Johan se kovaa PURI/RAAPASI/ISKI... Kohtaamisiä eläinten kanssa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Garion
  • Aloitettu Aloitettu
Joskus astuin vahingossa entisen naapurin koiran hännän päälle ja koira hyökkäsi jalkaan kiinni. No eipä siitä kauheasti mitään tullu ku pari haavaa, laastarilla niistä selvittiin. Mutta, kaipa itseään siitä voi vaan syyttää kun ei kato minne astuu, ei se eläin tiedä mikä on väärin ja mikä oikein.
Ei ihmisetkään tykkää jos niitä revitään tai astutaan päälle :)
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ohhoh, ilmeisesti tykkäsi.

Onko muuten jengiä kyyt purreet? Kuinka pahasti on heikottanut?
Riippuu vähän ihmisestä ja siitä mihin puree. Itseäni ei ole purrut mutta naapuria puri ja kuukaus melkein meni niin ettei kädellä hirvrästi voinut tehdä.
 
No mulla taas ei tunnu löytyvän vaikka kuinka katselisi. Silloin kun vähiten odottaa niin näkee aina jossain möllöttävän. Monta olen joutunut tappamaan pihoista, aina harmin paikka, ne hyökkäävät vasta kun lapio halkaisee :(

Yllättäen käärmeet eivät kauheana avoimista paikoista perusta. Eipä ne hyökkää kimppuun muutenkaa paitsi ku päälle o astumassa. Heivaa pitkällä kepillä vähän kauemmas metsään ni eiköhän poijes luikerra.

Käärmeen iskuetäisyys on joku puolisen metriä, riippuen käärmeen pituudesta, kyillä varmaan hieman lyhyempi, eli metrin mittaisella kepilläkin voi jo paimentaa. Jossaki oli käärmeasiantuntijan vinkki että käärmeen voi kepillä ohjailla kannelliseen sankkoon ja käydä siirtämässä parin kilsan päähän metsään, se yleensä etsii itselleen uuden reviirin sieltä, eikä vaivaudu etsimään tietään takaisin.
 
Jossaki oli käärmeasiantuntijan vinkki että käärmeen voi kepillä ohjailla kannelliseen sankkoon ja käydä siirtämässä parin kilsan päähän metsään, se yleensä etsii itselleen uuden reviirin sieltä, eikä vaivaudu etsimään tietään takaisin.

Tämä pitää paikkansa ja koskee myös lähes kaikkia vaihtolämpöisiä matelioita kohtaan. Kotoiseen kyykäärme (Vipera berus) häätämiseen, taikka ennenmin sen käsittelyyn on myös yksi "helppo" keino. Heitä pyyhe/paita sen pään päälle ja nosta hännän päästä ilmaan käärme. Kyyllä ei ole ns.forkkua nousta puremaan sinne sormiin. Kyytä pystyy kantamaan melko helposti suoralla kädellä ilmassa.
Tämä ohje on luonnollisesti vain Vipera berus lajille, eli täällä Suomessa tavattavalle kyykäärmelle tarkoitettu.

Ei sitä käärmettä tarvitse turhaan tappaa. Tekeehän se hyödyllistä tehtävää, pitämällä hiiri/myyrä populaatioita kurissa ja terveenä. Nykyään on joku ihme mentaliteetti tappaa jokainen kyykäärme mikä vastaan tulee. Tappakaa ennenmin vaikka supikoiria/minkkejä Suomen luonnosta. Vai onko noi niin "lutusia" ettette siihen pysty, vaan valkkaatte harmittoman kyyn kohteeksi.
 
^ mitä itse kyyn murhannu ainaki kerran niin se vaan tuli vaistomaisesti, pidän niitä jotenki vaarallisina joten ratkaisu on että sellainen pitää tappaa ennenkö se tappaa sut. mut voi olla joo ettei kyy vissiin ole vaarallinen, en ole tutkinu. mutta tapan silti jos näen sellaisen liian lähellä itseäni.
 
