Anteeksi vastauksen kesto mutta piti vähän jäsennellä omia ajatuksia kirjalliseen muotoon. :
Tulikin sitten vähän pidempi kuin piti mutta toivottavasti avaa jollain tavalla asiaa. Kysykää ihmeessä jos unohdin jotain tai jäi jotkut asiat vielä askarruttamaan.
Eli:
Mä itse mietin jokaista treeniä monesti sen kautta miten mä saisin haastettua itseäni ja sitä kohdelihasta mahdollisimman hyvin. Oon uskonut ja luottanut siihen että kehitys kyllä seuraa sen mukana. Toteutus kokonaisuudessaan riippuu ”päivän kunnosta”. Välillä saattaa riittää se 2-3 liikettä 3-6 sarjalla kun taas välillä virtaa piisaa hakkaamaan tuplat enemmän. Joka treenissä mä yritän tehdä asiat laadullisesti paremmin/kovempaa. Tarkoitan siis että joka ikinen toisto olisi paremmin tehty ja paremmin hallittu kuin edellisellä kerralla. Kehitys ei aina tarkoita että sarjapainot tai toistomäärät täytyisi kasvaa. Tavoitteena mulla aina myös se että vaikka sarjat viedään äärirajoille asti niin ne viimeiset toistot olisi samanlaisia kuin ne ensimmäiset.
Myös sarjojen ja kipukynnyksen pidemmälle vienti on mun mielestä hyvin tärkeä osa kehitystä. Johan sen aikanaan Arnoldkin sanoi että ne 2-4 toistoa ennen failurea on kaikista tärkeimpiä tai Ali totesi että toistoja aletaan laskemaan vasta kun sattuu.

Valtaosalla treenaajista sarja loppuu siihen koska pää ei enään kestä kipua vaikka lihas jaksaisikin työskennellä. Jos sarjat jää joka kerta samalla tavalla kesken niin myöskään lihas ei koe tarvetta kasvaa ja kehittyä maksimaalisesti.
Kun bodaustreeniä mietin niin tarkoitus on treenata lihasta, ei liikettä. Jotkut siis puhuu tästä tuntumabodauksena ja satujumppina. Se että treenaa tuntumalla ei kuitenkaan tarkoita mahdollisimman pienillä painoilla treenaamista tai pelkkiä maraton sarjoja vaan sellaista painoa jota pystyt kontrolloimaan lihaksella. Toisin sanoen mies vie painoa eikä painot miestä. Kun treeneissä rasitetaan lihasta eikä niveliä ja jänteitä niin myöskin palautuminen treenistä on nopeampaa. Lihaksen palautumiskyky on huomattavasti nopeampaa kuin nivelien ja jänteiden. Tästä syystä esimerkiksi mave, kyykky ja penkki ei kuulu treeneihini säännöllisesti.
Yksi mun mielestä suurimmista jutuista lihaksen kasvatuksessa on ”time under tension”. Arvostan tätä korkeammalle kuin edes toistojen laskemista. Uskon että tuon jatkuvan jännityksen pitäminen lihaksella sarjojen aikana on suurempi mekanismi lihaskasvussa kuin tietyt toistomäärät/alueet. Itselläkin monesti tietyt toistomäärät treenissä on vain suuntaa antavia. Jos esim valitsen 15 toiston työsarjaan liian pienen painon ja jaksankin tehdä sillä 17-20 toistoon asti niin jatkan sarjaa sinne failureen asti. Mä olen omia sarjoja kuvatessa huomannut isojakin heittoja toistonopeuksissa. Välillä 10 toiston sarjassa mulla saattaa mennä aikaa 25s kun joskus siinä saattaa mennä 40s. Jos paino on molemmissa sarjoissa sama niin uskon että jälkimmäinen kasvattaa lihasta huomattavasti paremmin. Tässä tyylissä on siis tarkoitus kannatella painoa lihaksella koko ajan ja toistot olisi jatkuvia. Ei siis lukita niveliä ja kannatella painoa nivelen päällä vetääkseen happea toistojen välissä.
Oldschool porukka monesti jankkaa sitä perinteistä ”isot painot, isot lihakset” mantraa loputtomiin. Se homma ei vaan päde täysin bodauksessa.
Loppuun pakko sanoa perinteinen disclaimer eli nämä on mun omia ajatuksia treeneistä ja toteutuksesta. Ei siis ainoita oikeita tapoja tehdä ja treenata. Nämä on niin sanotusti työkaluja muiden joukossa. Moni varmasti onkin eri mieltä mun kanssa mutta uskaltakaa kokeilla erilaisia tyylejä. Hölmöä on jumittua vain yhteen tapaan ”koska näin on aikaisemminkin tehty”.