muut antavat tunteiden tulla esiin. Ei minun koneen käyttö ja surffailu poista sitä faktaa, että saatan koko ajan ajatella Jokelan tapahtumaa.

Annetaanpa Mike esimerkki; Jos sinun lapsesi olisi ammuttu vaikka viisi vuotta sitten kouluammuskelussa, niin miten veikkaat että reagoisit Jokelan incidentin jälkeen? Sinulle se vaatisi noin suuren asian, että tulisi tunteet esiin, toisille ne tulevat helpommin.

No ei se ainakaan unohtamaan auttaisi jos identtinen tapahtuma tulisi. Mutta silloin alla olisikin jotain, joka koskettaa itseäni. Nyt tässä vouhkataan kuin mitkäkin jeesukset että me välitämme kollektiivisesti tuntemattomien ihmisten kokemasta kohtalosta. Meillä todellakin kuolee lähes joka päivä jossain päin Suomea ihmisiä väärällä tavalla, sulla on iso kivi kannettavana termis jos aiot jokaista surmaa ajatella päivittäin. Todellisuudessa asia on kuitenkin niin, että ei sinua liikuta tavan tästä uutisoitavat surmat jne, koska et tunne niitä kohtaloita, eivätkä ne mitenkään kosketa sinua. Nyt fiilistelet pitkälti tämän media-arvon takia, et oikeasti sen takia, että välittäisit sen enempää kuin randomeista tappouutisista.

 

[Raejuusto]

Mike, ihminen valehtelee itselleen kaiken aikaa. Eihän meidän pitäisi märehtiä 99 prosenttiakaan asioista joita nykyaikana märehdimme. Jos sulla esim. menee joku kameran linssi rikki, niin etkö muka sure sitä tai edes tunne aitoa harmitusta asiaa kohtaan? Jos ihmiset olisivat konemaisen rationaalisia, jollaiseen kuvaan joidenkin käsitykset surun käsittelystä täällä näyttävät viittaavan, emme välittäisi mistään muusta kuin seuraavasta hiukopalasta ja siitä että siittiöt leviävät mahdollisimman laajalle. Jostain kumman syystä meillä on kuitenkin sellaisia asioita kuin kulttuurit ja yhteisöt jotka pitkälti määrittävät toimintaamme ja tekevät meistä sellaisia kuin todella olemme.

 

[Terminator2]

Mike, olet sen takia niin monesti napit vastakkain ihmisten kanssa, sillä väität tuntevasi toiset ihmiset niin täydellisesti. Nytkin teit psykoanalyysin minusta ja miten näen tämän asian. Kyllä, saatan unohtaa tämän asian viikon päästä, mutta se on ihmisille ominaista. Sen takia muistetaan kuolleita heidän kuolinpäivänään ja viedään kukkia haudalle. Onko sekin tekopyhää?

Ei, Jokelassa ei ollut omaisia, joten minun ei "tarvitse" muistaa kuolonuhreja seuraavana vuonna, mutta tällä hetkellä, NYT, voin tehdä sen ja ajatella hetken ja ehkä jopa laittaa sen kynttilän palamaan. Miksi siten olen tekopyhä? Puhut paljon ja harvoin asiaa..

Tähän väliin voitte kuunnella kaunista musiikkia, oikein Miken kiusaksi:

http://www.youtube.com/watch?v=Qsk8QQj5Nrc

 

[Mike]

Mike, ihminen valehtelee itselleen kaiken aikaa. Eihän meidän pitäisi märehtiä 99 prosenttiakaan asioista joita nykyaikana märehdimme. Jos sulla esim. menee joku kameran linssi rikki, niin etkö muka sure sitä tai edes tunne aitoa harmitusta asiaa kohtaan?

Miten me nyt verrataan ihan omituisia asioita Tuusulan surmiin? Tottakai ottaisi pattiin jos kallis lasi hajoaisi, ottaisi reilusti enemmän kuin 200 tappoa Tuusulassa. Kyse on nyt siitä, että mitä lähempänä draama on itseä, sitä enemmän sitä tuskaa tuntee. Luonnollisesti mitä kauempana draama on, sitä vähemmän se itseä koskee ja se kummasti lievittää surua. Jos mun jokapäivä morjestama naapuri kuolee, niin varmasti olen siitä enemmän suruissani kuin Tuusulan kuolemista.