Kyllä mie oon kanssa aina tavatessa kyyn pistänyt pätkiksi. Koirien kanssa ollut varsin kiperiä tilanteita niiden kanssa, koskaan ei ole kuitenkaan purrut vielä. Monen kaverin koiraa on purrut, ja pari on puremaan kuollut. Ja pihamaalle jos tulee, niin ei varmasti lähde enää pois.
 
Paras varokeino on, kun opettaa koiralle että ei mene käärmettä nuuskimaan. Käärme ei tosiaan koiraa kohti tule puremaan, vaan koira on aina se joka menee liian lähelle.

Kyylle löytyy vastamyrkkyä nimellä ViperaTab. Ihmisille sitä ei juurikaan tarvi, paitsi jos ihan parivuotias lapsi on kyseessä, mutta pieneläinklinikoilta ja eläinlääkäreiltä voi löytyä jemmasta. Kannattaa siis soitella läpi eläinlääkärit jos kyy sattuu puremaan kotieläintä. Muutenki eläin pitäisi viedä heti eläinlääkäriin kyynpureman tapauksessa.
 
Paras varokeino on, kun opettaa koiralle että ei mene käärmettä nuuskimaan. Käärme ei tosiaan koiraa kohti tule puremaan, vaan koira on aina se joka menee liian lähelle.

Oi kerro koirakuiskaaja miten opetat pentukoiralle että käärmeitä ei saa nuuskia? Mistä saa niitä harjoitus käärmeitä lainaan tai ostettua? Että voi sitten harjoitella sitä ekaa oikeaa tilannetta tuolla metsässä. Kun tuosta tempaistaa intoa täynnä oleva metsästyskoiran pentu metsään niin eipä sitä paljoa kerkeä opettaa kun ekakerran käärmeeseen törmää.

Ps. kaikki käärmeet ovat kohdanneet minun kohdalla ikuisen rauhoituksen.
 
Ampiaiset ja muut tollaset ei haittaa mua. Mä en häiritse niitä niin ei nekään mulle tee mitään. Kerran muistan että ampiainen pisti, joskus skidinä.
 
Oi kerro koirakuiskaaja miten opetat pentukoiralle että käärmeitä ei saa nuuskia? Mistä saa niitä harjoitus käärmeitä lainaan tai ostettua? Että voi sitten harjoitella sitä ekaa oikeaa tilannetta tuolla metsässä.

Lähinnä koiraa nyt ajatellen, ni se että lapiolla lopettaa käärmeen pihapiiristä ei mitenkään suojaa koiraa metsässä tai edes siinä pihapiirissä. Sen sijaan jos koira osaa itse väistää, ni koira voi selviytyä naarmutta. Eli tuo mulle pehmokäärme, pistetään se tuonne käärmeen boksiin viikoksi maustumaan ja saat sitten oikeiden hajujen kanssa kouluttaa mettässä väistöä.
 
Multa löytyy jo melkoinen arsenaali koiran puremia. Ranteesta mennyt läpi kolme kulmahammasta. Oikeasta kädestä löytyy yksi kulmahampaan tekemä reikä sekä pidempi viilto. Silmän alla näkyy edelleen hento viilto vuosien takaa ja nenästäkin löytyy pienen pieni hampaanjälki jos osaa katsoa. Ainakaan ei pääse jäykkäkouristusrokote koskaan vanhenemaan, lääkärit pitävät siitä huolen samalla kun paikkaavat puremajälkiä :D

Ai niin, ja toisessa tississä näkyy edelleen jonkinlainen jälki hevosen puremasta. Se muuten sattu! Vaikka olin ihan pikkuteini kun tuo tapahtui.

Kyynpuremia ovat sen sijaan sekä yksi entinen koira että yksi hepoista saanut tuta. Hepalle ei kyllä tullut kuin vähän turvotusta, koiralle vähän enempikin turvotusta, muistutti pari päivää napolinmastiffia.
 
Ampiainen pistäny nenään pienenä, elinikäiset traumat tapauksesta. Pari vuotta takaperin festareilla ampiainen(joita on aina HELVETISTI kaikilla keikoilla) päätti istuutua puhdistelemaan itteään mun kädelle. Viitisen minuuttia siinä minä ja ympärillä olevat ihmetteli tilannetta ja amppari sitten lopulta lähti menemään. Hieman pelotti mutta sillä kertaa säästyi pistoilta.

Chinchillojen tappelun väliin kertaalleen heittäny käden niin, että toinen murhanhimoinen rotta puras sitten mua kädestä. Yllättävän kovaa ja syvälle kaivautuvat niidenkin hampaat, olis varmaan noussu mukana jos olisin käden vetäny pois.

Aika vähällä tainnu selvitä kun ei muuta tuu mieleen. Eläinallergiat tietty vähän pitää loitolla kaikista elukoista :)
 
Joskus nuorena poikana meidän ottokoira päätti purasta naamasta, mutta ei siitä sen vakavempaa tullu, vain pari napakkaa reikää. Muuten ei ole tainut tulla hampaista tai kynsistä.
 
Hanhi puri saatana :D kaikkea kanssa.
 
Kovakallonen ääliö varsa hyppäs pystyyn mun eteen kun tarhaa olin teininä siivoamassa ja iski kaviot solisluitten alapuolelle, onneks meni huti solisluista sen verran ettei tullu murtumia vaa kavionkokoiset mustelmat.

Samasen varsan emä viskas selästään suoraan aitaa vasten. Kivoja elukoita molemmat. ;)

Kipeimmät puremat oon saanu fretiltä, ite en omista mutta kaverilla on kaksi. Toinen perkele haukkas varpaasta ihan kunnolla.

Oma koira tässä jokunen vuos sitten päätti herättää hivauttamalla tassulla turpaan, ei isoa vahinkoa saanu aikaan mut kyllä se säikäytti ku kynsi hipoo silmää. Selvisin naarmulla ja koira oppi olemaan läpsimättä.
 
Ny samantien tulee ainaki mielee se kerta ku nurmikolla astuin ampiaisen päälle. No se pisti sit tietty jalkapohjaan, mutta mun jalkapöytä turpos/kohos niin paljo, et ei menny melki viikkoo kenkä jalkaa. Tästä syystä mäkin juoksentelen niitä karkuun :)

Oon ihmetellyt miks jokakerta kun astuu ampiaisen päälle se tuntuu eritavalla joskus ihan tulessa joskus ei.
Ampiainen joskus tikkas korvantaa kun olin mummonikanssa pyöräilemässä joskus 80luvun lopulla ja sen kyllä muistan yritin pitää sitä kohtaa läheisen joen viileydessä kun se hiukka helppas.

Koirat on joskus käsiin ottanut kii kun oon yrittänyt saada niit irti toisistaan mutta ei vielä mitään kummosii välikohtauksia. Jos useampi koira tappelee/joskus 2 niin vahingossahan ne voi purra kunnolla ihmistäkin isännälle oon nakittanut nuo koirien irrotukset toisistaan. Tässä joskus sähkökatkoksen aikaan pelästyin hitosti kun naapuri päästi meen yhen koiran sisään jolla oli pennut pesuhuoneessa. Sisällä olikon meen toinen koira vastassa emokoiraa emo hyöki heti kii 7vmuksu emoo kii häntään vetään täysillä eiii onnex ei sitä purru. Isäntä yritti pimessä irrottaa koiria ja jompikumpi puri käteen mutta sai koirat erilleen. Isännän käsi kylmään veteen ja jäitä sinne hetkeksi ja sit kun vähän tyrehty niin laitoin pari tikkii siihen ei tullut ees kunnon mustelmaa pari treenii jäi siltä välistä (mun määräys :) ettei aukeis uusix) onhan sitä tietty pahemminkin purrut nuo koirat mutta ihmetykseni tuo ettei ees tullu mustax tuo käsi. Eihän oilta puremilta voi välttyä jos menee väliin aina joskus joku ei huomaa ettei ookkaan toinen/kolmas... koira joka ottaa kii. En uskaltas vieraitten tappelevien koirien väliin mennä.
 