Ja ettei joku näsä ala kettuilemaan, niin enhän minä nyt puhu mistään linssistä kuin ihmisestä, vastasin siis vain esitettyyn kysymykseen.

 

[Mike]

Sen takia muistetaan kuolleita heidän kuolinpäivänään ja viedään kukkia haudalle. Onko sekin tekopyhää?

Ei se ole laisinkaan tekopyhää, kyllä minäkin olen vienyt sukulaisteni haudalle kukkasia, mutta he ovatkin olleet sukulaisiani ja koskettaneet elämääni. Montakos kertaa termis olet vienyt kukkasia hautuumaalle randomille haudalle jossa ei lepää sinun elämässäsi ollut ihminen?

 

[Terminator2]

Ei se ole laisinkaan tekopyhää, kyllä minäkin olen vienyt sukulaisteni haudalle kukkasia, mutta he ovatkin olleet sukulaisiani ja koskettaneet elämääni. Montakos kertaa termis olet vienyt kukkasia hautuumaalle randomille haudalle jossa ei lepää sinun elämässäsi ollut ihminen?

Jos sinä tekisit sen, niin voisiko se ehkä ollakki jokin hyvä teko, jonka muistaisit kauan? Veit kukkia sille haudalle, johon koskaan kukaan ei ole tuonut mitään. Yritän nyt kaivaa sinusta sitä piirrettä esiin, joka osoittaa, että olet aika kyyninen ihminen.


"Ei, Jokelassa ei ollut omaisia, joten minun ei "tarvitse" muistaa kuolonuhreja seuraavana vuonna, mutta tällä hetkellä, NYT, voin tehdä sen ja ajatella hetken ja ehkä jopa laittaa sen kynttilän palamaan."

Perustele vielä tuo, onko se tekopyhää tai väärin?

 

[Raejuusto]

Niin mutta kyllä tuo linssin sureminen vaan on aika helkkarin tekopyhää, jos kerran toisen ihmisen kuoleman sureminenkin on tekopyhää. Kyse onkin siitä ettei näissä kollektiivisissa kynttilä-suru-meiningeissä tehdä mitään arvovalintoja "jokelan uhri on arvokkaampi kuin afrikan lapsi mutta vähemmän arvokas kuin kameran linssi", vaan siitä että jotain juttua nyt vaan surraan sen enempää miettimättä, sen takia koska se impulsiivisesti koskettaa. Seuraavana päivänä koko juttua ei ehkä enää muista, ja se on ihan ok, se kuuluu ihmisluonteeseen. En tajua miksi niin luonnollista asiaa pitää niin paljon vastustaa.

 

[Mike]

Ei kun esitin sulle kysymyksen tai taisi olla jo aika moneskin. Pistetään uudestaan.

Termis:

1. Ajatteletko päivittäin uutisissa tapahtuvia tappoja/onnettomuuksia. Sytytätkö jokaiselle kynttilän. Soitatko jokaiselle musiikkia kuten nyt teet?
2. Vietkö koskaan hautuumaalle täysin tuntemattomalle haudalle kukkasia?

 

[Mike]

Niin mutta kyllä tuo linssin sureminen vaan on aika helkkarin tekopyhää, jos kerran toisen ihmisen kuoleman sureminenkin on tekopyhää. Kyse onkin siitä ettei näissä kollektiivisissa kynttilä-suru-meiningeissä tehdä mitään arvovalintoja "jokelan uhri on arvokkaampi kuin afrikan lapsi mutta vähemmän arvokas kuin kameran linssi", vaan siitä että jotain juttua nyt vaan surraan sen enempää miettimättä, sen takia koska se impulsiivisesti koskettaa. Seuraavana päivänä koko juttua ei ehkä enää muista, ja se on ihan ok, se kuuluu ihmisluonteeseen. En tajua miksi niin luonnollista asiaa pitää niin paljon vastustaa.

Aika hauskaa tekstiä tulee. Eihän se nyt ole tekopyhää jos sulta hajoaa vaikkapa autosta rengas, se on kuules ihka oikeaa vitutusta. Kun taas jos jossain kuolee tuntematon ihminen, niin se nyt vain ei liikuta suurinta osaa ihmisistä kun se ei millään tapaa kosketa. Jos jokaisesta kuolleesta ihmisestä tulisi postiluukusta kollektiivinen lasku, niin jo alkaisi vituttamaan jokainen ruumis. Ihminen tarvitsee usein jonkun siteen asiaan, jotta se aiheuttaisi isompaa reaktiota.

 

[Terminator2]

Ei kun esitin sulle kysymyksen tai taisi olla jo aika moneskin. Pistetään uudestaan.

Termis:

1. Ajatteletko päivittäin uutisissa tapahtuvia tappoja/onnettomuuksia. Sytytätkö jokaiselle kynttilän. Soitatko jokaiselle musiikkia kuten nyt teet?
2. Vietkö koskaan hautuumaalle täysin tuntemattomalle haudalle kukkasia?

1. Tämä nimeomainen tapaus nosti tunteet pinnalle. Miksi sillon en saisi osoittaa kunnioitusta kuolleille?

2. En ole vienyt, mutta sen takia esitinkin sinulle vastakysymyksen, jotta näkisit että se voisikin olla asia joka tuo sinulle hyvän mielen.

Jos vertaillaan sinua ja minua ihmisenä (tässä nimenomaisessa kontekstissa), niin kumpi ihmistyyppi sinun mielestä on helpommin lähestyttävä?

Mike, vitutus ja myötätunto ovat kaksi eri asiaa. Sinä määrittelet kaikki asiat vitutuksen kautta; Jokelan tapauksessa monet kokivat myötätuntoa ja empatiaa. Sinä et tehnyt niin.

 

[Mike]

1. Tämä nimeomainen tapaus nosti tunteet pinnalle. Miksi sillon en saisi osoittaa kunnioitusta kuolleille?

2. En ole vienyt, mutta sen takia esitinkin sinulle vastakysymyksen, jotta näkisit että se voisikin olla asia joka tuo sinulle hyvän mielen.

Jos vertaillaan sinua ja minua ihmisenä (tässä nimenomaisessa kontekstissa), niin kumpi ihmistyyppi sinun mielestä on helpommin lähestyttävä?

Saat todellakin osoittaa kunnioitusta kuolleille, tietääkseni kukaan ei sitä ole sinulta pois ottamassa.

En tiedä miten meidän lähestyttävyys nyt mitenkään liittyy tähän asiaan.

Ja kuten tuossa aikaisemmin jo itse erittelin vitutuksen ja empatian, niin ei sun sitä toistaa tarvitse.

 

[Terminator2]

Yritän perustella sitä faktaa, että sinulta puuttuu empatia tai ainakin osoitat sitä hyvin rajoittuneesti. Tuntuu, että sinulla on paljon sellaista kyynisyyttä ja ennakkoluuloja ihmisiä kohtaan, joten koet muiden myötätunnon osoituksetkin asiana, jota kohtaan voit hyökätä ja vähätellä. Kuinka paljon jaksatkaan väitellä vastaan/suuttua, kun kuviasi arvostellaan...onko se tekopyhää? Vain siis omat asiat kiinnostavat.


Entäs tämä Mike. Aina joskus saarnaat minulle (tai esim Hulkille) jostain elämäntavoitteista ja valinnoista, mutta kiinnostaako sinua vittuakaan mitä oikeasti teen? Vai pidätkö vain siitä, että jaat ohjeita ja psykoanalyysejä?

Vastauksen tulo kestää niin kauan, että nyt painun nukkumaan.

 

[Mike]

Yritän perustella sitä faktaa, että sinulta puuttuu empatia tai ainakin osoitat sitä hyvin rajoittuneesti. Tuntuu, että sinulla on paljon sellaista kyynisyyttä ja ennakkoluuloja ihmisiä kohtaan, joten koet muiden myötätunnon osoituksetkin asiana, jota kohtaan voit hyökätä ja vähätellä. Kuinka paljon jaksatkaan väitellä vastaan/suuttua, kun kuviasi arvostellaan...onko se tekopyhää? Vain siis omat asiat kiinnostavat.


Entäs tämä Mike. Aina joskus saarnaat minulle (tai esim Hulkille) jostain elämäntavoitteista ja valinnoista, mutta kiinnostaako sinua vittuakaan mitä oikeasti teen? Vai pidätkö vain siitä, että jaat ohjeita ja psykoanalyysejä?

Varmasti puuttuu empatiaa asiaa kohtaan joka ei kosketa minua, uskoisin sen olevan kohtalaisen normaalia ja jos se ei ole, niin sitten olen kylmä ihminen. Suutun kun kuviani arvostellaan, koska katson luovani jotain ja tilanteen huomioon ottaen lienee mun valinta suutunko vai en. Ilmainen sisällöntuotto ei liene semmoinen asia, jota on varaa arvostella kovin kärkkäästi, sen sijaan, että arvostaisi sitäkin vähää mitä toinen tekee. Olen varmasti siinä huono ihminen, että en pidä negatiivisesta jos se koskettaa itseäni, sille en voi mitään.

Se että saarnaan sulle tai Hulkille(joskus sen olen tehnyt) osoittaa todellakin, että koen jotenkin halua ohjeistaa ja katson, että olette kummatkin hyviä tuttujani, ilmeisesti tunne ei ole molemminpuolinen sun kohdalla. Olen siinäkin mielessä sitten huonompi ihminen.

Mutta nyt tämä kyllä kääntyy jo meikäläiseen, eikä se liene tarkoitus.

 

[Emmah]

Mä veikkaan, että tähänkin asiaan suhtautumiseen vaikuttaa itse kunkin asennoituminen kuolemaan yleisesti. Itse en koe tunteneeni syvää surua keskiviikon tapahtumien vuoksi. Ehkä asenteeni on melko raadollinen, me kaikki kun kuolemme joskus, mikä on luonnollinen osa elämän kiertokulkua, vaikka itse kuolema tapahtuisikin melko luonnottomalla tavalla kuten nyt on monen kohdalla käynyt. Tapanani ei ole myöskään viedä kukkia kenenkään haudalle, enkä haluaisi näin tehtävän itsellenikään. Kun olen kuollut, on aika se ja sama, muisteleeko minua joku jossain. En kuitenkaan koe olevani tunteeton ja kyyninen. Varmasti sitä surisi itsekin, jos joku itselle läheinen kuolisi ja olen surrutkin. Mutta tuolloin se surukin on monesti melko itsekäs tunne - oman menetyksen ikävää. Monestihan vanhusten ja sairaiden kohdalla kuolema on enemmänkin helpotus itse kuolleelle. En kuitenkaan väheksy kenenkään muun tapaa kokea surua ja tuntea eri tavalla. Mutta silti - kaikki ne kauhistelut, vuodatetut kyyneleet tai poltetut kynttilät eivät koskaan tuo takaisin niitä kuolleita ihmisiä.

 

[miccomacho]

Minä koin myötätuntoa ja jopa jonkinlaista surua uhrien omaisten puolesta. Se oli spontaani reaktio. En mieti oliko se tekopyhää vai ei. Sitä paitsi minä itse päätän sen lopulta.
Ehkä sitä näin lapsen isänä osaa asettua vanhemman tilalle ja kokea jotain (hyvin pienen osan) siitä surusta ja järkytyksestä, mitä uhrien vanhemmat kokee.
Ja jos ihmiset haluavat viettää tällaisen taphtuman vuoksi jotain kollektiivista suruhetkeä tai polttaa kynttillää, niin minusta se on ihan OK.

Lähinnä ihmettelen miten jotain saattaa pienemmässäkään määrin ärsyttää tai vaivata moinen. Täysin riippumatta siitä, että maailmassa kuolee ihmisiä jatkuvasti ja epäoikeudenmukaisesti. Silti ne ihmisten tunteet ja kokemukset tuosta Jokelan jutusta on ihan aitoja ja jopa terveitä. Vaikka ei olisi ketään läheisiä tai tuttuja ollut mukana.

Paljon parempi ne järkytyksen tunteet tai myötätunnon tunteet on antaa ihan vapaasti virrata jos niitä on tapauksesta, kuin kieltää ne.
Tuon terveen ja aidon tunnereaktion kieltäminen juuri saa aikaan kaikkea paskaa tässä ajassa. Koska vain "vahvat" selviytyvät. Todellisuudessa vahva ihminen näyttää aidot tunteensa ja itkee vaikka sille, että Tao Tao kuoli.

Jotenkin tuo kaiken järkiperäistäminen oksettaa mua.
Tunteisiinvetoavasta jutusta ei voi selvitä terveesti, kuin kokemalla ne tunteella. Toki sisäänsä saa kerätä mitä vaan.

Ja uskon myös, että osaa ihmisistä tuo juttu ei liikuttanut. Siihenkin on oikeus.

 

[petteri007]

Tylsä juttu tollanen kun joku napsahtaa...tuntee pientä myötätuntoa noita uhreja kohtaan.
Mahtaa olla ton ampujan vanhemmat ylpeitä pojastaan:hyvä:hyvä, hyvä...

 

[Jonna]

Mutta tuolloin se surukin on monesti melko itsekäs tunne - oman menetyksen ikävää. .....Mutta silti - kaikki ne kauhistelut, vuodatetut kyyneleet tai poltetut kynttilät eivät koskaan tuo takaisin niitä kuolleita ihmisiä.

Läheisen poismenosta.
OK, ymmärrän, että todellisuudessa suru on ehkä itsekästä, mutta eikö suru juuri kerro, että hlöä toisen poislähtö kuohahduttaa? Että kuollut on jollakin tavalla kuulunut hänen elämään ja suree, ettei voi olla yhteyksissä häneen enää. Surun avulla pääsee elämässä eteenpäin, kun surun kautta käsittelee tapahtunutta. Vaikka edelleenkään suru ei tuo kuollutta takaisin -erilaiset tunteet auttavat selviytymään elämässä tapahtuneesta muutoksesta.

Ihminen 'koostuu' surusta, ilosta, harmista, onnesta, rakkaudesta, vihasta jne. Mielestäni ihmisestä puuttuu jotain, jos hän ei pysty kokemaan sekä negatiivisia, että positiivisia tunteita. Tunteet patoutuvat sisälle ja purkautuvat jotain muuta kanavaa jollakin tavalla ulos -jos ei heti, jonakin päivänä kuitenkin.

Asia meni ehkä ihan vierestä, mutta oli tarve purkautua.

 

[nCh]

Moralisointia tai ei mutta kyllä kotikasvatus on vielä iso osa 18v ihmisen elämässä. Vrt Petri Gerdt joka tehtaili kunnon pommia huoneessaan ja vanhemmat ei huomanneet jannussa mitään erikoista. Sen faijahan sanoi että kundi istui kaikki illat huoneessaan ovi kiinni eikä juuri ottanut kontaktia muuhun perheeseen. Ei voi eikä saa ajatella niin että kun nuori on 18v niin vanhempien vastuu loppuu siihen. Pelottaa ajatella minkälaisia lapsia näin ajatteleville tulee tai on jo kasvamassa. Kyllä 18v kotona asuva jannu on vielä hyvinkin altis vaikutteille ja esikuville mitä himassaan näkee ja kokee! Varsinkin jos vanhemmat ovat ns erikoisia persoonia kuten tässä tapauksessa tuntuu olevan. Ei tuollaiset ajatukset ja teot ihan tyhjästä tule:curs:

Jos Petri Gerdt:n vanhemmista puhut niin ne ei kyllä ollu sen omituisempia kuin kukaan meistäkään...

 

[Vitamiini]

Muuta en sano, kuin että kyllä media osaa. Jos kerran viikossa Suomessa kuolee 2 ihmistä aseeseen, kukaan ei muista, tiedä asiasta yhtään mitään, eikä lehdessä välttämättä tiedoteta sen suurempia kuin kaksi lausetta pienellä takasivuilla. Ne unohtuvat taas. Kerralla kuolee monta, kaikki osoittavat tunteensa ja sytyttävät kynttilöitä ja hiljentyvät, lehtiin ilmeistyy isot otsikot ja juttu leviää ympäri maailmaa. On se hieno asia tuo uutiskynnys.