Pari päivää sitten sain lisätä listalle "minua purreet elukat" viljakäärmeen. Oma mato nappasi mitäs mänin sorkkimaan kun toisella nälkä ja nahkominenkin lähellä.
 
Aika vähällä oon selvinny. Pikkutyttönä sienimetsässä astuin maa-ampiaispesään, reilut 10 pistoa ja huusin, ku syötävä. Sen jälkeen useampi ampiainen pistänyt, viimeks viime kesänä yks kakkiainen ryömi kantapään ja kengän nilkkaremmin väliin, ai saatana, mutta kuolipahan.
Noin 7-veenä tuttavien marsu puri sormeen ja verta tuli paljon, en uskaltanut kertoa kenellekään, kun ei ollut lupa edes koskea koko elukkaan, jyrsijät, hyi.
Lukuisia kissanraapimia ja - puremia olen saanut, ei mitään isompia. Jo edesmennyt vanha rouva harrasti myös öisin varpaiden saalistusta peiton alta, vieläkään en voi nukkua, jos varpaat näkyy, trauma.
Aikuisiällä oma koira puri, se oli just tullu mulle 7-vuotiaana kodinvaihtajana ja kokeili tietysti kaikenlaista, jostain syystä puri mua käteen aika kovaa, nappasin kaulanahasta kiinni ja runttasin nartun lattiaan ja pidin siinä hetken sääntöjä ladellen. Sen jälkeen oltiin kaverit eikä tarvinnut miettiä enää kumpi määrää, R. I. P vanha luupää <3
 
Pahin elukan puremani sattui, kun kaverini hevonen nappasi sormesta. Kunnon lukkopurenta nivelen kohdalta, eikä otus irroittanut ennen kuin leuat nyittiin erilleen. Verta vaan suihkusi ruhjeesta, ja sormi turposi kaksinkertaiseksi, röntgenissäkin tuli käytyä, mutta onneksi pehmytkudosvaurioilla selvittiin. Hieno arpihan tuossa nimettömässä edelleen komeilee.
 
Multa löytyy jo melkoinen arsenaali koiran puremia. Ranteesta mennyt läpi kolme kulmahammasta. Oikeasta kädestä löytyy yksi kulmahampaan tekemä reikä sekä pidempi viilto. Silmän alla näkyy edelleen hento viilto vuosien takaa ja nenästäkin löytyy pienen pieni hampaanjälki jos osaa katsoa. Ainakaan ei pääse jäykkäkouristusrokote koskaan vanhenemaan, lääkärit pitävät siitä huolen samalla kun paikkaavat puremajälkiä :D

Ai niin, ja toisessa tississä näkyy edelleen jonkinlainen jälki hevosen puremasta. Se muuten sattu! Vaikka olin ihan pikkuteini kun tuo tapahtui.

Kyynpuremia ovat sen sijaan sekä yksi entinen koira että yksi hepoista saanut tuta. Hepalle ei kyllä tullut kuin vähän turvotusta, koiralle vähän enempikin turvotusta, muistutti pari päivää napolinmastiffia.

Pitäs varmaan itsekin ottaa jäykkäkouristus-rokote on meenyt jo vanhaksi vuosia sitten. Olisivat sen mulle tökänneet tuossa syksyllä kun teloin sormeni sillä moottorisahalla, mutta kun "pelkään" pistämistä (pistelen kyllä muita) niin sanoin etten halua rokotetta tikatkaa vaan tuo käsi kuntoon, otan sen rokotteen myöhemmin.
mutta tosiaan aina jotain pientä sattuu, kun tulee kaikkee häärättyä. Joskus nuo koirien hampaa nirhasee "hiukan" kun meenee väliin niiden lauma järjestys kiistoihin.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom